Cesar Ricardo Bressani Castignoli (28. syyskuuta 1926 – 30. tammikuuta 2015 Ciudad de Guatemala) oli guatemalalainen ravitsemustieteilijä.[1]
Bressani syntyi italialaisten maahanmuuttajien poikana. Hän suoritti varhaisimmat korkeakouluopintonsa Guatemalassa ja sai sitten maisterin oppiarvon biokemiassa Iowan osavaltionyliopistosta vuonna 1951. Hän väitteli tohtoriksi Purduen yliopistossa Indianassa vuonna 1956.[1]
Bressani kuoli sairaskohtaukseen tammikuussa 2015.[2]
Bressani työskenteli vuoteen 1991 saakka Väli-Amerikan ja Panaman ravitsemuksen instituutissa (INCAP). Vuonna 1992 hän siirtyi Universidad del Valle de Guatemalaan, ja vuonna 1998 hän perusti Elintarviketieteen ja -teknologian tutkimuskeskuksen (CECTA), jossa hän työskenteli, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2012.[1] Bressani tuli tunnetuksi ratkaisujen kehittämisestä aliravitsemusta vastaan.[2] Hän loi 1950-luvulla[2] proteiinilisän Incaparinan.[1] Bressani edisti voimakkaasti käsitystään perinteisen guatemalalaisen ruokavalion tarjoaman proteiinimäärän riittävyydestä terveyden kannalta.[2]
Bressani toimi 1990-luvulla viisi vuotta Archivos Latinoamericanos de Nutrición -lehden (ALAN) päätoimittajana. Bressanin nimissä oli yli kolmesataa henkilökohtaista julkaisua lukuisissa kansainvälisissä tiedejulkaisuissa. Bressani oli Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian ulkomainen kirjeenvaihtajajäsen.[1]
Bressani sai urallaan lukuisia palkintoja ja tunnustuksia eri maista.[1] Vuonna 1984 Bressanille myönnettiin Maailman kulttuurineuvoston ensimmäinen Albert Einstein -tiedepalkinto Meksikon Monterreyssa. Palkinto myönnettiin hänelle työstä ravitsemustilanteen parantamiseksi Latinalaisessa Amerikassa ja uurastuksesta maatalouden tuotannon parantamiseksi siellä.[3] Vuonna 2003 Bressani sai Danone Instituten kansainvälisen ravitsemuspalkinnon.[4] Bressani oli Purduen yliopiston ja Universidad del Valle de Guatemalan kunniatohtori. Hän sai Quetzal-ritarikunnan (Orden del Quetzal) suurristin.[1]