Paul Zukofsky
Paul Zukofsky (22. lokakuuta 1943 Brooklyn – 6. kesäkuuta 2017 Hongkong) oli yhdysvaltalainen viulisti ja kapellimestari.[1]
Zukofsky oli runoilija Louis Zukofskyn ja säveltäjä Celia Thaew Zukofskyn poika. Hän aloitti viulunsoiton 4-vuotiaana ja pääsi Ivan Galamianin oppilaaksi 7-vuotiaana. Hänen myöhempiä opettajiaan olivat Dorothy DeLay, Vincent Persichetti ja Roger Sessions. Zukofsky teki ensimmäisen esiintymisensä Carnegie Hallissa vuonna 1956. Hänen silloin esittämäänsä ohjelmistoon kuului musiikkia Johann Sebastian Bachilta, Paul Hindemithiltä ja Dmitri Šostakovitšilta. Zukofsky oli jo 21-vuotiaana suorittanut sekä kandidaatin että maisterin tutkinnot Juilliard Schoolissa. Hän oli vuoden 1965 Young Concert Artists International Auditionsin voittaja. Zukofsky perusti 1970-luvulla Musical Observations -järjestön.[1]
Zukofsky tuli tunnetuksi aikansa taidemusiikin tulkitsijana. Hän kantaesitti myöhäisen 1900-luvun teoksia, kuten Philip Glassin ensimmäisen viulukonserton. Muita säveltäjiä, joiden teoksia hän esitti ja levytti, olivat John Cage, Milton Babbitt, Charles Wuorinen, Roger Sessions, William Schuman, Morton Feldman, Artur Schnabel ja Stefan Wolpe. Zukofskyn yhteistyökumppaneihin kuuluivat Ursula Oppens ja Gilbert Kalish. Zukofsky teki uransa aikana kymmeniä levytyksiä ja oli kolmesti ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi. Hän lopetti julkisen esiintymisensä viulistina noin kaksikymmentä vuotta ennen kuolemaansa, mutta jatkoi työskentelyä kapellimestarina. Zukofsky muutti vuonna 2009 Hongkongiin, jossa hän johti Hong Kong New Music Ensemblea. Hän kuoli Hongkongissa non-Hodgkinin lymfoomaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Margalit Fox, Paul Zukofsky, Prodigy Who Became, Uneasily, a Virtuoso Violinist, Dies at 73 The New York Times 20.6.2017, viitattu 28.9.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
