Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Enrique Sánchez Flores | ||
Syntymäaika | 2. helmikuuta 1965 | ||
Syntymäpaikka | Madrid, Espanja | ||
Pelipaikka | laitapuolustaja | ||
Pituus | 176 senttimetriä | ||
Seura | |||
Seura | Sevilla | ||
Tehtävä | päävalmentaja | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
1984–1994 | Valencia | 272 | (23) |
1994–1996 | Real Madrid | 63 | (2) |
1996–1997 | Zaragoza | 9 | (0) |
Yhteensä | 344 | (25) | |
Maajoukkue | |||
1987–1991 | Espanja | 15 | (0) |
Valmennusura | |||
2001–2004 | Real Madrid (jun.) | ||
2004–2005 | Getafe | ||
2005–2007 | Valencia | ||
2008–2009 | Benfica | ||
2009–2011 | Atlético Madrid | ||
2011–2013 | Al-Ahli | ||
2013–2014 | Al Ain | ||
2015 | Getafe | ||
2015–2016 | Watford | ||
2016–2018 | Espanyol | ||
2018–2019 | Shanghai Greenland | ||
2019 | Watford | ||
2021–2023 | Getafe | ||
2023– | Sevilla | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Enrique "Quique" Sánchez Flores (s. 2. helmikuuta 1965 Madrid, Espanja) on espanjalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Joulukuusta 2023 lähtien hän on toiminut Sevillan päävalmentajana.
Pelaajaurallaan puolustajana toiminut Sánchez Flores edusti Valenciaa, Real Madridia ja Real Zaragozaa. Real Madridissa hän oli voittamassa Espanjan pääsarjamestaruutta kaudella 1994–1995.[1] Hän pelasi myös Espanjan maajoukkueessa ja osallistui vuoden 1990 MM-kilpailuihin Italiassa.[2]
Valmentajauransa Sánchez Flores aloitti Real Madridin juniorijoukkueissa, josta hän siirtyi vastikään ensimmäistä kertaa historiassaan pääsarjatasolle nousseen Getafen päävalmentajaksi kaudeksi 2004–2005. Sánchez Flores luotsasi tulokkaat sarjan sijalle 13, joka vakuutti hänen entisen seuransa Valencian ja kesällä 2005 hänet nimitettiin seuran edustusjoukkueen päävalmentajaksi.[3]
Sánchez Flores johti joukkueen kahdesti Mestarien liigaan, mutta pesti päättyi erottamiseen 29. lokakuuta 2007 kesken kolmannen kauden. Edellisenä iltana Valencia oli hävinnyt Sevillalle 3–0 Espanjan pääsarjassa ja aiemmin samalla viikolla kärsinyt Mestarien liigassa 2–0-vierastappion norjalaiselle Rosenborgille.[4]
Toukokuussa 2008 SL Benfica ilmoitti palkanneensa Sánchez Floresin seuran uudeksi päävalmentajaksi.[5] Sánchez Flores ei onnistunut palauttamaan Benficaa mestaruuskantaan, vaan joukkue jäi kolmanneksi häviten Portolle 11 pistettä. Kauden jälkeen seura ja Sánchez Flores purkivat sopimuksensa.[6]
Lokakuussa 2009 Sánchez Flores palasi valmennustehtäviin, kun Primera Divisiónissa kriisiin ajautunut Atlético Madrid ilmoitti hänen olevan seuran uusi päävalmentaja.[7] Floresin johdolla Atlético paransi huomattavasti peliotteitaan ja nousi pois La Ligan putoamiskamppailusta. Eurooppa-liigassa Flores johdatti Atléticon aina finaaliin saakka, jossa se kukisti Fulhamin jatkoajalla 2–1 ja voitti historian ensimmäisen Eurooppa-liigan mestaruuden.[8] Floresilla oli mahdollisuus täydentää palkintokaappia vielä Copa del Reyn finaalissa, jossa Atlético kohtasi Sevillan. Andalusialaisseura oli kuitenkin vahvempi maalein 2–0.[9] Kauden jälkeen Sánchez Flores allekirjoitti vuoden jatkosopimuksen Atléticon kanssa.[10] Keväällä 2011 hän ilmoitti jättävänsä Atléticon kauden 2010–2011 jälkeen.[11]
Syyskuussa 2011 Sánchez Flores kertoi Internazionalen olleen yhteydessä hänen agenttiinsa mahdollisesta valmentajan pestistä. Espanjalainen myönsi kiinnostuksensa, vaikka seurassa pelasikin hänen kanssaan jo Atléticossa riitoihin ajautunut Diego Forlán.[12]
Marraskuussa 2011 Sánchez Flores palasi valmennustehtäviin arabiemiraattilaisen Al-Ahly Dubain päävalmentajaksi.[13] Sánchez Floresin johdolla Al-Ahly voitti Arabiemiraattien liigacupin 2012 ja President's Cupin 2013. Hän jätti seuran kesällä 2013. [14] Syyskuun lopulla 2013 Sánchez Flores palasi Arabiemiraatteihin Al Ainin päävalmentajaksi.[15] Tulokset seuran peräsimessä jäivät odotuksia heikommiksi ja pitkän spekuloinnin jälkeen Al Ain erotti Sánchez Floresin maaliskuussa 2014.[16]
5. tammikuuta 2015 Sánchez Flores siirtyi madridilaisseura Getafen päävalmentajaksi, jonka peräsimessä hän toimi viimeksi vuosina 2004–2005.[17] Hän kuitenkin erosi tehtävästä jo 26. helmikuuta 2015 vedoten henkilökohtaisiin syihin. Sánchez Flores ehti valmentaa joukkuetta vain vajaat kaksi kuukautta.[18]
Kesäkuussa 2015 Sánchez Flores teki vuoden sopimuksen Englannin Valioliigassa pelaavan Watfordin kanssa.[19] Sánchez Floresin johdolla Watford pelasi vahvan syyskauden Valioliigassa voittaen muun muassa Liverpoolin 3–0. Joulukuussa Sánchez Flores valittiin Valioliigan kuukauden valmentajaksi ensimmäisenä Watford-valmentajana.[20] Kevätkaudella peliesitykset eivät olleet aivan yhtä vahvoja, mutta espanjalainen luotsasi seuran FA Cupin välieriin. Hänen johdollaan seura säilytti myös sarjapaikkansa Valioliigassa ja näin Sánchez Floresista tuli ensimmäinen valmentaja, jonka johdolla Watford on säilynyt liigassa toisella perättäisellä kaudellaan. Hyvistä tuloksista huolimatta Sánchez Flores jätti seuran kauden 2015/16 jälkeen.[21] Taustalla olivat hänen ja seurajohdon eriävät näkemykset kauden menestyksestä ja seuran tulevaisuudesta. Esimerkiksi West Hamin päävalmentaja Slaven Bilić piti Watfordin päätöstä typeränä.[22]
Kesäkuussa 2016 Sánchez Flores allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen RCD Espanyolin kanssa.[23] Kaudella 2016/17 Sánchez Flores johdatti barcelonalaisseuran La Ligassa kahdeksanneksi, mikä oli seuran paras sijoitus kuuteen vuoteen. Kaudella 2017/18 tulokset olivat heikompia ja Espanyol valui kauden aikana taistelemaan sarjapaikastaan europelisijoitusten sijaan. Lopulta Espanyolin seurajohto erotti Sánchez Floresin 20. huhtikuuta 2018, kun joukkue oli ajautunut viiden ottelun voitottomaan putkeen.[24]
Joulukuun lopussa 2018 Sánchez Flores allekirjoitti sopimuksen Kiinan Superliigan Shanghai Greenlandin kanssa.[25] Shanghai Greenlandin menestys Sánchez Floresin alaisuudessa jäi vaisuksi ja espanjalainen jätti putoamiskamppailuun juuttuneen seuran heinäkuun alussa 2019.[26]
Syyskuun alussa 2019 Sánchez Flores palasi Englannin Valioliigan heikosti aloittaneen Watfordin päävalmentajaksi.[27] Hän sai potkut saman vuoden joulukuun alussa.[28]
Lokakuussa 2021 Sánchez Flores palasi kolmannen kerran Getafen päävalmentajaksi.[29] Hän nosti seuran turvaan putoamisuhan alta ja joukkue sijoittui lopulta kauden päätteeksi sijalle 15.[30] Kaudella 2022/23 Getafe vajosi myös Sánchez Floresin alaisuudessa putoamiskamppailuun ja lopulta seurajohto erotti hänet huhtikuun lopulla 2023, kun kautta oli jäljellä seitsemän kierrosta.[31]
Joulukuussa 2023 Sánchez Floresista tuli La Ligan häntäpäähän juttuneen Sevillan päävalmentaja kesään 2025 ulottuvalla sopimuksella.[32]
Sánchez Floresin isä on vuonna 2013 kuollut jalkapalloilija Isidro Sánchez García-Figueras.[33] Laulaja ja näyttelijä Lola Flores oli hänen tätinsä ja jalkapallolegenda Alfredo Di Stéfano hänen kummisetänsä.[34][35]
Edeltäjä: Josu Uribe Cosmin Contra Míchel |
Getafen päävalmentaja 2004–2005 1–2/2015 10/2021–4/2023 |
Seuraaja: Bernd Schuster Pablo Franco José Bordalás |
Edeltäjä: Claudio Ranieri |
Valencian päävalmentaja 2005–10/2007 |
Seuraaja: Ronald Koeman |
Edeltäjä: Fernando Chalana |
Benfican päävalmentaja 2008–2009 |
Seuraaja: Jorge Jesus |
Edeltäjä: Abel Resino |
Atlético Madridin päävalmentaja 10/2009–2011 |
Seuraaja: Gregorio Manzano |
Edeltäjä: Ivan Hašek |
Al-Ahli Dubain päävalmentaja 11/2011–2013 |
Seuraaja: Cosmin Olǎroiu |
Edeltäjä: Jorge Fossati |
Al Ainin päävalmentaja 9/2013–3/2014 |
Seuraaja: Zlatko Dalić |
Edeltäjä: Slaviša Jokanović Javi Gracia |
Watfordin päävalmentaja 2015–2016 9–12/2019 |
Seuraaja: Walter Mazzarri Nigel Pearson |
Edeltäjä: Constantin Gâlcă |
RCD Espanyolin päävalmentaja 2016–4/2018 |
Seuraaja: David Gallego |
Edeltäjä: Wu Jingui |
Shanghai Greenlandin päävalmentaja 1–7/2019 |
Seuraaja: Choi Kang-hee |
Edeltäjä: Diego Alonso |
Sevillan päävalmentaja 12/2023– |
Seuraaja: – |
1 Zubizarreta | 2 Chendo | 3 Jiménez | 4 Andrinúa | 5 Sanchís | 6 Martín Vázquez | 7 Pardeza | 8 Quique | 9 Butragueño | 10 Fernando | 11 Villaroya | 12 Alkorta | 13 Ablanedo | 14 Górriz | 15 Roberto | 16 Bakero | 17 Hierro | 18 Paz | 19 Salinas | 20 Manolo | 21 Míchel | 22 Ochotorena | Valmentaja Suárez