Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pjotr Tšaikovskin pianokonsertto nro 1 b-molli op. 23 on yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista pianokonsertoista. Se kantaesitettiin vuonna 1875.
Tšaikovski sävelsi konserton marraskuun 1874 ja helmikuun 1875 välisenä aikana. Teoksen säveltämistä oli pyytänyt pianovirtuoosi ja säveltäjän hyvä ystävä Nikolai Rubinstein. Rubinsteinin oli tarkoitus olla myös sen ensimmäinen esittäjä ja Tšaikovski omisti konserttonsa hänelle. Kun säveltäjä ylpeästi esitteli luomistaan Rubinsteinille jouluna 1874, tämä haukkui pianokonserttoa kömpelöksi sävellykseksi ja mahdottomaksi soittaa.
Kritiikki oli kova isku Tšaikovskille, joka ei kuitenkaan suostunut säveltämään nuottiakaan uusiksi, vaan lähetti konserton saksalaiselle Hans von Bülowille. Tämä suostui opettelemaan teoksen ja näin pianokonsertto sai ensiesityksensä 25. lokakuuta 1875 Bostonissa. Teos esitettiin Pietarissa viikkoa myöhemmin.
Tšaikovski uudisti konserttoaan vielä kesällä 1879 ja joulukuussa 1888. Rubinsteinkin muutti mielensä ja esitti konserton Pariisissa vuonna 1887. Siitä lähtien konsertto on yksi esitetyimmistä ja levytetyimmistä soolokonsertoista.
Tšaikovskin ensimmäistä pianokonserttoa pidetään yhtenä romanttisimmista konsertoista. Sen juhlava koko orkesterin aloitus on yksi maailman kuuluisimmista melodioista, jota säestävät pianon kaikki 7½ oktaavia käsittävät mahtipontiset soinnut. Aloitus johtaa viuluteemaan, joka on kepeän rauhallinen. Toinen osa alkaa huilusoololla, jota säestävät pizzicatojouset. Kolmas osa, joka saattaa konserton loppuun, on rondo, jonka sävel pohjautuu ukrainalaiseen kansanmusiikkiin. Osien tempomerkinnät ovat
Soolopianoa säestää suuri orkesteri, jonka kokoonpano on seuraava:
Pianokonsertto nro 1 (b-molli, op. 23) | Pianokonsertto nro 2 (G-duuri, op. 44) | Pianokonsertto nro 3 (Es-duuri, op. 75) | Viulukonsertto (D-duuri, op. 35)