Staying Alive | |
---|---|
Elokuvan alkuperäinen juliste |
|
Ohjaaja | Sylvester Stallone |
Käsikirjoittaja |
Sylvester Stallone Norman Wexler |
Tuottaja |
Robert Stigwood Sylvester Stallone |
Säveltäjä |
Barry Gibb Maurice Gibb Robin Gibb |
Kuvaaja | Nick McLean |
Leikkaaja |
Mark Warner Don Zimmerman |
Pääosat |
John Travolta Cynthia Rhodes |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
Ensi-ilta |
11. heinäkuuta 1983 14. lokakuuta 1983 |
Kesto | 93 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 22 000 000 USD (arvio) |
Edeltäjä | Saturday Night Fever – lauantai-illan huumaa |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Staying Alive on jatko-osa vuonna 1977 ilmestyneelle elokuvalle Saturday Night Fever – lauantai-illan huumaa. Elokuvan pääosissa ovat tanssija Tony Maneron roolissa John Travolta, Jackien roolissa Cynthia Rhodes sekä Lauran roolissa Finola Hughes. Elokuvan ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista on Sylvester Stallone.
Elokuvan nimi tulee Bee Gees -yhtyeen kappaleesta "Stayin’ Alive", joka oli edeltävän, Saturday Night Fever -elokuvan tunnusmelodia. Melodia soi myös tämän elokuvan loppukohtauksessa. Staying Alive on yksi kahdesta Stallonen käsikirjoittamasta elokuvasta, joissa hän ei itse esiinny (lukuun ottamatta pientä cameoroolia).
Kuusi vuotta Saturday Night Feverin jälkeen nyt 25-vuotias entinen "disco-kuningas" Anthony "Tony" Manero on muuttanut Brooklynistä Manhattanille ja työskentelee pienellä klubilla tarjoilijana ja tanssinopettajana yrittäen samalla saada paikkaa Broadwaylta jostain modernista tanssi-show'sta ja sitä myötä saada kuuluisuutta.
Irtautuminen vanhoista kuvioista ja perheestä Brooklynissa näyttäisivät saaneen Tonyn aikuistumaan ja hioneen tämän persoonaa. Tämä näkyy eritoten puheen siistiytymisenä ja alkoholin karttamisena. Myös Brooklynin aksentti on puheesta poissa. Mutta aivan kaikki asenneongelmat eivät ole poissa. Eritoten kaksoisstandardit suhteessa viimeisimpään tyttöystävään, Jackieen (Cynthia Rhodes) ovat yhä voimissan. Vaikka Tony antaa itselleen luvan tapailla muita naisia, hän on perin ärtynyt heti kun näkee Jackien muiden miesten seurassa.
Ollessaan katsomassa show'ta, jossa Jackiella on pieni sivurooli, hän kiinnittää huomionsa show'n tähtitanssijaan, varakkaaseen englantilaiseen Lauraan (Finola Hughes). Tonyn vieteltyä Lauran ja vietettyä yön tämän kanssa, Lauralle Tony oli vain yhden yön suhde. Laura perustelee ratkaisuaan toteamalla että kaikki hyväksikäyttävät kaikkia – eli Tony hyväksikäytti häntä vain saadakseen roolin hänen viimeisimmässä show’ssaan.
Jackie on tyytymätön siihen, miten Tony kohtelee häntä. Jackie on myös vokalistina paikallisessa bändissä ja koska ei koe voivansa luottaa Tonyyn, hän ryhtyy suhteeseen bändinsä toisen kitaristin (Frank Stallone) kanssa ja tämä vain kiukustuttaa Tonya entisestään. Koko kolmikko yrittää päästä mukaan Broadway esitykseen "Satan's Alley". Muille lankeaa pieni sivurooli, kun taas Laura saa jälleen kerran naispääosan roolin. Jackie saa vihdoin tarpeekseen siitä, että on Tonylle vain se toiseksi paras vaihtoehto ja jättää hänet. Tämä saa Tonyn ymmärtämään kuinka törkeää hänen käytöksensä on ollutkaan.
Tony kävelee yössä Manhattanilta vanhoille kulmilleen Brooklynissa ja sivuuttaa myös vanhan kantakapakkansa, The 2001 Odyssey -diskon josta nyt on tullut homobaari. Myöhemmin Tony vierailee myös äitinsä (Julie Bovasso) luona ja pyytää anteeksi aiempaa itsekästä käytöstään. Anteeksipyynnöstä huolimatta äiti selittää Tonylle että juuri itsekeskeisen käytöksensä avulla Tony on päässyt eroon vanhoista mihinkään johtamattomista kuvioistaan Brooklynissa. Tämän jälkeen Tony suuntaa takaisin Manhattanille sopiakseen välinsä Jackien kanssa. Samaan aikaan produktion edistyessä Tony ja snobistinen Laura pysyvät etäisissä ja jossain määrin vihamielisissäkin väleissä.
Nähdessään itselleen aukeavan mahdollisuuden korvata miespääosan esittäjä, Tony pyytää Jackien avukseen harjoittelemaan tiettyä ohjelmanumeroa. Lauralle on suorastaan inhottava ajatus, että Tonyn kaapatessa miespääosan, hän joutuukin nyt tanssimaan hänen kanssaan. Huolimatta vihanpidostaan, Tony ja Laura tanssivat erinomaisesti yhteen. Ensi-illassa Tony kuitenkin röyhkeästi poikkeaa käsikirjoituksesta ja suutelee Lauraa. Tämä kuitenkin torjuu Tonyn ja raapii jopa Tonyn kasvoja. Tony kuitenkin hoitaa lopun performanssista ilman lisähässäköitä ja saa yleisön ja muut tanssijat haltioihinsa. Esityksen jälkeen Tony pyytää anteeksi käytöstään Jackielta ja he palaavat yhteen. Tämän jälkeen Tony poistuu näyttämön ovesta ja aivan kuten Saturday Night Feverin aloituskohtauksessa, kävelee yksin Times Squaren halki huokuen itseluottamusta.
Elokuvan lipputulot Yhdysvalloissa nousivat liki 65 miljoonaan dollariin. Summa on hieman vähemmän kuin mitä edeltävä Saturday Night Fever sai vuonna 1977 (94 miljoonaa dollaria), mutta silti Staying Alive on vuoden 1983 kymmenen parhaiten tuottaneen elokuvan joukossa.[1]
Huolimatta kassamenestyksestään elokuva sai kriitikoilta varsin murskaavat arvostelut. Vuonna 2006 Entertainment Weekly kutsui elokuvaa jopa "kaikkien aikojen huonoimmaksi jatko-osaksi".[2]
Golden Raspberry Awardin perustaja John Wilson listasi elokuvan 100 kaikkien aikojen parhaan huonon elokuvan joukkoon kirjassaan The Official Razzie Movie Guide. [3]
Elokuvan soundtrack julkaistiin vuonna 1983 ja sen pääasiallinen esittäjä on Bee Gees. Levyn A-puolella on viisi täysin uutta Bee Geesin kappaletta sekä editoitu versio nimikappaleesta "Stayin' Alive". B-puolen kappaleet esittää sekalainen joukko artisteja mutta kuudesta kappaleesta neljä on sanoittanut Frank Stallone, Sylvester Stallonen veli. Soundtrack ylsi Sveitsissä jopa listaykköseksi ja saavutti kakkossijan Italiassa ja Japanissa. Yhdysvalloissa levyn paras listasijoitus oli kuudes ja Englannissa neljästoista. Kaikkiaan levyä myytiin maailmanlaajuisesti 4,5 miljoonaa kappaletta. Levy oli myös viimeinen, minkä Bee Gees teki RSO-levymerkille.
Kaikki kappaleet esittää Bee Gees ja tekijät ovat Barry, Robin ja Maurice Gibb