Raamatun luvut ja jakeet
Raamattu on perinteisesti jaettu protestanteilla 66, katolisilla 73 ja ortodokseilla 79 kirjaan. Kirjat on jaettu edelleen lukuihin ja luvut jakeisiin.
Suomenkielisessä Raamatussa on 1189 lukua ja n. 31 166 jaetta, joista Vanhassa testamentissa 929 lukua ja n. 23 209 jaetta ja Uudessa testamentissa 260 lukua ja n. 7 957 jaetta. Lukuja on siis keskimäärin n. 18 kirjaa kohden ja jakeita n. 26 lukua kohden.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikkakin jotkut osat alkuperäisestä hepreankielisestä raamatusta Tanakhista oli jaettu loogisesti osiin heprealaisen kirjaimiston mukaan, alkuperäiset tekstit eivät sisältäneet jakoja lukuihin tai jakeisiin nykyisin tunnetussa numeroidussa muodossa. Esimerkkejä aakkosittain etenevistä osista ovat Psalmi 119 ja Valitusvirret. Varhaisimmat tunnetut kopiot Jesajan kirjasta käyttävät heprealaisen aakkoston kirjaimia kappaleiden merkitsemiseen. Jotkut kopiot ovat käyttäneet muunlaisia keinoja osien erottamiseen kuin nykyisin tunnetut.
Vanhan testamentin jakaminen osiin alkoi ennen Babylonin vankeutta, joka alkoi vuonna 586 eaa. Mooseksen kirjat jaettiin 154 osaan kolme vuotta kestävän lukuohjelman mukaisesti. Myöhemmin, ennen vuotta 536 eaa., Toora oli jaettu 54 pääosaan ja 669 pienempään osaan lukemisen helpottamiseksi.
On epäselvää, kuinka pitkään heprealainen jako jakeisiin on ollut osana niitä kirjoja, jotka on myöhemmin valittu Raamatun kaanoniin. Tanakh on kuitenkin ainakin tuhannen vuoden ajan sisältänyt jaon lukuihin, kappaleisiin ja lauseisiin. Ne oli merkitty masorettisilla vokaali- ja kantillaatiomerkeillä. Yleisin näistä oli erityinen välimerkki, sof passuq, lause-erotin, joka muistuttaa suomen kaksoispistettä (:). Käännösten ja Raamatun painamisen kehittymisen myötä Vanhan testamentin jaejako tehtiin suurin piirtein näiden merkkien mukaan, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Näin Vanhan testamentin jakeet ovat olennaisilta osiltaan samoissa paikoissa kuin muinaisina aikoina.
Nykyisen mittaiset luvut tulivat Vanhaan testamenttiin vasta sen jälkeen kun se oli jo jaettu jakeisiin. Samalla luvut lisättiin Uuteen testamenttiin. Ennen Nikean kirkolliskokousta vuonna 325 Uusi testamentti oli jaettu osiin, jotka olivat erilaisia kuin nykyinen jaottelu. Arkkipiispa Stephen Langton ja kardinaali Hugo de Sancto Caro määrittivät erilaisia tapoja jakaa latinankielinen Raamattu Vulgata systemaattisesti vuosien 1227 ja 1248 välillä. Langtonin menetelmästä tuli perusta nykyiselle lukujaolle. Luvut lisättiin myös kreikankielisiin alkuteksteihin 1400-luvulla.
Uudessa testamentissa jaon numeroituihin jakeisiin lisäsi ensimmäisenä Robert Estienne vuoden 1551 versiossaan kreikankielisestä Uudesta testamentista. Päinvastoin kuin Vanhassa testamentissa, kreikan kielen rakenne tekee sen herkäksi sille, että se hajoaa syntaktisesti epäsopiviksi tai jopa järjenvastaisiksi osiksi. Kreikankielisen tekstin epätarkka jakaminen jakeisiin voisi siis helposti hämärtää tekstin alkuperäisen tarkoituksen, painotukset, sen osien väliset suhteet ja sanojen oman voiman. Se, että Estiennen jaejako on jäänyt voimaan, on merkki siitä, että hän tunsi tekstit ja tavoitti muinaiskreikan vivahteet hyvin. Hänen työtään onkin arvostettu merkittävänä panoksena raamatuntutkimukseen, ja hänen jaejakonsa tuli pian käyttöön kaikissa sitä seuranneissa Raamatuissa. Uudessa testamentissa se otettiin käyttöön ensimmäisenä vuonna 1565 ja Vanhassa testamentissa 1571.
Tilastoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat tiedot pätevät vain protestanttisiin Raamattuihin:
- Psalmi 117 on Raamatun lyhin luku.
- Psalmi 117 on myös Raamatun keskimmäinen luku, järjestyksessään 595. luku. Sen edellä on siis 594 lukua ja sen jälkeen 594 lukua.
- Psalmi 119 on Raamatun pisin luku.
- Suomenkielisen Raamatun lyhin jae on "Älä tapa", joka on sekä Toisen Mooseksen kirjan jae 20:13[1] että Viidennen Mooseksen kirjan jae 5:17[2]. Suomenkielisen Uuden testamentin ja esimerkiksi englanninkielisen Raamatun lyhin jae on Johanneksen evankeliumin jae 11:35 ("Jeesus itki", Vanhassa kirkkoraamatussa "Ja Jeesus itki").[3]
- Esterin kirjan jae 8:9[4] on masoreettisen tekstin pisin jae. Kuolleenmeren kääröistä on löydetty uusi versio Ensimmäisen Samuelin kirjan luvusta 11,[5] joissa jotkut jakeet ovat pidempiä kuin Ester 8:9.
Kritiikkiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raamatun tekstin jako jakeisiin on tehty lukemisen, muistamisen ja raamatunviittausten tekemisen helpottamiseksi. Tämä jaottelu on kuitenkin saanut kritiikkiä useilta raamatuntutkijoilta, sillä teksti on heidän mukaansa jaettu epäkoherentisti tai kerrontaan nähden epäsopivista kohdista. He väittävät, että se rohkaisee irrottamaan lauseita asiayhteydestään ja niiden irralliseen tulkitsemiseen. Joka tapauksessa jopa kriitikot myöntävät, että luvuista ja jakeista on tullut tarpeellinen apuväline viittaamiseen raamatuntutkimuksessa.