Reinhold Hanisch
Reinhold Hanisch (27. tammikuuta 1884 Gablonz (tšek. Jablonec nad Nisou), Böömi, Itävalta-Unkari – 2. helmikuuta 1937 (?) Wien, Itävalta; kuolinpäivästä ei varmaa tietoa) oli itävaltalainen sekatyöläinen ja pikkurikollinen, joka tunnetaan parhaiten Adolf Hitlerin ystävänä ja yhteistyökumppanina tämän nuoruusvuosilta Wienissä.
Käytyään koulunsa kotikaupungissaan Hanisch teki satunnaisia töitä ja toimi muun muassa kotipalvelijana Berliinissä, jossa hän sai kaksi lyhyttä vankilatuomiota varkauksista. Wieniin hän saapui syksyllä 1909. Saman vuoden joulukuussa Hanisch tutustui tuolloin 20-vuotiaaseen Hitleriin.
Hanisch ja Hitler
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuvuonna 1910 molemmat asuivat miesten asuntolassa Meldemann-kadulla. Pian miehet tekivät yhteistyötä elannokseen; Hitler maalasi postikortteja, akvarelleja ja pieniä tauluja, joita Hanisch myi. Tulot he jakoivat tasapuolisesti keskenään. Myöhemmin kumppaneille tuli kuitenkin kiistaa. Hitler syytti Hanischia huiputtamisesta, hänen väittämänsä mukaan Hanisch oli pitänyt eräästä Hitlerin maalaamasta taulusta saamansa rahat kokonaan itsellään. Hanisch, joka oli myös aloittanut maalaamisen, väitti sitä omaksi teoksekseen. Yhteistyö loppui, ja Hitler hankki tilalle toisen kumppanin, Siegfried Löffnerin.
Elokuussa 1910 Hanisch pidätettiin väärällä nimellä esiintymisestä, ja hän joutui viikoksi vankilaan. Pidätys tehtiin Siegfried Löffnerin ilmiannosta.
Kaksi vuotta myöhemmin Hitler vuorostaan joutui tekemisiin poliisin kanssa. Nimettömän ilmiantajan mukaan Hitler oli käyttänyt oikeudetta titteliä ”akateeminen taiteilija”. Hitleriä kiellettiin käyttämästä titteliä. Tutkimuksen mukaan samassa asuntolassa asuva taiteilija Karl Leidenroth oli todennäköisesti tehnyt ilmiannon. Leidenroth oli taas Hanischin ystävä.
Myöhempi elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hanisch palasi Gablonziin elokuussa 1912. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan 1914–1917. Heinäkuussa 1918 hän palasi Wieniin ja meni naimisiin Franziska Bizurekin kanssa. Hanisch ei onnistunut pysymään erossa vaikeuksista, sillä hän sai kolmen kuukauden vankilatuomion 1923. Hanisch ja Franziska erosivat 1928, ja kaksi vuotta myöhemmin Hanisch jatkoi maalaamista. Hän myi vesivärimaalauksia, joiden hän väitti olevan Hitlerin tekemiä tämän Wienin vuosina. Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen suosion johdosta Hitlerin vanhojen maalausten arvo oli noussut huimasti. Hanisch teki muitakin väärennöksiä, joista jäi välillä kiinni ja sai lyhyitä tuomioita.
Hanisch antoi haastatteluja Hitlerin nuoruusvuosista muun muassa natseja vastustaneelle Konrad Heidenille, joka kirjoitti ensimmäistä vakavasti otettavaa Hitler-elämäkertaa. Hanischin todistuksen mukaan Hitler sai noina aikoina usein apua juutalaisilta tutuiltaan ja taulukauppiailta.
Hanischin kuoleman ajankohdasta ja tavasta on kiistelty. Joidenkin lähteiden mukaan Hanisch olisi pidätetty ja murhattu Anschlussin jälkeen tai hänet olisi lähetetty keskitysleiriin, jossa hän olisi kuollut. Toisten lähteiden mukaan Hanisch olisi jo kuollut vuonna 1938 keuhkokuumeeseen.
