Porin Palloilijat | |||
---|---|---|---|
Lempinimet | Sinimyrsky | ||
Perustettu | 1925 (Porin Palloilijat) | ||
Kaupunki | Pori, Suomi | ||
Kenttä | Urheilukeskuksen keinonurmi | ||
Sarja | Länsi-Suomen Vitonen | ||
Puheenjohtaja | Joonatan Pälkäs | ||
Päävalmentaja | Carsten Warzecha | ||
|
Porin Palloilijat on ensimmäinen palloilun erikoisseura Porista, Suomesta. Se on perustettu vuonna 1925. PoPan lajivalikoimaan kuuluu kaksi lajia, jalkapallo ja futsal.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Palloiluharrastus sai Porissa 1920-luvun alkupuolella uutta virikettä ja Tarmon jalkapallojoukkue pelasi useita otteluita muun muassa Rauman Urheilijoita vastaan. Myös jääpalloa pelattiin jo talvella 1921–1922 porilaisseurojen Tarmon, IFK:n ja Lyseon Kirin kesken.
Todettiin kuitenkin, että palloilijain toiminta yleisurheiluseuran puitteissa kävi hankalaksi. Tässä mielessä oli toimittaja Bror Weckström (Varsta) valmistellut asiaa eräiden palloilumiesten kanssa ja tuloksena oli, että huhtikuun 16. päivänä 1925 pidettiin uuden seuran perustava kokous Porin Teatterikahvilassa. Kokouksessa oli läsnä 15 palloilun harrastajaa suurimmaksi osaksi Tarmon pelaajia. Puhetta johti maisteri Erkki Laitinen ja pöytäkirjan teki B. Weckström. Läsnäolijat päättivät yksimielisesti perustaa palloseuran, jonka nimeksi hyväksyttiin "Porin Palloilijat". Kokouksessa päätettiin jalka- ja jääpalloilu ottaa seuran ohjelmaan.
Toukokuussa saatiin valmiiksi seuran säännöt ja perustamiskirja, jonka allekirjoittivat E. Laitinen, B. Weckström, O. Huhtanen, A. Forsberg, R. Huhtanen ja V. Laitinen. Seura merkittiin yhdistysrekisteriin 13. lokakuuta 1925 nimellä Porin Palloilijat r.y.
Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi maisteri Erkki Laitinen. Varsin aikaisessa vaiheessa seuran puheenjohtajana aloitti toimittaja Veikko Laitinen, jolla oli pitkä ja ansiokas ura seuran toiminnassa. Kaikki jalkapallotoiminta aloitettiin Liisantorilla. Myöhemmin päästiin Tiilimäen urheilukentälle ja vuonna 1929 Juhannuslehdon kenttä avautui jalka- ja jääpalloilijoille. Seuraava kenttä oli Herranlahti, jossa RU-38 esitti erinomaista jalkapalloa.
Toukokuun 31. päivänä vuonna 1925 PoPa pelasi ensimmäisen ottelunsa voittaen Tampereen Palloilijat 2:n luvuin 5–2. Toinen peli 14.6. Rauman Urheilijoita vastaan päättyi myös PoPan voittoon 4–1. Näin oli PoPa astunut ensimmäisen askeleensa. Perustamisvuoden joukkueet oli koottu seuraavista pelaajista: Andelin, Borgersen, Forsberg, Halme, O.Huhtanen, Kari, Kesäläinen, E.Koskinen, Lunden, Raikkala, Strömmer, Suominen, Suvanto, Söderman, Weckström ja Östman. Arvostelu oli kiittänyt erityisesti keskushyökkääjä Borgersenia ja keskustuki Weckströmiä, joka viime mainittu oli myös joukkueen kapteeni.
Vuosi 1927 oli hiljaisempi PoPan osalta. Pelaajia ei huvittanut harjoitella kovalla Liisantorilla. Osa syynä oli myös, että seuran taloudellinen tila oli heikko, eikä johtokunta uskaltanut "riskeerata" matkalaskujen pelossa. Elokuussa kuitenkin PoPa kävi Raumalla voittamassa RU:n 5–1. Syyskuussa hävittiin rankkasateessa Turun Palloseura 2:lle 2–5. Uusina pelaajina seuraan tulivat Hoffren, Slotte ja Velten.
Vuosi 1928 oli kuitenkin jo taas vilkkaampi ja monessa suhteessa antoisampi suhteessa edellisiin. PoPa oli saanut huomattavan vahvistuksen A. Österlundista ja pelasi sen monet vuoden PoPan tukena ja turvana. PoPa voitti Tampereen Palloilijat 2:n 5–3 ja uskaltui ykköstäkin vastaan, häviten vain 3–5. Syyskuussa TP 1 otti kuitenkin Tampereella luulot pois ja päihitti PoPan 13–1. Seuralle oli myös hankittu uusi peliasu: paita sinisin ja keltaisin raidoin, mustat housut, samoin sukat keltaisin raidoin.
Vuonna 1929 PoPa antoi sen minkä edellinen lupasi, ei huomattavia voittoja, mutta itseluottamusta vastaisen varalle. 12.5. tuli Tampereen Palloilijat 1 Poriin ja ottelu päättyi tasan 1–1. Huomattava saavutus PoPalle, sillä TP oli tällöin aika tunnettu tekijä muuallakin. Huomattava tapaus oli, että syksyllä päästiin pelaamaan Juhannuslehdon pallokentälle. Avajaisottelu oli 15.9.1929 PoPa–Turun Makkabé, päättyen 0–0.
1930 PoPa pelasi 8 ottelua maalisuhteella 26–24. Tällöin myös Raumalle perustettiin seura Pallo-Iirot, joka alusta alkean osoittautui kovaksi kiistakumppaniksi. PoPa pelasi Iiroja vastaan kolme ottelua, yhden tasan ja kaksi häviten. Seuran jäsenmäärä oli 74.
Kauden 1932 aikana PoPa pelasi kaikkiaan 12 jalkapallo-ottelua, joista se voitti vain yhden. Maaliskuussa 1932 Porissa oli perustettu Porin Kärpät, jonne PoPasta siirtyi muutamia lupaavia junioripelaajia, mutta ongelma ei koskenut PoPan jalkapallo-osastoa niin pahasti kuin jääpallo-osastoa.
Vuosi 1933 toi taas kaivatun askeleen ylöspäin. Suurena tekijänä oli se, että seura sai keväällä valmentajakseen tunnetun maaottelupelaajan Aulis Koposen, joka vaikutti Porissa heinäkuuhun saakka. Seura sai keväällä myös uuden peliasun ja sen kunniaksi voitettiin Iirot Kokemäellä lukemin 6–3. Seura pelasi 15 ottelua, joista 8 voittoa, 2 tasapeliä ja 5 häviötä. Maalisuhde oli 48–29. Siis hyvä saavutus edellisiin vuosiin verraten.
Seuran 10. toimintavuosi 1935 alkoi vankalla pohjalla. Seuran jäsenmäärä oli tällöin 133, joista aktiivipelaajia oli 74, jääpalloilijat mukaan luettuna. Seuraan liittyi taitava ja innokas turkulaispelaaja Toivo Laakso, joka oli merkittävä pelaajavahvistus. PoPa pääsi ensimmäistä kertaa valtakunnan toiseksi korkeimmalle tasolle B-sarjaan voitettuaan karsinnoissa Kärpät 5–2 ja 7–2, sekä Iirot tuloksin 3–2 ja 1–1. Kyyti oli kylmää, sillä PoPa keräsi 0 pistettä. Joukkue oli hankkinut nousun kunniaksi uudet peliasut ja seuramerkkikin suunniteltiin uusiksi.
SPL oli kauden 1936 alkuun tehnyt muutoksia sarjajärjestelmänsä nimityksiin – ylin sarjataso eli entinen A-sarja oli nyt Mestaruussarja. Entinen B-sarja oli saanut nimekseen Itä–Länsi-sarja, joka pysyi voimassa vuoteen 1943 asti. Toisen sarjatason alapuoliset sarjat olivat kesään 1936 asti kulkeneet yleensä vain piirinsarjojen nimityksillä – nyt otettiin käyttöön termi Maakuntasarja.
Myöhäisen kevään vuoksi päästiin vuonna 1936 vasta toukokuun alussa pallon kimppuun Tiilimäellä, jossa oli jo muutamana aikaisempanakin keväänä harjoittelu aloitettu. Edellisenä vuotena PoPa oli tipahtanut B-sarjasta ja sinne yritettiin uudelleen karsintojen kautta. 7.5. tuli voitto Kärpistä lukemin 8–2, mutta tie katkesi Raumalla Iirojen voittaessa jatkoajalla 1–0. Seura sai vieraakseen unkarilaisen ammattilaisjoukkueen Szegedin, ja tätä ottelua nimitettiin 10-vuotisjuhlaotteluksi, tosin vuoden verran myöhästyneenä.
Herralahden urheilukentälle oli kerääntynyt yleisöä tuhatkunta ja soittokunta sekä muut seremoniat loivat tilaisuuteen aitoa juhlatunnelmaa. Unkarilaiset voittivat tämän näytöspelin 7–1. PoPa pelasi nyt maakuntasarjassa, joka alkoi elokuussa. Sarjasysteemiä oli muutettu nyt myös siten, että seuraavan kauden alussa ei enää järjestetty paikallisia karsintoja Itä–Länsi-sarjaan, vaan nyt oli siirrytty käytäntöön, että kolmannen sarjatason eli nyt Maakuntasarjan päätteeksi karsittiin menestyjien kesken nousijat seuraavan kauden toiselle sarjatasolle. PoPa voitti Pargas IF:n jatkoajalla 2–0 ja Kokkolan BK:n 3–0 päästen noususta pelattuun ratkaisuotteluun. PoPa voitti Hangon BK:n jatkoajalla 2–1 ja nousi kaudeksi 1937 takaisin toiselle sarjatasolle.
Vuonna 1937 PoPalla oli kova urakka Länsisarjassa ja kausi päättyi viimeiselle sijalle tuloksena 12 ottelusta 3 voittoa ja 9 tappiota. Maalisuhde oli murskaavat 19–43. Automaattista putoamista seuraavalle kaudelle kolmannelle sarjatasolle se ei kuitenkaan merkinnyt. PoPa pelasi seuraavallakin kaudella Länsisarjassa. Vuosi 1938 ei tuonut lohdullisempia numeroita seuran tilastoon kuin edellinenkään. Saaliina oli 12 ottelusta 1 tasapeli ja 11 tappiota sekä viimeinen sija. Vuoden 1939 kautta aloittaessa ei vielä osattu aavistaa kuinka kohtalokkaan lopun vuosi saakaan. Harjoitukset päästiin aloittamaan jo maaliskuun alkupuolella Cygnaeuksen koulun luona. PoPa pelasi nyt Länsisarjan kolmannessa lohkossa. Kevät kausi alkoi heikosti tappion merkeissä Hakalle 0–1, Kärpille 1–2, ottelussa jossa tuomittiin 52 vapaapotkua. Tampereella KV:tä vastaan pelattiin tasan 2–2, mutta Turun Riennolle ja TaPa:lle hävittiin lukemin 1–2. Tulokset osoittivat kuitenkin PoPan saaneen juonesta kiinni ja syyskausi alkoi 1.8. komeasti 7–0-voitolla Kärpistä. 10.8. PoPa peittosi vanhan kiistakumppanini TaPa:n 5–2. Tilanne oli kiristynyt siihen, että 12.10. Palloliitto kaikki sarjaottelut. Joukkue sijoittui sarjassa 4. sijalle, joka oli seurahistorian paras siihen mennessä. Edustusjoukkue pelasi 13 ottelua, joista 5 voittoa, 1 tasapeli ja 7 häviötä. Maalit 35–27 PoPan hyväksi.
Yllättäviä fuusioita tapahtui Porissa vuosien varrella. 1960 PoPa ja Kärpät löysivät uudelleen toisensa ja näin syntyi Karhut, joka heti pääsi juhlimaan jääkiekon yllätysmestaruutta, joka saavutettiin Tampereella 1965. Vuonna 1967 Karhut ja RU-38 yhdistyivät Porin Ässiksi. Mutta 1981 herätettiin uudestaan henkiin nimellä PoPa-81 jatkamaan Porin Ässien keskeytynyttä jalkapallotoimintaa. 1990-luvulla 81-osa putosi seuran nimestä pois.[1]
Kaudella 2006 joukkue oli Kakkosen tasolle nimekäs. Esimerkiksi kautta aikojen eniten liigaotteluja pelannut suomalainen jalkapalloilija, puolustaja Rami Nieminen, keskikenttämies Lasse Karjalainen ja hyökkääjä Antti Sumiala olivat PoPan vahvuudessa. Nousu jäi kuitenkin haaveeksi TPV:n voittaessa lohkon.
Porin Palloilijat ry:n hallinnoima jalkapallon Kakkosen sarjapaikka vuokrattiin seuran vuoden 2006 syyskokouksen päätöksellä FC Popa Oy:lle, jonka pääomistaja oli Antti Sumiala. FC PoPa Oy otti vastatakseen edustusjoukkueen urheilullisen ja taloudellisen toiminnan vuodesta 2007 alkaen.
Kaudella 2007 PoPaa valmensi liigauraltaan tunnetuksi tullut entinen FC Jazzin ja FC Interin valmentaja Pertti Lundell. Kakkosvalmentajana oli FC Jazzissa suomenmestaruuden kakkosvalmentajana vuonna 1996 saavuttanut Risto Puustinen. Uusina vahvistuksina nähtiin muun muassa Juha Luoma ja Nuri Mustafi. PoPa hävisi kauden aikana vain yhden sarjaottelun, mutta 26 ottelusta kymmenen päättyi tasapeliin ja PoPa jäi lohkossaan toiseksi yhden pisteen Grankulla IFK:lle hävinneenä.
Kaudella 2008 PoPaa saapui vahvistamaan Piracaia[2], Tom Melarti, Ilkka Santahuhta ja Andrew Walker. PoPa voitti oman lohkonsa lähes näytöstyyliin, Antti Sumialan tehdessä 22 maalia, ja nousi Ykköseen kaudelle 2009. Saman kauden aikana syntyi myös PoPan kannattajaryhmä Siniveriset.
Kaudella 2009 FC PoPa sijoittui Ykkösessä neljänneksi. Uusina pelaajina nähtiin muun muassa Dema, teinisensaatio Juho Lehtonen ja Toni Junnila[3]. Suomen Cupissa PoPa sai vastaansa 7. kierroksella FC Interin Turusta. Ottelu pelattiin 30.8. poikkeuksellisesti Paavo Nurmen stadionilla. Tiukan taistelun jälkeen peli päättyi 1–0 hallitsevan mestarin voittoon. Voitto maali syntyi rangaistuspotkusta.[4]
Kaudella 2010 FC PoPa lähti tavoittelemaan kovin satsauksin nousua Veikkausliigaan. PoPa hankki maalilleen Michal Slwawutan[5] ja puolustukseen Petri Viljasen[6]. Kesken kauden PoPaa tulivat vahvistamaan muun muassa Aleksandr Kokko ja Iiro Aalto. Kausi päättyi kuitenkin 3. sijalle ja pettymykseen, nousijan paikan jäädessä vain neljän pisteen päähän. Kovien satsauksien takia PoPalle syntyi myös isot taloudelliset tappiot.
Kaudella 2011 FC PoPassa koitti uusi aika, kun valmentajat Pertti Lundell ja Risto Puustinen lopettivat. Uudeksi päävalmentajaksi saapui Mika Halmetniemi[7]. PoPa sai kovan paluumuuttajan, kun Dema saapui vahvistamaan Sinimyrskyä[8]. Muita uusia pelaajia olivat muun muassa Jussi Äijälä, Juuso Aalto ja Mohamed Fofana. Kausi alkoi kuitenkin heikosti, PoPa oli jumittunut Ykkösen pohjalle vain yhdellä voitolla ja tasapelillä ja taisteli sarjapaikastaan jo heinäkuussa. Näin ollen Mika Halmetniemen sopimus purettiin[9] ja tilalle nostettiin PoPan A-junioreita valmentanut Tero Suonperä[10]. Hän ei kuitenkaan saanut aikaan kuin hetkellistä nostetta ja näin ollen PoPa putosi kaudeksi 2012 Kakkoseen[11]. PoPan lopullinen sijoitus oli 11:s.
FC PoPa Oy lopetti toimintansa joulukuussa 2011. [12] 3.2.2012 Satakunnan käräjäoikeudessa FC PoPa Oy asetettiin konkurssiin. FC PoPa Oy:n haki konkurssiin verottaja.[13][14]
FC PoPan taustahenkilöitä epäiltiin myös rahanpesusta.[15] [16]
Porilaisen jalkapalloseura FC PoPan vastuuhenkilöt joutuivat oikeuteen vastaamaan rahanpesusyytteisiin. FC PoPan hallituksen puheenjohtaja ja joukkueen pääomistaja Antti Sumiala sekä toinen vastuuhenkilö saivat syytteen tuottamuksellisesta rahanpesusta. Oikeudenkäynti alkoi helmikuussa 2012 Satakunnan käräjäoikeudessa Porissa.[17]
Satakunnan käräjäoikeus antoi ratkaisunsa 29.6.2012 FC Popan ja sen omistajien rahanpesusyytteisiin. Käräjäoikeuden mukaan seuran pääomistaja Antti Sumiala syyllistyi tuottamukselliseen rahanpesuun ottaessaan vastaan 52 000 euroa singaporelaiselta yhtiöltä kevättalvella 2011. Antti Sumiala tuomittiin neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Ex-manageri Rami Nieminen sai tuottamuksellisesta rahanpesusta 50 päiväsakkoa, eli 750 euron sakkorangaistuksen. Käräjäoikeus katsoi, että Sumialalla sekä Niemisellä on ollut perusteltu aihe epäillä, että siirretyt varat ovat olleet peräisin järjestäytyneeltä rikollisryhmältä. Singaporelaisen Wilson Raj Perumalin tekemää yhteistyötarjousta ei ole käsitelty asianmukaisesti FC Popa Oy:n hallituksessa. Myös rahan luovuttajaa koskevat merkinnät on jätetty Popan kirjanpidossa puutteellisiksi. Sumiala kiisti oikeudessa tienneensä mitään väärällä nimellä esiintyneen Perumalin rikollisista tarkoitusperistä. Hän kertoi oikeudessa ottaneensa selvää Perumalin edustaman yhtiön, Exclusive Sports Limited Ltd:n taustoista.[18] Antti Sumiala valitti tuomistaan hovioikeuteen 31.8.2012.[19] Hovioikeus lievensi 30. huhtikuuta 2015 tuomion 70 päiväsakkoon.[20]
FC PoPa pelasi kotiottelunsa Porin stadionilla (kapasiteetti aurinkokatsomot mukaan luettuna 12 000). Seuran yleisöennätys syntyi 26. syyskuuta 2007, jolloin PoPan ja Grankulla IFK:n välistä ottelua oli seuraamassa 2008 maksanutta katsojaa kokonaiskatsojamäärän noustua yli kolmentuhannen, kun mukaan lasketaan vapaalipuilla sisään päässeet koululaiset.[21]
Porin Palloilijoiden uusi edustusjoukkue aloitti toimintansa FC PoPan lopetettua. Edustusjoukkue ottaa takaisin vanhan nimen ja logon. Harjoituskausi alkoi 3.1.2012 Urheilukeskuksen keinonurmella. Joukkueen joukkueejohtajina toimii Tuukka Hakala ja Toni Järvi.[22]
Uudistunut joukkue sijoittui Satakunnan Vitosen kauden 2012 alkusarjassa sijalle 9. ja jäi kaksi pistettä paikasta Yläsarjaan. Alasarjassa PoPa aloitti suvereenein ottein, mutta kolmen viimeisen pelin mennessä huonosti, sijoitus alasarjassa oli 3. Kotikenttänä toimi Urheilukeskuksen keinonurmi.
Kaudella 2013 Satakunnan piiri päätti muuttaa sarjasysteemejään. Vitonen jaettiin kevääksi kahteen lohkoon, joista viisi parasta pääsi syksyksi Vitoseen ja loput putosivat Kutoseen. PoPa joitui B-lohkoon joka oli samalla myös kuoleman lohko, yksi kova joukkue tulisi putoamaan. Joukkueessa oli ollut talven aikana muutoksia ja pelit takkuasivat pahasti. Sijoitus B-lohkossa oli vasta 7. ja Kutonen kutsui syksyksi. Kutosessa pelit eivät parantuneet, vaikka kentällä pelejä hallittiin, niin pelejä ei pystytty voittamaan. Seitsemästä pelistä kaksi voittoa ja kaksi tasapeliä riitti vain sijaan 6. Näin ollen PoPa pelaa Kutosessa myös kaudella 2014.
|
|
|
|
PoPalla oli alkuaikoina myös jääpallojoukkue. Vuonna 1926 PoPa aloitti viralliset pelit Juhannuslehdon kentällä ja voitti Satakunnan piirin mestaruuden 1933. Vuonna 1941 PoPa oli mestaruussarjan karsinnoissa OLS:n kanssa. Kaksoisottelu päättyi 3-2 ja 1-3 ja OLS pääsi jatkoon. PoPan viimeinen virallinen jääpallo-ottelu oli Kärpät-PoPa (5-4) piirisarjassa vuonna 1958. Sen jälkeen jääpallotoiminta hiipui Porissa muutaman vuoden ajaksi. [24]
PoPa pelasi Futsal-liigassa seitsemän kautta vuosina 2005–2012. Joukkue saavutti miesten SM-hopeaa 2008 ja SM-pronssia 2009.[25] Kauden 2011-2012 jälkeen PoPan sarjapaikka siirtyi FC Jazzille. [26] PoPa palasi futsalin pariin taas kaudella 2013-2014, aloittaen pelit Satakunnan piirin alimmalta tasolta. [27] Paluu lajin pariin oli vahva, sillä PoPa kärsi Satakunnan Futsal Nelosessa vain yhden tappion sekä iskien 59 maalia kahdeksassa pelissä. [28]
PoPan ohjelmaan on kuulunut myös koripallo. Seuran naiset saavuttivat SM-pronssia vuosina 1957 ja 1959.[29]