Miguel Serrano
Miguel Serrano (1917–2009) oli chileläinen natsiesoteerikko, diplomaatti ja kirjailija. Hän työskenteli suurlähettiläänä ja sai menestystä valtavirtaisena kirjailijana ennen kuin alkoi julkaista antisemitistisiä teoksia 1970-luvun loppupuolella. Serrano oli ennen natsiesoteerikkona tunnetuksi tulemistaan tutustunut Euroopassa Otto Skorzenyyn, Léon Degrelleen, Julius Evolaan ja Savitri Deviin, jotka vaikuttivat hänen ajatteluunsa. Lisäksi hän kannatti muun muassa antisemitisti Nicolás Palaciosin ajatuksia.[1]
Ura suurlähettiläänä ja valtavirtaisena kirjailijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Serrano oli runoilija Vicente Huidobron sisaruksenpoika. Hän aloitti nuorena novellien ja esseiden julkaisemisen lehdissä ja antologioissa. 1940-luvun loppupuolella Serrano aloitti työskentelyn toimittajana El Mercurio -lehdessä. Hän oli julkaissut ensimmäiset kirjansa vuosina 1938, 1941 ja 1948. 1950-luvulla Serrano sai huomiota teoksilla Ni por mar ni por tierra ja Quién llama en los hielos. Ensin mainitussa teoksessa hän kuvaili omia matkojaan Etelä-Chileen. Jälkimmäisessä teoksessa hän kertoi kokemuksistaan Antarktikselle suuntautuneiden tutkimusretkueiden kirjeenvaihtajana. Noustuaan uudelleen presidentiksi 1950-luvulla Carlos Ibáñez del Campo nimitti Serranon suurlähettilääksi Intiaan. Serrano julkaisi Mumbaissa kirjat The Mysteries ja The Visits of the Queen of Sheba (esipuhe: C. G. Jung). Vuonna 1963 presidentti Jorge Alessandri nimitti Serranon suurlähettilääksi Jugoslaviaan, jossa tämä kirjoitti Intian-matkoistaan kronikan La serpiente del paraíso. Serrano julkaisi Belgradissa myös teoksen El círculo hermético, jossa käsitellään kirjailijan ystävyyttä C. G. Jungin ja Hermann Hessen kanssa. El círculo hermético oli ensimmäinen Serranon teos, jonka julkaisivat suuret kansainväliset kustantamot. Vuosina 1967–1970 Serrano oli Eduardo Frei Montalvan nimittämänä suurlähettiläänä Itävallassa. Hänen Wienissä kirjoittamansa teos La flor inexistente julkaistiin samanaikaisesti espanjan ja englannin kielillä.[1]
Itävallassa ollessaan Serrano lähentyi entisiä kansallissosialisteja. Chilen sotilasvallankaappauksen (1973) jälkeen hän jäi Eurooppaan ja asui Sveitsissä. Serrano verkostoitui Otto Skorzenyn, Léon Degrellen, Julius Evolan ja Savitri Devin kaltaisten toimijoiden kanssa. Hän omaksui Savitri Deviltä sen uskomuksen, että Adolf Hitler oli Vishnun inkarnaatio. Serrano jatkoi 1970-luvulla perinteistä kirjailijan uraansa ja paljasti yhteytensä natsismiin vasta vuonna 1978.[1]
Keskeiset kirjat: El Cordón Dorado ja Adolf Hitler, el último Avatara
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1978 Serrano antoi Chilessä haastattelun, jossa hän yllättäen ylisti Hitleriä suureksi antikommunistiksi. Toimittajan kysyttyä holokaustista Serrano väitti sitä 1900-luvun suurimmaksi valheeksi. Hän suositteli haastattelijalle Paul Rassinierin ja muiden holokaustin kiistäviä teoksia. Keskeisten juutalaisten instituutioiden johtajat lähettivät päätoimittajalle valituksen. Joitain kuukausia myöhemmin Serrano julkaisi ensimmäisen antisemitistisen kirjansa, joka oli El Cordón Dorado: Hitlerismo Esotérico.[1]
Kirjan mukaan on olemassa hengellinen jatkumo kataarien, ruusuristiläisten, Temppeliherrain ritarikunnan ja natsien välillä. Serrano väitti toista maailmansotaa kosmiseksi taisteluksi, jossa vastakkain olivat arjalaisia kansoja ja juutalaisia edustaneet kaksi arkkityyppiä. Serranon mukaan Hitler oli yhä elossa eikä holokaustia ollut. Serrano esitteli myös juutalaisten ”vaihtoehtoisen” muinaishistorian, jonka mukaan muut heprealaiset heimot kuolivat harhaillessaan erämaassa, minkä jälkeen vain ”primitiivisin” ja ”moraalittomin” heimo oli säilynyt. Juutalaisyhteisöjen johtaja Gil Sinay piti kirjan ainoana tarkoituksena holokaustin kiistämistä. Toinen juutalaisjohtaja Hernán Fischman piti kirjaa merkkinä uusnatsien maailmanlaajuisen kampanjan tulosta Chileen. Serrano palasi jo vuoden 1978 aikana Sveitsiin.[1]
Serrano palasi julkisuuteen osallistuessaan natsikomentaja Walter Rauffin hautajaisiin vuonna 1984. Toimittajat lähestyivät Serranoa, joka väitti holokaustia juutalaisten peitetarinaksi näiden väitetylle maailmanhallintopyrkimykselle. Serrano sai laajaa näkyvyyttä Chilen lehdistössä, jossa hän sai esittää väitteitään kosmisesta juutalaisesta salaliitosta. Revista del Domingo -lehden toimittaja esitteli Serranon vapaana ajattelijana ja kapinallisena, joka rohkeasti puolusti ”heterodoksisia” ajatuksiaan. Toimittaja myös ilmoitti Serranon uuden kirjan julkaisusta. Tämä kirja oli Adolf Hitler, el último Avatara, joka osoittautui keskeisimmäksi Serranon natsiesoteriaa esitelleeksi kirjaksi. Median antama näkyvyys Serranolle sai osakseen laajaa kritiikkiä.[1]
Adolf Hitler, el último Avatara on jaettu viiteen osaan. Kirjailija on vääristänyt Amerikan mantereen vaiheet esihistoriasta 1980-luvulle jäljittäessään väittämänsä juutalaisen salaliiton juuria. Serranon mukaan viikingit ja temppeliherrat elivät Amerikassa kauan ennen kuin juutalaiset lähettivät sinne ”uskontoverinsa” Kristoffer Kolumbuksen. Serrano väitti Espanjan katolilaisten ryhtyneen käännyttämään Amerikan kansoja vapaamuurarien tuella juutalaisuuteen. Kirjassa esitellään myös hindulaisuuden käsitteitä ja väitetään Hitleriä Vishnun inkarnaatioksi. Tämä näkemys on alun perin lähtöisin brittiläisvastaisten brahmaanien piireistä, joissa Hitler nähtiin liittolaisena Isoa-Britanniaa vastaan. Ajatuksen oli länsimaihin tuonut 1960-luvulla Savitri Devi, jolta Serrano oli sen omaksunut. Serrano kuitenkin väitti Vishnun olevan samanaikaisesti myös Wotan ja Odin, jotka olivat syntyneet uudelleen Hitlerissä taistellakseen Jehovaa ja juutalaisia vastaan. Kirjailijan väitteen mukaan kristittyjen Jumala oli tekeytynyt Wotaniksi ja pyrki syrjäyttämään tämän. Serrano esitti mitä moninaisimmille Amerikan mantereen tapahtumille antisemistisen selityksen. Hän väitti Salvador Allendea ja Fidel Castroa juutalaisiksi. Hän kytki kehittämänsä salaliiton Augusto Pinochetiin, jota hän syytti ”juutalaisen” uusliberalismin käyttöönotosta ja toistuvista synagogavierailuista. Serrano kuvaili myös Francisco Francoa, jesuiittoja, Bourboneja ja paavia juutalaisiksi.[1]
Myöhempi toiminta ja jälkivaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myöhemmin Serrano ryhtyi julkaisemaan uusia painoksia vanhoista antisemitistisistä teoksista. Hän myös järjesti natsimielisiä tapahtumia. Hän syytti juutalaisia Rudolf Hessin kuolemasta vuonna 1987 ja väitti juutalaista ministeri Sergio Melnickiä ”salaiseksi hallitsijaksi”. Serrano alkoi saavuttaa kansainvälistä suosiota uusnatsipiireissä. CIA tutki häntä, koska hänellä oli suunnitelma Hitlerille uskollisen yhteisön luomisesta Patagoniaan.[1]
Serrano on uuspakanuuteen suuntautuneen uusnatsistisen Wotansvolk-kultin tärkeä opin lähde. Sen opeista koostettu kirja The Temple of Wotan: Holy Book of the Aryan Tribes on omistettu Serranolle. Serranon ajattelua on käsitellyt muun muassa Nicholas Goodrick-Clarke tutkimuksessa Esoteric Hitlerism (2002). Serranon kirjojen julkaisemista on jatkettu kansainvälisesti, ja jotkin yhtyeet muun muassa black metal -genressä ovat omistaneet hänelle albumeita ja kappaleita.[1]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Serrano oli naimisissa Sabela Quintelan kanssa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
