Muumilaakson tarinoita | |
---|---|
Tanoshii Mūmin Ikka | |
Ohjelman alkuperäinen suomalainen tunnuskuva. Ensimmäisen tuotantokauden jaksoissa tunnus oli käytössä vuoteen 2011 saakka ja toisen tuotantokauden jaksoissa vuoteen 2014 saakka. |
|
Tyyli | seikkailu, fantasia |
Kestoaika | 23 min / jakso |
Luoja(t) | Tove Jansson |
Pääosissa |
Yleisradion jälkiäänitys: Rabbe Smedlund Matti Ruohola Ulla Tapaninen Elina Salo Aila Svedberg Eero Ahre Timo Torikka Tapio Hämäläinen Marja Packalén Samuli Edelmann Leena Uotila Ilkka Merivaara |
Alkuperämaa |
Japani Suomi Alankomaat |
Alkuperäiskieli | japani |
Verkko |
TV Tokyo Yle TV1 Yle TV2 Yle Fem MTV3 MTV Sub MTV Juniori MTV Katsomo C More |
Esitetty |
1. syyskuuta 1991–[1] 12. huhtikuuta 1990 – |
Tuotantokausia | 2 |
Jaksoja | Yhteensä 104 (Ylellä 101) |
Ikäraja | |
Tunnuskappale |
Käy Muumilaaksoon (alkutunnus) Hei Muumit (lopputunnus) |
Tuotanto | |
Tuottaja(t) | Dennis Livson |
Vastaava(t) tuottaja(t) | Kazuo Tabata |
Ohjaaja(t) |
Hiroshi Saitô Jertta Ratia-Kähönen (suomenkielinen versio) |
Käsikirjoittaja(t) |
Akira Miyazaki Shozo Matsuda Masaaki Sakurai |
Säveltäjä(t) |
Sumio Shiratori (taustamusiikki) Pierre Kartner (tunnuslaulut) |
Tuotantoyhtiö(t) |
Telecable Benelux B.V (TV Tokyo/Channel 12 Yleisradio TV1 Marina Productions Espanjan televisio) |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto | |
IMDb |
Muumilaakson tarinoita (jap. 楽しいムーミン一家, Tanoshii Mūmin Ikka, ruots. I Mumindalen, engl. Moomin) on vuosina 1990–1992 tehty japanilais-suomalais-hollantilainen animoitu televisiosarja, joka kertoo Tove Janssonin luomien muumien ja heidän ystäviensä seikkailuista Muumilaaksossa. Japanissa tuotettu sarja pohjautuu pääosin Tove Janssonin Muumi-kirjoihin sekä Tove ja Lars Janssonin Muumipeikko-sarjakuviin. Tove ja Lars Jansson toimivat läheisessä yhteistyössä sarjan japanilaisten käsikirjoittajien ja animaattoreiden kanssa. Sarjan tuotti suomalainen Dennis Livson ja hänen hollantilainen tuotantoyhtiönsä Telecable Benelux.
Muumilaakson tarinoita synnytti 1990-luvun alussa niin sanotun ”Muumibuumin”, jolloin muumien suosio kasvoi eri puolilla maailmaa ja muumiaiheisten tuotteiden myynti lisääntyi huomattavasti varsinkin Japanissa ja Suomessa.[2][3][4][5] Sarja on edelleen yksi Suomen suosituimpia lastenohjelmia. Kritiikkiä on kuitenkin toisinaan kohdistettu perheystävälliseen konseptiin, jonka katsotaan vääristäneen Tove Janssonin alkuperäistä, filosofisempaa luomusta.[6]
Suomessa esitetty sarja Muumilaakson tarinoita koostuu tuotannollisesti kahdesta erillisestä animesarjasta: Alkuperäistä Tanoshii Mūmin Ikka -sarjaa tuotettiin vuosina 1990–1991 yhteensä 78 jaksoa ja Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki -nimistä jatkosarjaa vuosina 1991–1992 yhteensä 26 jaksoa. Sarjan esiosana tuotettiin elokuva Muumipeikko ja pyrstötähti vuonna 1992.[7][8][9]
Suomessa sarjan esitysoikeudet kuuluivat alun perin Yleisradiolle, joka teetti siihen 1990-luvulla jälkiäänityksen suomeksi ja ruotsiksi, ja esitti kumpaakin versiota lähes säännöllisesti uusintoina vuosien ajan vuoteen 2014 asti. Yleisradion suomenkielisen version ääninäyttelijöinä toimivat Rabbe Smedlund, Matti Ruohola, Ulla Tapaninen, Elina Salo, Aila Svedberg, Eero Ahre, Timo Torikka, Tapio Hämäläinen, Leena Uotila, Marja Packalén, Samuli Edelmann ja Ilkka Merivaara. Vuonna 2017 HD-tasoiseksi muunnetun sarjan esitysoikeudet siirtyivät kaupalliselle MTV:lle, joka teetti siihen uuden suomenkielisen jälkiäänityksen. Ylen versiosta jätettiin pois kolme jaksoa, mutta MTV:n versio sisältää kaikki jaksot.
Alun perin sarjan nimi kuului vuosina 1977–1982 pala-animaationa valmistetulle puolalaiselle Muumi-sarjalle Muumien maailma. Se kantoi kyseistä nimeä 1980-luvun paikkeilla, kun sarja dubattiin ensimmäisen kerran Suomessa. Nimi Muumien maailma otettiin käyttöön vasta vuonna 2007. Sarjan ainoa ääni 1980-luvun dubbauksessa oli kertojan ääni (lukuun ottamatta taustaääniä), ja kertojana toimi näyttelijä Harri Hyttinen.[10]
Tuottaja Dennis Livson alkoi 1980-luvulla työstää lastenohjelmia, joilla oli kasvatuksellinen tavoite.[11] Vuonna 1981 hän aloitti neuvottelut muumi-aiheisen sarjan tekemisestä ja teki vuodesta 1983 alkaen yhteistyötä japanilaisten studioiden kanssa. Vähitellen Livson ystävystyi Janssonien kanssa. Vaikka Tove Jansson ei ollut tyytyväinen aiempiin Muumi-sarjoihin, hän antoi vuonna 1988 Livsonille luvan tehdä uutta muumeista kertovaa piirrossarjaa vakuututtuaan Livsonin toisesta tuotannosta Alfred J. Kwakista.[12][8] Vuonna 1989 Tove ja Lars Jansson matkustivat Livsonin kanssa Tokioon, jossa heille esitettiin näytepätkä muumianimaatiosta. ”Dom lever ju!” (”Nehän elävät!”), Tove Jansson totesi nähtyään näytteen, ja sarja vietiin tuotantoon.[12] Livson tuotti myöhemmin myös elokuvan Muumipeikko ja pyrstötähti sekä oli suunnittelemassa ja rakennuttamassa Naantalin Muumimaailmaa.[11]
Sarjan tekemiseen osallistui Japanissa 600 henkilöä, joista 130 oli animaattoreita.[13] Kaikki sarjassa on käsinpiirrettyä. Ohjaajana toimi Hiroshi Saitô. Hahmosuunnittelua ja animaatio-ohjausta johti Yasuhiro Nakura.[8] Taiteellisena johtajana toimi alkuperäisessä Tanoshii Mūmin Ikka -sarjassa sekä Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa Jirô Kôno, mutta Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki -sarjassa hänen tilalleen tuli Takashi Nakamura.[14] Tärkein käsikirjoittaja oli Akira Miyazaki, joka kirjoitti sarjaan 32 jaksoa.[15] Hän kävi tuotannon aikana kahdesti Suomessa ja tapasi toisella kerralla Tove Janssonin.[16] Sarjan apulaisohjaajana toimi Masayuki Kojima ja vastaavana tuottajana Kazuo Tabata.[7]
Tove Jansson kertoi jälkeenpäin olleensa tyytyväinen sarjan lopputulokseen ja varsinkin siihen, että japanilaiset olivat tarvittaessa valmiita tekemään hänen ja Lars Janssonin pyynnöstä korjauksia käsikirjoituksiin ja animointiin. Koska tällöin jopa kokonaisia jaksoja jouduttiin animoimaan uusiksi, Jansson antoi anteeksi jotkin arveluttavina pitämänsä yksityiskohdat, kuten Taikatalven Jäärouvalle annetun oudon ulkonäön.[13] Janssoneista aktiivisemmin sarjan suunnitteluun osallistui Lars Jansson.[8]
Sarjan juonet perustuvat sekä muumikirjoihin että -sarjakuviin. Lisäksi japanilaiset käsikirjoittajat saivat luvan keksiä uusia tarinoita.[8] Myös kirjoihin ja sarjakuviin perustuvissa jaksoissa juonia on saatettu muutella tai lyhentää huomattavasti, ja näin ollen niiden uskollisuus alkuteoksille vaihtelee. Yli puolet Tanoshii Mūmin Ikkan jaksoista pohjautuu alkuperäisiin muumiteoksiin, kun taas Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikkin jaksoista niihin perustuu vain alle puolet ja nekin lähinnä Lars Janssonin sarjakuviin. Jatkosarjan jaksoissa käytettiin Japanissa myös eri alku- ja lopputunnuksia ja niissä ei myöskään ole kertojaääntä. Lisäksi näiden kahden sarjan piirros- ja animaatiotyyleissä on huomattava ero, hahmojen luonteissa on pieniä eroavaisuuksia, ja useissa toisen sarjan jaksoissa ilmenee ristiriitoja alkuperäisteosten hahmottaman muumimaailman kanssa. Dennis Livson myönsi myöhemmin, että jatkosarjaa ei olisi koskaan pitänyt tehdä.[12] Sarjan suomalaisten fanien keskuudessa on melko yleinen käsitys, että jatkosarjaan kuuluvat ”uudet jaksot” ovat laadultaan huonompia.[17]
Livson olisi halunnut vielä 2000-luvun alussa tehdä Muumipappa ja meri -kirjasta elokuvan, mutta Janssonien perikunta ei antanut siihen valtuuksia.[18]
Sarjan taustamusiikit on säveltänyt Sumio Shiratori. Hän sävelsi kuvakäsikirjoitusten pohjalta yhteensä 260 eri kappaletta.[19] Sovitukset tekivät Shiratori sekä Masaji Watanabe.[20][21] Shiratorin vaimo Emiko Shiratori sanoitti ja lauloi pääosan japanilaisista tunnuslauluista. Hänen lauluaan kuuluu myös pääosin instrumentaalisessa taustamusiikissa.[22] Japanin ulkopuoliset, myös Suomessa soivat tunnusmusiikit sävelsi hollantilainen Pierre Kartner. Suomen- ja ruotsinkieliset versiot esittää Benny Törnroos.[23]
Sarja on jälkiäänitetty lukuisille kielille, ja sitä on esitetty 124 maassa.[25] Erityisen suosittu sarja on ollut Pohjoismaissa ja Japanissa.[12]
1990-luvun alussa BBC jälkiäänitti ensimmäisen animesarjan englanniksi ja esitti sen Isossa-Britanniassa nimellä Moomin. Jälkiäänitys nauhoitettiin Cardiffissa Eco Studios -dubbausyhtiössä. Sen teossa käytettiin Japanista saatua hiomatonta englanninkielistä käännöstä, joka sovitettiin kulttuurisesti merkityksellisemmäksi ja hahmojen suunliikkeisiin sopivaksi. [26] Sarja on esitetty englanniksi myös Havaijilla nimellä The Tales of Moomin Valley K-5-televisiokanavalla[25] havaijinkielisellä tunnuslaululla.[27]
Sarjasta tehtiin afrikaansinkielinen jälkiäänitys, jonka South African Broadcasting Corporation esitti Etelä-Afrikassa 1990-luvun alussa. Dubbausyhtiöllä ei ollut käytettävissään alkuperäisiä käsikirjoituksia kokonaisina, joten he joutuivat luomaan kokonaan uudet vuorosanat ja juonet dubbauksen kuluessa. Tämän johdosta afrikaansinkielinen versio poikkeaa huomattavasti alkuperäisestä japaninkielisestä versiosta.[28]
2000-luvun alussa Yle ja Suomen ulkoministeriö rahoittivat yhteistyössä Nepalin yleisradion Nepal Televisionin kanssa ”Moomins to the Himalayas” -nimistä hanketta, jossa sarjan 52 ensimmäistä jaksoa jälkiäänitettiin nepaliksi.[29]
Suomen Yleisradio osallistui sarjan tuottamiseen sijoittamalla siihen neljä miljoonaa markkaa, mikä oli noin kahdeskymmenesosa sarjan kokonaisbudjetista. Suomi oli ensimmäinen maa Japanin ulkopuolella, jossa sarjaa esitettiin. Suomessa sarjaa on esitetty sekä suomeksi että ruotsiksi. Suomenkielinen versio nähtiin ensi kerran 1. syyskuuta 1991 ja Ylen niin ikään tuottama ruotsinkielinen versio kolme päivää myöhemmin.[30] Siinä vaiheessa esitysoikeudet oli myyty jo noin sataan maahan.[31] 1. syyskuuta 1991 ennen ensimmäisen jakson ensiesityksen alkamista kuuluttajana oli Tutteli Hammermann, joka kertoi kuulutuksessa muun muassa taustaa sarjan toteututuksesta ja hahmoista sekä suomenkielisen version toteuttamiseen osallistuneista henkilöistä.
Ensimmäisen sarjan jaksot 1–50 esitettiin Yle TV1 -kanavalla 1. syyskuuta 1991 – 8. marraskuuta 1992 (jaksojen 40 ja 41 välissä oli kesätauko).[1] Ensimmäisen sarjan jaksot 51–76 esitettiin Yle TV1 -kanavalla 28. elokuuta 1993 – 19. helmikuuta 1994. Sarjan jaksot esitettiin uusintana muutama vuosi myöhemmin Yle TV2 -kanavalla ja uusintakierroksen jälkeen esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1992 valmistettu jatkosarja Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki 11. elokuuta 1997 – 26. tammikuuta 1998. Japanissa sarjaa esitettiin ensimmäistä kertaa huhtikuussa 1990.[32]
Vuonna 2000 Muumilaakson tarinoita esitettiin viimeisen kerran Yle TV1 -kanavalla 6. kesäkuuta 2000 – 18. elokuuta 2000. Sillä uusintakierroksella ei esitetty kaikkia jaksoja.
Yleisradion edustajan mukaan sarjalla on ollut Suomessa vankka suosio ja jatkuvat uusinnat olivat toivottuja. Lasten ohella sarjaa ovat katsoneet monet teini-ikäiset, jotka nauttivat sen tarjoamasta "lähinostalgiasta", ja jopa aikuisetkin. Muumilaakson tarinoita oli pitkään Ylen nettipalvelu Yle Areenan katsotuimpia ohjelmia.[33]
Sarjan suomenkieliselle versiolle on ajan saatossa tehty pari uudistusta.
Ensimmäisen kerran vuonna 2011 Yle hieman muokkasi sarjaa. Ensimmäisen tuotantokauden jaksot (1–76) oli Yle:n mukaan remasteroitu. Laatu ei kuitenkaan ollut HD-tasoa. Vanhemmissa jaksoissa kuvan laatu oli itse asiassa aiempaa sameampaa ja sinertävämpää/vihreämpää. Myöhemmissä jaksoissa kuvanlaatu parani huomattavasti, mutta joissakin jaksoissa kuvan valoisuus oli reilustikin aiempaa alhaisempi. Lisäksi alku- ja lopputunnuksien fontti oli muuttanut muotoaan, sekä ääninäyttelijöiden nimet olivat vaihtaneet paikkoja alkutunnuksessa suurimmasta roolista pienimpään (ennen tätä nimet olivat sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä). Lopputeksteissä tuotantotiedot oli siirretty liikkumaan lopputunnuksen vierelle, kun aikaisemmin tiedot olivat näkyneet pelkällä mustalla taustalla tunnuksen jälkeen. Toisen tuotantokauden jaksot (77–101) oli jätetty entiselleen vanhoine alku- ja lopputunnuksineen. Uudempiin DVD:ihin Yle sääti värejä uusiksi kuitenkin joihinkin jaksoihin. Lisäksi Yle pudotti jaksojen esityslistalta pois jakson 40 eli Rosvoja Muumilaaksossa siinä olevan väkivallan ja pelottavuuden vuoksi. Kyseinen jakso oli myös täten ensimmäisen tuotantokauden jaksoista ainoa, jolle Yle ei suorittanut muokkausta ollenkaan. VL-Media alkoi kesällä 2011 julkaisemaan uusia painoksia sarjan DVD-julkaisuista, jotka sisälsivät tätä Yle:n uudistamaa versiota sarjasta. Myös Rosvoja Muumilaaksossa -jakso sisältyi noihin DVD-julkaisuihin, mutta alkuperäisessä muodossaan. Ruotsinkielisessä versiossa kuitenkin oli uudemmat alku- ja lopputunnukset.lähde?
Tammikuussa 2017 ilmoitettiin, että sarja palaa ruutuun HD-tasoisena, ja että se jälkiäänitetään uudestaan uusilla ääninäyttelijöillä, sillä tuotantoyhtiö oli myynyt esitysoikeudet MTV:lle.[34] MTV ei saanut käyttöönsä alkuperäistä Yleisradion 1990-luvulla tekemää ääniraitaa tai sen pohjana ollutta käännöstä, koska hinnasta ei päästy sopimukseen Yleisradion kanssa ja kokonaan uuden dubbauksen ja käännöksen tekeminen tuli halvemmaksi.[35] Ylen mukaan vähimmäishinta ääniraidasta olisi ollut 50 prosenttia siitä summasta, jonka se oli aikanaan itse sijoittanut dubbauksen tekemiseen. Lisäksi Yle olisi halunnut myös säilyttää esitysoikeuden sarjaan, mutta senkään hinnasta ei päästy sopuun.[36] Kuitenkin Benny Törnroosin laulamia sarjan alku- ja lopputunnuksia saatiin käyttää myös sarjan uudessa versiossa. Jaksot 1–50, 54, 56–57 ja 65 oli tehty Ylen remasteroinnista, tosin laadukkaammalla tekniikalla. Muihin jaksoihin MTV teki vanhemman Ylen version pohjalta omat värinsä ja muutoksensa. Näissä MTV:n kokonaan itse remasteroimissa jaksoissa kuvan kontrasti on tosin säädetty siten että kuvasta häviää tietyt yksityiskohdat lähes kokonaan.[37] Myöskään MTV ei suorittanut toisen tuotantokauden jaksoille remasterointia ollenkaan.[38]
Sarjan sisällöstä on tullut internetin aikana suosittu parodioiden ja omaehtoisen fanifiktion kohde. Jotkin Muumilaakson tarinoihin perustuvat absurdit tai alatyyliset parodiat ovat muodostuneet internet-meemeiksi.[39]
Mannerheimin Lastensuojeluliitto teki Muumilaakson tarinoiden kuvamateriaalista vuosina 2005–2006 lapsille suunnatun lyhyiden tietoiskujen sarjan Muumien malliin, johon äänitettiin uudet, alkuperäisiin asiayhteyksiin liittymättömät repliikit.[40]
Lähes kaikki sarjan vakiohahmot ovat Tove Janssonin luomuksia, mutta joidenkin hahmojen osuutta on painotettu enemmän kuin alkuperäisissä muumiteoksissa. Esimerkiksi Pikku Myy on lisätty käytännössä jokaiseen tarinaan, vaikka hahmoa ei ollut olemassa vielä ensimmäisten muumikirjojen ilmestyessä. Myös esimerkiksi Nipsu, Niisku ja kasvitieteilijä-Hemuli ovat sarjassa keskeisiä hahmoja, vaikka Jansson jätti heidät syrjään muutaman ensimmäisen kirjan jälkeen. Kokonaan uusia hahmoja ovat sarjassa Noita ja Aliisa. Myös hahmojen välisiä suhteita on jonkin verran muutettu. Esimerkiksi Pikku Myyn ja Nipsun keskinäinen sanailu on sarjassa toistuva huumorin aihe, vaikka alkuperäisissä muumiteoksissa nämä hahmot eivät koskaan olleet tekemisissä toistensa kanssa.
Luettelossa tähdellä (*) merkityt hahmot eivät perustu alkuperäisiin muumiteoksiin vaan esiintyvät vain tässä sarjassa.
Hahmo | Suomenkielinen ääninäyttelijä (Yleisradion jälkiäänitys) | Suomenkielinen ääninäyttelijä (MTV:n jälkiäänitys) | Ruotsinkielinen ääninäyttelijä (1990)[41] | Japaninkielinen ääninäyttelijä[42] | |||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kertoja | Leena Uotila | Carla Rindell[43] | Vivi-Ann Sjögren | Emiko Shiratori | |||||||||||||
Muumipeikko | Rabbe Smedlund | Aksu Palmén[43] | Sixten Lundberg | Minami Takayama | |||||||||||||
Muumipeikko on sarjan päähenkilö. Luonteeltaan hän on kiltti, leikkimielinen, seikkailunhaluinen, ystävällinen, ymmärtäväinen ja herkkä. Hän on Muumipapan ja Muumimamman ainoa lapsi. Hänen paras ystävänsä on Nuuskamuikkunen. Hänellä on romanttisia tunteita Niiskuneitiä kohtaan. | |||||||||||||||||
Muumipappa | Matti Ruohola, Rabbe Smedlund (nuori muumipappa) |
Juha Varis[43], Aksu Palmén (nuori muumipappa) |
Johan Simberg | Akio Ōtsuka | |||||||||||||
Muumiperheen isä. Rakastaa myrskyjä ja seikkailuja, mutta viihtyy yhtä lailla kuistilla kahvikupposen ääressä. Muumimamman puoliso, Muumipeikon isä. | |||||||||||||||||
Muumimamma | Ulla Tapaninen, Aila Svedberg (nuori muumimamma) |
Katja Aakkula[43], Heljä Heikkinen (nuori muumimamma) |
Margit Lindeman | Ikuko Tani | |||||||||||||
Muumiperheen äiti. Luonteeltaan rauhallinen, rakastavainen ja huolehtiva. Toisinaan luottaa poikaansa niin paljon, että antaa hänen leikkiä hyvinkin vaarallisia leikkejä, kuten esimerkiksi taikapilvillä lentämistä. Muumipapan vaimo, Muumipeikon äiti. | |||||||||||||||||
Pikku Myy | Elina Salo | Karolina Blom[43] | Lilli Sukula-Lindblom | Rei Sakuma | |||||||||||||
Pikku Myy on Muumeille kuin oma lapsi, kuten Nipsukin. Myyn oikea äiti nähdään sarjassa vain kolmessa jaksossa (jaksot 44, 61, 62). Myy on Mymmelin pikkusisko. Myyllä ja Mymmelillä on oma talo, mutta Myy asuu siellä harvoin. Useimmiten hän asuu Muumitalossa. | |||||||||||||||||
Niiskuneiti | Aila Svedberg | Heljä Heikkinen[43] | Ragni Grönblom | Mika Kanai | |||||||||||||
Muumipeikon tyttöystävä ja Niiskun sisar. Niiskuneiti asuu usein Muumitalossa, mutta myös paljon veljensä luona heidän suuressa, keltaisessa talossaan. Niiskuneiti rakastaa romantiikkaa ja kukkia. Hän ja Muumipeikko leikkivät usein romanttisia leikkejä. | |||||||||||||||||
Nipsu | Eero Ahre | Jukka Nylund[44] | Riko Eklundh | Ryūsei Nakao | |||||||||||||
Muumiperheen "ottolapsi", ja Muumipeikon hyvä ystävä. Luonteeltaan raha-ahne, kekseliäs, arka ja varovainen. Hänellä on oma koti, joka muistuttaa maakellaria, mutta hän asuu useammin Muumitalossa kuin omassa kodissaan. Nipsun haave on rikastua. | |||||||||||||||||
Nuuskamuikkunen | Timo Torikka | Ilkka Villi[43] | Michel Budsko | Takehito Koyasu | |||||||||||||
Muumipeikon paras ystävä. Nuuskamuikkunen asuu Muumilaaksossa omassa teltassaan koko vuoden talvea lukuun ottamatta. Silloin hän vaeltaa yksin etelään. Etelästä hän palaa aina kevään ensimmäisenä päivänä. Nuuskamuikkunen kalastaa usein sekä soittaa huuliharppuaan. | |||||||||||||||||
Hemuli | Tapio Hämäläinen | Markku Huhtamo [43] | Peik Stenberg | Minoru Yada | |||||||||||||
Iäkäs Hemuli harrastaa kasvien keräilyä, jota ennen hän keräili postimerkkejä. Myöhemmin hän esiintyy kasvitieteilijänä. Hemuli asuu keltaisessa talossa, jonka pihamaalla on kukkapenkkejä ja kasvihuone. | |||||||||||||||||
Niisku | Samuli Edelmann (jaksot 1–50) Ilkka Merivaara (jaksot 51–76) |
Jon-Jon Geitel[44] | Dick Idman | Yasuyuki Hirata | |||||||||||||
Niiskuneidin veli. Ammatiltaan Niisku on keksijä. Hän suunnittelee sarjassa ilma-alusta, jonka ensimmäinen versio räjähti väärän polttoaineen takia. Toinen alus onnistui, ja sillä hän matkusti etelään jaksossa Kohti etelää. Tämän jälkeen hän ei sarjassa esiinny. Niisku ei pidä taikuudesta, koska se on epätieteellistä. | |||||||||||||||||
Aliisa* | Marja Packalén | Ella Pyhältö[43] | Annika Miiros | Sakiko Tamagawa | |||||||||||||
Muumien ystävä, joka opiskelee noidaksi. Noidan tyttärentytär. Koska Noita ei pidä Muumeista, Aliisa vierailee usein Muumeilla Noidalta salaa. | |||||||||||||||||
Noita* | Leena Uotila | Carla Rindell[43] | Sue Lemström | Saeko Shimazu | |||||||||||||
Aliisan isoäiti. Noita keittää usein mökkinsä padassa erilaisia keitoksia. Hän kouluttaa Aliisasta noitaa, ja siksi hän kokee Muumit uhaksi Aliisalle, koska he ovat liian kilttejä. Noita kuitenkin muuttuu sarjan edetessä vähitellen käytännössä Muumien ystäväksi. | |||||||||||||||||
Haisuli | Matti Ruohola | Juha Varis[43] | Peik Stenberg | Yuko Maruyama | |||||||||||||
Muumilaaksossa elelevä pikkurikollinen. Haisulista ei pidetä, koska hän puijaa ja kiusaa muita laakson asukkaita. | |||||||||||||||||
Poliisimestari | Tapio Hämäläinen Ilkka Merivaara (jakso 98) |
Jarmo Koski[43] | Samuel Huber | Takaya Hashi | |||||||||||||
Muumilaakson poliisi, joka valvoo lain noudattamista. Hänellä ja Mymmelillä on romanttinen suhde. | |||||||||||||||||
Vilijonkka | Leena Uotila | Carla Rindell[43] | Cris af Enehielm | Sumi Shimamoto | |||||||||||||
Muumilaaksossa asuva hienostorouva. Hänellä on kolme lasta. Vilijonkka pitää ankaraa kuria lapsilleen ja arvostelee usein Muumeja huonon esimerkin antamisesta. | |||||||||||||||||
Mymmeli | Aila Svedberg | Carla Rindell[43] | Vivi-Ann Sjögren | Yūko Kobayashi | |||||||||||||
Pikku Myyn isosisko. Hän on pikkusiskonsa vastakohta: järjestelmällinen, rauhallinen ja hiljaisempi. Hänellä ja Poliisimestarilla on romanttinen suhde. | |||||||||||||||||
Tuu-tikki | Marja Packalén | Ella Pyhältö[43] | Gumbi Zilliacus | Mika Doi | |||||||||||||
Muumien ystävä, joka asuu Muumilaaksossa yleensä vain talvisin. Esiintyy sarjassa vain viidessä jaksossa. Kalastaa paljon ja syö joka päivä kalasoppaa. Kahdessa jaksossa Tuu-tikki huolehtii Ninnistä ja tuo tämän Muumeille asumaan. | |||||||||||||||||
Mörkö | Tapio Hämäläinen | Markus Bäckman [43] | Hellen Willberg | Tomie Kataoka | |||||||||||||
Mörkö on suuri, yksinäinen olento, jonka kylmyys jäädyttää kaiken sen ympärillä. Mörkö aiheuttaa Muumilaakson asukkaissa pelkoa, vaikka ei ilmeisesti ole pahantahtoinen. Mörkö vierailee Muumilaaksossa muutaman kerran, pääasiassa talvisin. Niiskuneiti, Aliisa ja Tuu-tikki ovat spekuloineet Mörön olevan ihastunut Muumipeikkoon. | |||||||||||||||||
Vanhempi Mymmeli | Leena Uotila, Elina Salo (nuori Mymmeli) |
Ella Pyhältö, Karolina Blom (nuori Mymmeli) |
?, Lilli Sukula-Lindblom (nuori Mymmeli) |
Kazue Komiya, Rei Sakuma (nuori Mymmeli) | |||||||||||||
Mymmeli on Pikku Myyn ja nuoremman Mymmelin äiti. Toisin kuin kirjoissa Mymmeli on myös Muumipapan nuoruudenystävä. Mymmeli esiintyy sarjassa ensimmäistä kertaa jaksossa Muumipeikko rakentaa talon. Seuraavan kerran Mymmeli esiintyy nuorena jaksoissa Muumipapan muistelmat II ja Muumipapan muistelmat III, joissa Muumipappa kertoo nuoruudestaan ja joissa hän muistuttaa Pikku Myytä. | |||||||||||||||||
Fredrikson | Ilkka Merivaara | Jon-Jon Geitel[43] | Joachim Wigelius | Rokuro Naya | |||||||||||||
Fredrikson on Muumipapan nuoruudenystävä ja ammatiltaan keksijä. Fredrikson, Muumipappa, Juksu ja Hosuli matkustivat laivalla, jonka nimi oli Merenhuiske. Fredrikson rakennutti Amfibin, joka kulki maalla, meressä ja ilmassa. | |||||||||||||||||
Hosuli | Eero Ahre | Jukka Nylund[43] | Riko Eklundh | Ryūsei Nakao | |||||||||||||
Hosuli on suuressa kahvipurkissa asuva Muumipapan, Juksun ja Fredriksonin ystävä. Hänen puolisonsa on Sosuli ja Nipsu on heidän lapsensa. | |||||||||||||||||
Juksu | Timo Torikka | Ilkka Villi[43] | Michel Budsko | Takehito Koyasu | |||||||||||||
Juksu on Muumipapan, Hosulin ja Fredriksonin ystävä, joka vastustaa kieltoja. Hän on Nuuskamuikkusen isä. | |||||||||||||||||
Tiuhti ja Viuhti | Marja Packalén (Tiuhti) Leena Uotila (Viuhti) |
Ella Pyhältö[43] (Tiuhti) Katja Aakkula[43] (Viuhti) |
Sue Lemström (Tiuhti) Hellen Willberg (Viuhti) |
Isamu Tanonaka (Tiuhti) You Inoue (Viuhti) | |||||||||||||
Tiuhti ja Viuhti ovat pieniä, toisiaan paljon muistuttavia arkoja olentoja, jotka raahaavat mukanaan suurta matkalaukkua. He vierailevat kahdesti Muumitalossa. | |||||||||||||||||
Taikuri | Timo Torikka | Markus Bäckman [43] | Samuel Huber | Tomomichi Nishimura | |||||||||||||
Taikuri on pitkä mies, joka ratsastaa lentävällä mustalla pantterillaan etsien jalokiviä. Hänellä on pitkät, harmaat hiukset sekä parta, viitta ja silinterihattu. Taikurin taikavoima on suurempi kuin Noidan, mutta hän suostuu yleensä auttamaan toisia vain vastapalveluksena jostain. | |||||||||||||||||
Posteljooni | Matti Ruohola (muut jaksot) Ilkka Merivaara (jaksot 86, 87) |
Markus Bäckman [43] | Tom Lindblom | Masamischi Sato | |||||||||||||
Posteljooni jakaa postit muumilaaksolaisille. | |||||||||||||||||
Ninni | Leena Uotila | Ella Pyhältö[43] | Berit Neumann-Lund | Miina Tominaga | |||||||||||||
Ninni on näkymättömäksi muuttunut tyttö, jonka Tuu-tikki tuo asumaan Muumien luo. Lopulta hän palautuu näkyväksi. | |||||||||||||||||
Reippailija-Hemuli (MTV:n versiossa Herra Virkkunen) | Eero Ahre | Jarmo Koski[43] | Peik Stenberg | Reiko Suzuki | |||||||||||||
Reippailija-Hemuli rakastaa hiihtämistä ja Muumimamman hilloa. Hän matkustaa jatkuvasti ja haluaa tehdä elämästään karaisevaa. Hän vierailee muutaman kerran Muumilaaksossa ja ystävystyy Muumipeikon kanssa, vaikka Muumit pitävät häntä hieman ärsyttävänä. |
Suomennos ja ohjaus: | Jertta Ratia-Kähönen |
Äänitys: | Yleisradion jälkiäänitys |
Äänittäjät: | Pekka Heinonen Timo Hintikka Heikki Häkkinen Tarja Laaksonen Juri Lakka Veijo Lehti Reetta Lehto Ari Lyytikäinen Matti Nuotio Tero Sotavalta Anssi Tamminen Pekka Vanhanen |
Tunnuslaulut: | Benny Törnroos |
Yle teki sarjan suomenkielisestä versiosta erityylisen kuin japanilainen alkuperäisversio. Alkuperäisessä versiossa useat hahmot puhuvat nopeaan tahtiin kimittävillä lapsenomaisilla äänillä, mutta suomenkielisessä versiossa puhetahti oli verkkaisempi ja äänet kuulostavat aikuisemmilta.[8] Myös ruotsinkielinen versio on Ylen tuottama ja hahmot puhuvat siinä suomenruotsia. Tätä versiota on näytetty sekä Suomen että Ruotsin televisiossa.
Sarjan alkuperäisen suomenkielisen version ääninäyttelijät pysyivät koko sarjan ajan samoina, lukuun ottamatta Samuli Edelmannia, joka ääninäytteli Niiskua sarjan puoleenväliin saakka. Edelmannin jälkeen sarjan ääninäyttelijäkaartiin liittyi hahmoa jo Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa näytellyt Ilkka Merivaara, joka oli Niiskun roolissa jaksoon 76 saakka, kunnes Niisku poistui sarjasta. Lisäksi Merivaara esitti enemmän sivurooleja sarjassa kuin Edelmann. Muumipeikon ääninäyttelijäksi kaavailtiin ensimmäisenä Jarmo Koskea, mutta hän oli sarjan ensiesityksen aikaan monen muun sarjan teossa mukana, jolloin hänen äänensä olisi ollut liian tuttu. Koski itse ehdotti Muumipeikon esittäjäksi Rabbe Smedlundia, joka lopulta kyseisen roolin sai[46]. Poikkeuksellisesti jaksossa Punainen täysikuu Tapio Hämäläinen ei esittänyt Poliisimestaria, vaan ääniroolin teki Ilkka Merivaara. Tämä johtui siitä, että jaksossa Poliisimestarilla oli paljon repliikkejä toisen Tapio Hämäläisen esittämän hahmon, Hemulin kanssa. Muumipapan ja Haisulin ääninäyttelijän Matti Ruoholan ääni uudemmissa jaksoissa (jaksot 77–101) on hieman erisointuinen kuin ensimmäisen sarjan jaksoissa (jaksot 1–76).
Yleisradion dubbaus tehtiin studiossa, jossa näyttelijät olivat yksitellen ohjaajan kanssa.[47] Sarjaa tehtiin viikoksi kerrallaan, mikä edellytti näyttelijöiltä ja ohjaajalta sitoutumista. Yhden jakson suomenkielinen äänittäminen kesti noin kolme päivää.[48] Muumimamman ääninäyttelijä Ulla Tapaninen on jälkeenpäin sanonut, että ohjelman nauhoituksissa oli mukava tunnelma ja toivoi sen välittyneen myös itse ohjelmaan.
Pääosa alkuperäisen suomenkielisen version ääninäyttelijöistä esitti samoja rooleja myös Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa.
Suomennos: | Minna Tasanto |
Äänitys: | BTI Studios Suomi Oy |
Äänittäjät: | Tiina Juntunen Aku Hytönen |
Tunnuslaulut: | Benny Törnroos |
MTV:n vuoden 2017 jälkiäänityksessä äänistä pyrittiin saamaan mahdollisimman samankaltaisia kuin Ylen suomenkielisessä versiossa. MTV:n käännös on suoraan käännetty Britanniassa 90-luvulla tehdystä dubbauksesta ja muistuttaa siksi sanavalinnoiltaan sarjan 1990-luvulla Britanniassa tehtyä englanninkielistä dubbausta. MTV ei toistaiseksi ole dubannut sarjaa ruotsiksi.
Muumipeikon alkuperäinen ääninäyttelijä Rabbe Smedlund totesi uuden dubbauksen tekemisen kuulostavan vain rahastukselta.[49]
Seuraavassa luettelossa on sarjan esitysajankohdat kokonaisuudessaan.
Esitysajankohta | Kanava |
---|---|
1. syyskuuta 1991 – 8. marraskuuta 1992 (välissä kesätauko) |
TV1 (sarjan jaksot 1–50) |
4. syyskuuta 1991 – 27. marraskuuta 1991 | FST (ruotsiksi) (13 ensimmäistä jaksoa) |
2. syyskuuta 1992 – 28. marraskuuta 1993 (välissä kesätauko) |
FST (ruotsiksi) (jaksosta 14 eteenpäin 39:n jakson verran) |
28. elokuuta 1993 – 19. helmikuuta 1994 | TV1 (sarjan jaksot 51–76) |
4. syyskuuta 1994 – 13. marraskuuta 1994 | FST (ruotsiksi) (loput 11 ruotsiksi jälkiäänitettyä jaksoa) |
31. joulukuuta 1995 – 8. kesäkuuta 1997 | FST (ruotsiksi) |
8. tammikuuta 1996 – 26. tammikuuta 1998 | TV2 (sarjan jaksot 1–76, 77–101, kesällä 1997 uusittiin seitsemän ensimmäistä jaksoa ennen uusien jaksojen alkamista) |
2. helmikuuta 1998 – 14. helmikuuta 2000 | TV2 (jaksosta 8 alkaen) |
14. syyskuuta 1999 – 11. helmikuuta 2001 | FST (ruotsiksi) |
6. kesäkuuta 2000 – 18. elokuuta 2000 | TV1 (vain 52 ensimmäistä jaksoa) |
22. tammikuuta 2002 – 30. maaliskuuta 2004 | YLE TV2 |
2. toukokuuta 2004 – 30. lokakuuta 2005 | YLE FST (ruotsiksi) |
30. toukokuuta 2005 – 3. helmikuuta 2006[53] | YLE TV2 |
30. maaliskuuta 2007 – 23. tammikuuta 2009 | YLE FST5 (ruotsiksi) |
1. tammikuuta 2008 – 21. toukokuuta 2008[53] | YLE TV2 |
25. elokuuta 2008 – 7. syyskuuta 2009[53] | YLE TV2 |
29. tammikuuta 2009 – 6. toukokuuta 2010[54] | YLE FST5 (ruotsiksi) |
31. elokuuta 2010 – 17. helmikuuta 2011[53] | YLE TV2 |
17. heinäkuuta 2011 – 2. syyskuuta 2012[53] | Yle TV2 |
21. helmikuuta 2013 – 10. heinäkuuta 2013[53] | Yle TV2 |
18. elokuuta 2013 – 30. marraskuuta 2014[55] | Yle Fem (ruotsiksi) |
5. helmikuuta 2014 – 24. kesäkuuta 2014[53] | Yle TV2 |
28. heinäkuuta 2014 – 31. joulukuuta 2014[53] | Yle TV2 |
9. huhtikuuta 2017 – | MTV3 |
1. toukokuuta 2018 – | MTV Sub |
20. helmikuuta 2017 – | C More Juniori |
Sarjan Suomessa esitetyt jaksot on julkaistu kokonaisuudessaan VHS:nä ja DVD:nä. Jokainen VHS ja DVD sisältää 3–5 jaksoa.
Ensimmäiset VHS:t julkaistiin Suomessa huhtikuussa 1992[56] ja ensimmäiset DVD:t joulun alla 2001. Vuoteen 2011 mennessä 33:a VHS-kasettia oli myyty yhteensä lähes miljoona kappaletta ja 26:a DVD-levyä hieman yli miljoona.[57] Sarjan tallennemyynti oli Yleisradiolle huomattava tulonlähde, sillä Yle sai tuloja kaikista Suomessa myytävistä muumivideoista ja -DVD-levyistä.[58]
Alkuperäiset DVD-julkaisut olivat Finnkinon julkaisemia. Vuonna 2011 julkaisija vaihtui VLMediaan, joka seuraavana vuonna julkaisi kaikista sarjan DVD:istä uudet versiot, jotka sisälsivät Yle:n vastikään uudistaman version sarjasta.[59] Muutama vuosi myöhemmin kaikki nämä kyseiset DVD:t julkaistiin myös Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvan kera yhteinäisenä kokoelmana.[60] 1. syyskuuta 2017 VLMedia alkoi julkaista DVD:llä sarjan uudelleen jälkiäänitettyä versiota.[61] Nämä julkaisut sisältävät myös aiemmin Suomessa esittämättömät jaksot. Kaikki uudelleen jälkiäänitetyt jaksot on julkaistu myös yhtenäisenä kokoelmana.[62]
*DVD-julkaisuja, jossa on jälkiäänitys myös ruotsiksi. Sekä vanhempi, että uudempi Ylen versio sisältävät täysin samat nimet ja järjestykset.
Kolme viimeistä julkaisua (Muumi 35–37) ovat erilaisia temaattisia koosteita jaksoista. Näistä viimeinen (Muumi 37 - Muumien metkut) sisältää kolme aiemmin Suomessa julkaisematonta jaksoa. Lisäksi on julkaistu numerottomia DVD:itä, jotka ovat myös temaattisia.[72]
Tanoshii Mūmin Ikka -sarjan jaksoja 53–78 sisältäneiden VHS-julkaisujen kansissa yläotsikon Muumilaakson tarinoita alla luki Uudet seikkailut.
[73]
*VHS-julkaisut, joista oli julkaistu myös ruotsinkieliset variantit samat jaksot sisältäen (julkaisun Muumipapan muistelmat ruotsinkielisessä vastineessa ei kuitenkaan ollut ruotsiksi dubbaamatonta jaksoa "Muumipapan toinen nuoruus").[74]
Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki -jatkosarjan jaksot sisältäneiden VHS-julkaisujen kansissa käytettiin yläotsikkoa Muumilaakson uusia tarinoita.
Hahmot | |
---|---|
Paikat | |
Kirjat | |
Kuvakirjat | |
Televisiosarjat | |
Elokuvat |
|
Lyhytelokuvat | |
Sarjakuva | |
Videopelit | |
Lautapelit | |
Muuta |