Nathan Meeker

Nathanial C. Meeker (12. heinäkuuta 1817 – 30. lokakuuta 1879) oli yhdysvaltalainen toimittaja, yrittäjä ja liittovaltion intiaaniasiamies. Viimeksi mainittu työ koitui hänen kohtalokseen, kun joukko vanhan elämäntapansa puolesta protestoivia ute-intiaaneja tarttui aseisiin ja osallistui tapahtumasarjaan, joka myöhemmin on tullut tunnetuksi Meekerin verilöylynä.

Taustat

Vuonna 1870 joukko näkyviä kansalaisia Chicagosta matkusti pohjoiseen Coloradoon tarkoituksenaan perustaa uusi kaupunki. He kutsuivat tulevaa asuinpaikkaansa nimellä "Chicago-Colorado"-siirtokunta, ja myivät jäsenyyksiä tulevaan kaupunkiin.^[1] Kun Coloradosta 1876 tuli Yhdysvaltain osavaltio alkoivat sen asukkaat laajentaa kaivostoimintaa kohti länttä. Täällä sijaitseva utien Wind riverin reservaatti herätti asukkaissa kielteisiä mielipiteitä, ja yhteishenki nousi nopeasti intiaaneja vastaan.

Liittovaltion hallitus nimitti Meekerin utien intiaaniasiamieheksi. Hän aloitti työnsä keväällä 1878, ja hänen tärkein tehtävänsä oli vieroittaa utet heidän vanhasta elämäntyylistään ratsastavina metsästäjinä ja kouluttaa heistä maanviljelijöitä.^[2] Meeker suunnitteli myös poliisivoimien perustamista utien keskuuteen, koska uskoi tämäntyylisen käytäntömallin rauhoittavan reservaatissa mahdollisesti puhkeavia erimielisyyksiä.^[3] Hevosten kasvatukseen ja biisoninmetsästykseen tottuneet utet eivät pitäneet Meekerin pyrkimyksistä tehdä heistä valkoisten tavoin eläviä farmareita. Coloradon asukkaat lisäsivät utien tukalaa asemaa, ja syyttivät heitä erilaisista rikoksista, usein ilman perusteita.^[4] Julkisuudessa esiin noussut poliittinen slogan "utien täytyy mennä" sai taakseen yhä suuremmat määrät Coloradon asukkaista. Meeker oli itse yksi iskulauseen takana seisovista ja kertoi uteille, että maa ei ollut heidän, vaan kuului Yhdysvaltain hallitukselle. Tämä sai utet raivoihinsa. Kun valkoinen työmies ilmestyi muokkaamaan pelloiksi parhaita laidunmaita tarttui joukko nuoria sotureita aseisiin.^[5] Tilanne laukesi niittomiehen pakoon, mutta vaikeutti utien asemaa. Meeker oli välikohtauksesta raivoissaan, ja pyysi avukseen sotilaallista voimaa laittamaan kuriin niskuroivat intiaanit.^[2]

Meekerin verilöyly

Syyskuussa 1879 lähetettiin Wyomingistä majuri Thomas Thornburgin johtama erillisosasto, johon kuului noin 153 sotilasta ja 23 siviiliä.^[6] He järjestyivät White riverin reservaatin rajalle valmiina ottamaan osaa mahdolliseen konfliktiin. Kun Meeker näki utien kuumentuneet tunteet, hän oman turvallisuutensa vuoksi lähetti sanan Thornburgille, että tämä keskeyttäisi sotavalmistelut, ja yrittäisi neuvotelle intiaanien kanssa. Thornburgilla oli mukana puolet miehistään, kun hän johti ryhmänsä intiaanien alueen sisään. Nuori kiihkomielinen päällikkö Nicaagat (amerikkalaisten kesken Jack) sulki sadan soturinsa kanssa reservaattiin johtavan polun. Muutaman vaihdetun sanan jälkeen utet avasivat tulen.^[6] He uskoivat joutuneensa Meekerin pettämiksi ja päättivät estää sotilaiden tunkeutumisen heidän maahansa. Thornburg kaatui ensimmäisessä taistelussa, mutta hänen miehensä onnistuivat organisoimaan tehokkaan puolustuksen vankkuriensa taa. Utien piiritys jatkui viikon. Kolmantena päivänä paikalle ratsastaneet puhvelisotilaat tarjosivat vahvistuksen, jonka avulla utet saatiin pidetyksi loitolla. Viikon kuluttua saapuneet uudet lisävoimat ajoivat utet pakosalle.^[7] Taistelujen tauottua sotilaat hautasivat 13 ruumista. Haavoittuneiden määrä vaihteli eri lähteiden mukaan 33–48 välillä.^[8][7]

Reservaatista löytyi Meekerin ruumis. Hänen lisäkseen utet olivat surmanneet yhdeksän siviiliä. Myöhemmin selvisi, että päällikkö Douglasin johtamat utet olivat tunkeutuneet Meekerin toimistoon ja järjestäneet verilöylyn.^[2] Meekerin vaimo ja tytär oli siepattu, samoin eräs toinen nainen ja kaksi lasta. Heidät saatiin myöhemmin takaisin, mutta rouva Meeker väitti, että vanha ute-johtaja Douglas oli raiskannut hänet.^[6] Asia käsiteltiin suljetuin ovin. Seuraavana vuonna Yhdysvaltain kongressi teki päätöksensä utien kohtalosta, ja otti pois heiltä maat, jotka vuonna 1868 oli luvattu heille monien seuraavien sukupolvien ajaksi.^[9]

Lähteet

• Brown, Dee Bury My Heart at Wounded Knee, Vintage, 1991, ISBN 978-0-099-52640-7
• Henriksson, Markku: Alkuperäiset amerikkalaiset, s. 120–121. Gaudeamus, 1985. ISBN 951-662-385-9
• Hämäläinen, Pekka "Comanche Empire", Yale University Press, 2008, ISBN 978-0-300-12654-9
• Newmark, Peter & May, Robin The old West, Bison Books, 1984 ISBN 0 86124 183 5
• Taylor, Colin F. The American Indian, Salamander Books, 2002 ISBN 1-84065-540-2
• Virrankoski, Pentti: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit, s. 276–278. Gummerus, 1994. ISBN 951-717-788-7.
• Waldman, carl: Atlas of the North American Indian, s. 138. Fact On File Publications, 1985. ISBN 0-87196-850-9.

Viitteet

1. History of Longmont Colorado Longmont.co.us. Arkistoitu 8.6.2011. Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
2. Henriksson s. 120.
3. Brown s. 378.
4. Virrankoski s. 277.
5. Brown 378–379.
6. Newmark & May s. 216.
7. Waldman s. 138.
8. Brown s. 387.
9. Henriksson s. 121.