Richard Benjamin Speck (6. joulukuuta 1941 – 5. joulukuuta 1991) oli yhdysvaltalainen joukkomurhaaja, joka tappoi kahdeksan sairaanhoitajaopiskelijaa Chicagossa 14. heinäkuuta 1966.[1]
Speck syntyi uskonnolliseen suurperheeseen Kirkwoodissa, Illinoisissa. Speckin ollessa 6-vuotias hänen isänsä kuoli. Hänen äitinsä meni uudelleen naimisiin ja Speck joutui usein isäpuolensa pahoinpitelemäksi. Jo nuoruudessaan Speck ajautui rikolliseksi.[1]
Speck meni naimisiin marraskuussa 1962 ja hänelle syntyi pian tytär. Vuonna 1963 Speck joutui vankilaan varkaudesta ja petoksesta. Vapauduttuaan hän syyllistyi vain neljä viikkoa myöhemmin pahoinpitelyyn ja sai 16 kuukauden vankilatuomion. Päästyään taas vapaaksi Speck joutui epäillyksi 65-vuotiaan naisen raiskaamisesta ja ryöstämisestä sekä paikallisen tarjoilijan taposta. Häntä vastaan ei kuitenkaan koskaan nostettu syytettä.
Heinäkuun 13. päivän iltana vuonna 1966 Speck tunkeutui chicagolaiseen taloon, jossa asui läheisessä sairaalassa työskenteleviä hoitajaksi opiskelevia naisia. Hän ryösti ja sitoi paikalla olleet opiskelijat. Speck kidutti ja raiskasi uhrinsa. Hän puukotti tai kuristi kuoliaaksi kaikkiaan kahdeksan naista. Ainoastaan Speckille oven avannut Corazon Amurao jäi henkiin hänen onnistuttua piiloutumaan sängyn alle Speckin ollessa toisessa huoneessa. Tunteja myöhemmin Speck poistui mukanaan ryöstämänsä rahat. Amurao hälytti poliisin ja hänen antamien tuntomerkkien perusteella Speck etsintäkuulutettiin.[1]
Pakoillessaan Speck yritti itsemurhaa, mutta muutti viime hetkellä mielensä ja hälytti apua. Sairaalassa hänet tunnistettiin ja pidätettiin. Speckin oikeudenkäynti alkoi 3. huhtikuuta 1967. Se kesti vain 12 päivää ja valamiehistö totesi hänet syylliseksi alle tunnissa. Speck tuomittiin kuolemaan, mutta vuonna 1972 se muutettiin 400-1200 vuoden vankeudeksi, kun Yhdysvaltain korkein oikeus päätti luopua kuolemantuomiosta.[1]
Speck kuoli vankilassa sydänkohtaukseen joulukuussa 1991, vain päivää ennen 50. syntymäpäiväänsä. Edes hänen omaisensa eivät halunneet Speckin maallisia jäännöksiä, joten ne tuhkattiin, ja vain kaksi ihmistä maailmassa tietää mihin hänen tuhkansa on siroteltu.[1]