Paul de Man
Paul de Man (6. joulukuuta 1919 – 21. joulukuuta 1983) oli belgialaissyntyinen pääosin Yhdysvalloissa toiminut filosofi, dekonstruktionistinen kirjallisuuskriitikko ja -teoreetikko. Hän opetti Cornell-yliopistossa, Johns Hopkins -yliopistossa, Zürichin yliopistossa sekä Yalen yliopistossa. Hänen kuoltuaan saatiin selville, että hän oli kirjoittanut toisen maailmansodan aikana yli 200 artikkelia natsimieliseen lehteen,[1] joissa hän oli puolustanut myös antisemitismiä.[2] Tämä aiheutti skandaalin ja sai monet arvioimaan hänen töitään uudelleen.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Allegories of Reading. Figural Language in Rousseau, Nietzsche, Rilke, and Proust (1979)
- Blindness and Insight. Essays in the Rhetoric of Contemporary Criticism (1983)
- The Rhetoric of Romanticism (1984)
- The Resistance to Theory (1986)
- Wartime Journalism, 1934–1943 (1988)
- Critical Writings: 1953–1978 (1989)
- Romanticism and Contemporary Criticism. The Gauss Seminar and Other Papers (1993)
- Aesthetic Ideology (1996)
Suomennoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Esteettisen formalisointi: Kleistin ”Marionettiteatterista”. Suomentanut Vesa Pynttäri. Nuori Voima 5–6/2003, s. 50–60.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Paul de Man: The Plot Thickens. The New York Times. (englanniksi)
- ↑ Critical Theory: Paul de Man (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
