Reginald John Delargey (10. joulukuuta 1914 Timaru – 29. tammikuuta 1979 Auckland) oli uusiseelantilainen roomalaiskatolinen arkkipiispa ja yksi kirkon kardinaaleista. Hän syntyi Archibald Patrick Delargeyn ja Kathleen May Fitzgeraldin vanhimpana lapsena ja ainoana poikana. Perheen äiti kuoli vuonna 1929.[1]
Delargey opiskeli ensin Uudessa-Seelannissa ja sitten vuosina 1934–1939 Rooman Paavillisessa Urbaniana-yliopistossa. Hän sai teologian tohtorin arvon vuonna 1939, ja Pietro Fumasoni Biondi vihki hänet papiksi Roomassa 19. maaliskuuta 1938. Hän palasi Uuteen-Seelantiin toisen maailmansodan alettua.[1]
Delargey sai 25. marraskuuta 1957 nimityksen Aucklandin hiippakunnan vihkipiispaksi ja Hirinan titulaaripiispaksi. Piispaksi konsekroinnin suoritti 27. helmikuuta 1958 James Michael Liston, jota avustivat Peter Thomas McKeefry ja John Patrick Kavanagh. 1. syyskuuta 1970 Delargey nimitettiin Aucklandin piispaksi ja 25. huhtikuuta 1974 Wellingtonin arkkipiispaksi, jona hän toimi loppuikänsä.[2]
24. toukokuuta 1976 Delargey ylennettiin kardinaaliksi, ja hänestä tehtiin Immacolata al Tiburtinon kardinaalipappi. Hän myös toimi Uuden-Seelannin piispainkokouksen puheenjohtajana 1976–1979. Hän osallistui kahteen konklaaviin (1978)[1] ja Vatikaanin toiseen kirkolliskokoukseen.[2] Delargey kuoli syöpään sairaalassa Aucklandissa.[1]