Punainen mylly | |
---|---|
Moulin Rouge | |
Ranskassa käytetty elokuvan juliste |
|
Ohjaaja | John Huston |
Käsikirjoittaja |
John Huston Anthony Veiller |
Perustuu | Pierre La Muren samannimiseen romaaniin |
Tuottaja |
John Huston Jack Clayton John Woolf |
Säveltäjä |
Georges Auric William Engvick |
Kuvaaja | Oswald Morris |
Leikkaaja | Ralph Kemplen |
Tuotantosuunnittelija | Paul Sheriff |
Pääosat |
José Ferrer Zsa Zsa Gábor Suzanne Flon |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
Tuotantoyhtiö |
Romulus Films Moulin Productions Inc. |
Levittäjä |
United Artists Netflix |
Ensi-ilta | 23. joulukuuta 1952 |
Kesto | 119 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti |
1 500 000 USD (noin 967 785 GBP) |
Tuotto |
5 000 000 USD (USA / Kanada; arvioitu) |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Punainen mylly (engl. Moulin Rouge) on John Hustonin ohjaama brittiläinen elämäkerrallinen musiikkielokuva vuodelta 1952. Punainen mylly kertoo lapsena rampautuneen taidemaalarin Henri de Toulouse-Lautrecin myrskyisästä rakkaussuhteesta Pariisin huvikortteleissa 1800-luvun lopulla.[1]
Punaisen myllyn pääosissa ovat José Ferrer, Zsa Zsa Gábor ja Suzanne Flon.[1] Ohjaaja Huston myös laati käsikirjoituksen Anthony Veillerin kanssa Pierre La Muren samannimisen romaanin (1950) pohjalta.[1][2]
Punainen mylly oli taloudellinen menestys ja voitti kaksi Oscar-palkintoa seitsemästä ehdokkuudestaan.[1] Lisäksi elokuva voitti muita palkintoja ja oli ehdolla kolmeen BAFTA-palkintoon.[1]
Lapsuudessa loukkaantuneen Henri de Toulouse-Lautrecin (José Ferrer) on vaikea liikkua. Iloa itsesääliin tuovat taiteen luominen ja Punaisen myllyn pikkutuhma kabaree. Henri tuntee monia viehättäviä tanssityttöjä, mutta läheisempi suhde naisiin tuntuu jo ajatuksena oudolta. Katutyttö Marie (Colette Marchand) kuitenkin rikkoo tämän säännön ja antaa Henrille huomiota.
José Ferrer | … | Henri de Toulouse-Lautrec / Comte Alphonse de Toulouse-Lautrec |
Zsa Zsa Gábor | … | Jane Avril |
Suzanne Flon | … | Myriamme Hyam |
Katherine Kath | … | La Goulue |
Muriel Smith | … | Aicha |
Colette Marchand | … | Marie Charlet |
Claude Nollier | … | Kreivitär de Toulouse-Lautrec |
Mary Clare | … | Madame Louet |
Walter Crisham | … | Valentin Dessosse |
Harold Kasket | … | Zidler |
Georges Lannes | … | Ylikonstaapeli Patou |
Lee Montague | … | Maurice Joyant |
Maureen Swanson | … | Denise de Frontiac |
Jill Bennett | … | Sarah |
Theodore Bikel | … | Kuningas Milo IV |
Peter Cushing | … | Marcel de la Voisier |
Christopher Lee | … | Georges Seurat |
Michael Balfour | … | Dodo |
Eric Pohlmann | … | Picard |
Punainen mylly on kuvattu Technicolor-menetelmällä Englannin Lontoossa ja Surreyssa sijaitsevilla Shepperton Studiosilla Sheppertonissa sekä Ranskan Pariisissa 1,5 miljoonan dollarin budjetilla.[1][2] Elokuvan kuvaukset alkoivat 23. kesäkuuta 1952 ja kestivät syyskuun 10. päivään.[1]
Punainen mylly on Maureen Swansonin, Christopher Rhodesin ja Lee Montaguen elokuvadebyytti.[1] Elokuvassa Muriel Smith dubbasi Zsa Zsa Gáborin laulun.[1]
Punainen mylly sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 23. joulukuuta vuonna 1952.[1] Elokuvan New Yorkin ensi-ilta oli 10. helmikuuta vuonna 1953.[1] Tämän jälkeen elokuva julkaistiin kautta maailman, kuten Japanissa 13. toukokuuta 1953, Länsi-Saksassa 29. heinäkuuta 1953, Tanskassa 20. elokuuta 1953, Ruotsissa 31. elokuuta 1953, Suomessa 25. syyskuuta 1953, Espanjassa 16. marraskuuta 1953, Ranskassa 11. joulukuuta 1953, Itävallassa tammikuussa 1952, Portugalissa 18. tammikuuta 1954 ja Itä-Saksassa 22. kesäkuuta 1955.[1]
United Artists toimi elokuvan levittäjänä Yhdysvalloissa ja Independent Film Distributors Isossa-Britanniassa vuonna 1952. Elokuvan nimikkeenä on laajalti käytetty Moulin Rouge.[1] Sveitsissä (Ein Lied aus Paris), Ruotsissa (Målaren på Moulin Rouge) ja Suomessa elokuvalla on omat nimikkeensä.[1]
Punainen mylly on saanut uusintaesityksen Suomessa 7. huhtikuuta 1977, Espanjassa 28. tammikuuta 1981 ja Ranskassa 14. marraskuuta 2001.[1][2] Suomen televisiossa elokuvaa on esitetty vuosina 1963, 1968, 1990, 1997 ja 2011.[2]
Elokuva tuotti ensimmäisenä vuotenaan Isossa-Britanniassa 205 453 puntaa ja Pohjois-Amerikassa 5 miljoonaa dollaria.[3][4][5] Elokuva olikin vuoden 1952 seitsemänneksi menestynein elokuva ja United Artistsin menestynein.
Elokuvalla on Rotten Tomatoes -sivustolla 71 prosentin "tuore"-arvosana, joka perustuu seitsemään arvosteluun.[6]
Vuosi | Palkinto | Kategoria | Kenelle | Voitto / Ehdokkuus |
1953 | Oscar-palkinto | Paras lavastus (värielokuva) | Paul Sheriff Marcel Vertès |
Voitto |
Paras puvustus (värielokuva) | Marcel Vertès | |||
Paras elokuva | John Huston | Ehdokkuus | ||
Paras ohjaus | John Huston | |||
Paras miespääosa | José Ferrer | |||
Paras naissivuosa | Colette Marchand | |||
Paras leikkaus | Ralph Kemplen | |||
British Society of Cinematographers | Paras kuvaus | Oswald Morris | Voitto | |
Golden Globe | Vuoden tulokas | Colette Marchand | ||
National Board of Review -palkinto | Paras ulkomaalainen elokuva | – | ||
Venetsian elokuvajuhlat: Hopeinen leijona | – | John Huston | ||
Venetsian elokuvajuhlat: Kultainen leijona | – | John Huston | Ehdokkuus | |
Writers Guild of America -palkinto | Paras kirjoitettu amerikkalainen draama | John Huston Anthony Veiller | ||
1954 | BAFTA-palkinto | Paras elokuva | – | |
Paras brittiläinen elokuva | – | |||
Paras tulokas | Colette Marchand |
Punainen mylly on julkaistu videolle Isossa-Britanniassa vuonna 1986, 1993 ja 1998, Yhdysvalloissa vuonna 1989 ja Saksassa vuonna 2000.[1]
Punainen mylly on myös saanut monta DVD-julkaisua. DVD:lle elokuva on julkaistu vuosina 2001, 2004 ja 2007.[7] Vuonna 2004 elokuva julkaistiin kahdesti.[7]