Toukokuussa 1944 Gestapo pidätti Vidal-Naquet’n vanhemmat Marseillessa ja heidät kuljetettiin Auschwitziin, mistä he eivät koskaan palanneet.
Vidal-Naquet opiskeli historiaa ja väitteli filosofian tohtoriksi sekä suoritti agrégation-tutkinnoselvennä. Hänen tutkimuksensa keskittyi antiikin Kreikkaan, juutalaisten historiaan sekä nykyhistoriaan. Vidal-Naquet erikoistui juuri antiikin Kreikan historiaan, joka oli hänen erityismieltymyksensä. Kuitenkin hän työskenteli myös nykyhistorian historian parissa ja julkaisi teoksia Algerian sodasta sekä holokaustista.
Vidal-Naquet oli intellektuelli, joka sitoutui voimakkaasti ihmisoikeuksien puolustamiseen ja toimi Algerian sodassa käytettyä kidutusta vastaan. Hän oli perustamassa sodan aikana Audin-komiteaa.[Huom 1] Vidal-Naquet toimi elämänsä loppuun saakkaa holokaustin kiistämistä vastaan.
Vidal-Naquet oli myös anti-stalinistinen marxilainen ja oli lyhyen aikaa Michel Rocardin johtamassa Yhdistyneessä sosialistipuolueessa (PSU). Hän suosi myös kannanotoillaan ja kirjoituksillaan Socialisme ou barbarie -lehteä.[Huom 2]
Vidal-Naquet julkaisi yhdessä Michel Foucaultin ja Jean-Marie Comenachin kanssa 8. helmikuuta 1971 manifestin vankiloiden olosuhteista ja tarpeellisuudesta. Hän toi myös Yhdistyneiden kansakuntien julistaman rauhankulttuurin ja väkivallattoman vuosikymmenen ranskalaisessa toimintaryhmässä.
Heinäkuussa vuonna 2003 Vidal-Naquet julkaisi yhdessä useiden juutalaisten kanssa julistuksen ”Toisenlainen juutalainen ääni”, jossa selkeästi tuettiin palestiinalaisia.
↑Maurice Audin (1932–1957) oli nuori algerialainen matemaatikko. Hänestä tuli symboli ranskalaisten käyttämälle kidutukselle, sillä hän katosi kidutuksen yhteydessä. Tarkempaa selkoa tapahtuneesta ei koskaan saatu. Hän väitteli tohtoriksi in absentia joulukuussa 1957.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: fr:Pierre Vidal-Naquet