Mitalit | |||
---|---|---|---|
Ricky Bruch | |||
Maa: Ruotsi | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Pronssia | München 1972 | kiekonheitto | |
EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Ateena 1969 | kiekonheitto | |
Pronssia | Rooma 1974 | kiekonheitto | |
Sisäratojen EM-kilpailut | |||
Pronssia | Sofia 1971 | kuulantyöntö |
Björn Rickard ”Ricky” Bruch (2. heinäkuuta 1946 – 30. toukokuuta 2011[1]) oli ruotsalainen kiekonheittäjä.
Bruch sijoittui Méxicon 1968 olympialaisten kiekonheitossa kahdeksanneksi tuloksella 59,28 m. Ateenan EM-kilpailuissa 1969 hän saavutti hopeaa tuloksella 61,08 m. Seuraavissa EM-kilpailuissa Helsingissä 1971 hän sijoittui yhdeksänneksi tuloksella 59,08 m. Münchenin 1972 olympialaisissa hän saavutti pronssia tuloksella 63,40 m. Rooman EM-kilpailuissa 1974 hän saavutti pronssia tuloksella 62,00 m.
Bruch heitti Tukholmassa 5. heinäkuuta 1972 tuloksen 68,40 m, jolla hän sivusi Jay Silvesterin nimissä ollutta maailmanennätystä. Keväällä 1975 eteläafrikkalainen John van Reenen paransi ennätystä kahdeksalla senttimetrillä.
Bruch oli uransa aikana myös Ruotsin parhaita kuulantyöntäjiä ja saavutti pronssia sisäratojen EM-kilpailuissa 1971 Sofiassa tuloksella 19,50 m.
Vuonna 1984 Bruch palasi muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen kiekkorinkiin 37 vuoden ikäisenä tavoitteenaan Los Angelesin kesäolympialaiset. Ruotsin olympiakomitea kuitenkin pudotti hänet kisajoukkueesta, mihin syynä katsottiin olevan Bruchin aikaisempi kritiikki ja suorapuheisuus urheilupäättäjiä kohtaan[2]. Katkera Bruch harjoitteli itseään säälimättä koko kevään ja kesän ajan ja heitti syksyllä 1984 yli 70 metrin kisaheittoja. Bruchin uran pisin heitto 71,26 m on tuolta ajalta, ja se on edelleen kesäkuussa 2017 jaetulla kymmenennellä sijalla maailman kaikkien aikojen tilastossa[3]. Los Angelesin olympialaisissa kiekonheiton olympiakulta voitettiin tuloksella 66,60 m. Ruotsin ennätyksenä Bruchin ennätys säilyi kesäkuuhun 2017 asti, jolloin Daniel Ståhl heitti 71,29 m.[4]
Ricky Bruch tunnettiin urheilu-uransa aikana armottomana harjoittelijana, joka ei suurissa arvokilpailuissa onnistunut odotetulla tavalla.