RMS Mauretania | |
---|---|
RMS Mauretania |
|
Tyyppi | linjalaiva |
Lippuvaltio | Yhdistynyt kuningaskunta |
Omistaja | Cunard Line |
Rakennustelakka | Swan Hunter & Wigham Richardson, Wallsend, Newcastle upon Tyne |
Vesillelasku | 20. tammikuuta 1906[1] |
Status | romutettu vuonna 1935 Rosythissä |
Tekniset tiedot | |
Pituus | 240,8[1] m |
Leveys | 26,8 m |
Uppouma | 31 938 t |
Koneisto | 4 x Parsons-höyryturbiinia |
Nopeus | 25 kn |
Matkustajia | 2 165 |
Sisaralukset | RMS Lusitania |
RMS Mauretania oli brittiläinen linjalaiva, jonka rakensi Cunard Line -varustamolle Swan Hunter & Wigham Richardson Wallsendin telakalla Newcastle upon Tynessa, ja se laskettiin vesille 20. tammikuuta 1906. Alus oli RMS Lusitanian sisarlaiva ja valmistuttuaan maailman suurin ja nopein laiva.
Alus oli 790 jalkaa (240,8 m) pitkä ja 88 jalkaa (26,8 m) leveä, ja sen bruttopaino oli 31 938 tonnia.[2] Aluksen pääkoneina oli neljä Parsons-tyyppistä höyryturbiinia, jotka pyörittivät neljää pronssipotkuria. Aluksen normaali risteilynopeus oli 25 solmua (46 km/h), joten alus oli esimerkiksi Titanicia nopeampi. Savupiippuja oli neljä.
Matkustajapaikkoja laivalla oli täsmälleen yhtä paljon kuin RMS Lusitanialla, 2 165 hengelle:
RMS Mauretania sai haltuunsa vuonna 1909 tavoitellun Sinisen nauhan, joka myönnetään Atlantin nopeimmin ylittäneelle vesialukselle. Se piti nauhaa hallussaan yli 20 vuotta, kunnes Norddeutscher Lloydin Bremen lopulta rikkoi Mauretanian ennätyksen vuonna 1929.[2]
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 Mauretania oli joukkojenkuljetus- ja sairaala-aluksena.[1]
Ranskalaisen matkustajalaiva S/S Normandien voitettua Sinisen nauhan Mauretania otti sen viimeisellä Atlantin-ylityksellään takaisin.
Pian tämän jälkeen "Atlantin vinttikoira" -nimellä kutsuttu matkustajalaiva lähti vuonna 1935 viimeiselle matkalleen Rosythiin romutettavaksi.[1]