Suomusjärvi

Tämä artikkeli käsittelee entistä Suomen kuntaa. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu Suomusjärvi.
Suomusjärvi
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Salo

vaakuna

sijainti

Suomusjärven vanha kunnantalo takaa kuvattuna vuonna 2022.
Suomusjärven vanha kunnantalo takaa kuvattuna vuonna 2022.
Sijainti 60°22′45″N, 023°35′25″E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Salon seutukunta
Kuntanumero 776
Hallinnollinen keskus Kitula
Perustettu 1898
– emäpitäjä Kisko
Liitetty 2009
– liitoskunnat Salo
Halikko
Kiikala
Kisko
Kuusjoki
Muurla
Perniö
Pertteli
Särkisalo
Suomusjärvi
– syntynyt kunta Salo
Pinta-ala 176,48 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 159,29 km²
– sisävesi 17,19 km²
Väkiluku 1 330  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys 8,35 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 15,9 %
– 15–64-v. 62,0 %
– yli 64-v. 22,1 %
Kitula ja sen halkova seututie 110.

Suomusjärvi on Suomen entinen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asui 1 330 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 176,48 km2, josta 17,19 km2 oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 8,35 asukasta/km2. Suomusjärvellä sijaitsee Ajopellon teollisuusalue.

Suomusjärven kunta lakkautettiin ja yhdistettiin yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tällöin siihenastinen Salon kaupunki, Halikon kunta, Kuusjoen kunta, Perttelin kunta, Muurlan kunta, Perniön kunta, Särkisalon kunta, Kiskon kunta, Kiikalan kunta ja Suomusjärven kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen.[4]

Suomusjärven naapurikunnat olivat Karjalohja, Kiikala, Kisko, Nummi-Pusula ja Sammatti.

Maamerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomusjärven kirkko.
Suomusjärven museo kirkonkylässä.

Seututie 110 kulkee Suomusjärveltä länsi-itäsuuntaisesti ja halkoo kunnan kahtia. Uusi Turun-Helsingin moottoritie valmistui Suomusjärven osalta alkuvuonna 2009. Se paransi kunnan liikenneyhteyksiä entisestään. Kunnan keskusta on vanhan valtatien varressa sijaitseva Kitula. Siellä sijaitsevat useimmat kunnan palvelut kaupoista kouluun. Vuonna 1849 valmistunut, arkkitehti E. B. Lohrmannin suunnittelema Suomusjärven kirkko sijaitsee melko keskellä kuntaa. Kirkonkylä on pieni ja siellä sijaitsee vain muutamia taloja. Kirkonkylän risteyksestä seututieltä 110 on lähes yhtä pitkä matka Turkuun kuin Helsinkiin; Turkuun on 82 kilometriä, Helsinkiin 84. Muista merkittävistä kylistä mainittakoon Kettula, jossa ovat metsästäneet niin useat ulkomaalaiset vieraat kuin Urho Kekkonen. Sylvi ja Urho Kekkonen omistivat Katerma-nimisen kesämökin Iso-Ruona-järvellä.[5] Suomusjärven alueella kesämökin omistaa myös Sauli Niinistö.

Suomusjärvellä on kaksi Museoviraston vuonna 2009 määrittelemää valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Toinen näistä on Yltäkylän, Laperlan ja Häntälän kylistä koostuva Aneriojärven kyläasutus.[6] Toinen on Suomusjärven kirkonkylä.[7]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomusjärvi on tunnettu Suomusjärven kulttuurista (8000–5000 eaa.), joka on saanut nimensä Suomusjärveltä tehtyjen arkeologisten löytöjen perusteella. Alkuvuonna 2009 Suomusjärvellä ehti lyhyen aikaa toimia tätä esittelevä arkeologinen opastuskeskus Kivikausikeskus Rira, joka kuitenkin lopetettiin toukokuussa 2009.[8]

Kivikautisten löytöjensä osalta Suomusjärvi on Varsinais-Suomen rikkainta aluetta, mutta pronssi- ja rautakautisia löytöjä ei ole tehty lukuun ottamatta muutamia soikeita tuluskiviä, jotka kertovat muinaisten eränkävijöiden liikkumisesta seudulla. Suomusjärvi kuului ruotsalaisen vero-oikeuden piiriin, mistä on päätelty pysyvän asutuksen syntyneen 1300-luvulta lähtien. Halikkolaisten erämaa-alueita oli Suomusjärvellä saakka, joten uudisasukkaatkin saapuivat todennäköisesti lännen suunnalta. 1400-luvun puolivälissä suuret uudisasutusalueet yhdistettiin Muurlan hallintopitäjäksi, ja Suomusjärvi kuului sen Kaninkola-nimiseen verokuntaan. Uuden ajan alussa vuonna 1540 Suomusjärvellä oli 15 kylää.[5]

Suomusjärven ensimmäinen kirkko rakennettiin Laidiken kylään Enäjärven rannalle vuonna 1635, ja Suomusjärvi muodostettiin Kiskon kappeliseurakunnaksi vuonna 1678. 1650-luvulla kirkko siirrettiin Suomusjärven kylään keskemmälle pitäjää. Suomusjärvestä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1898, ja ensimmäinen kirkkoherra vihittiin virkaansa vuonna 1904.[5]

Kyliä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahtiala, Arpalahti, Häntälä, Hinttala, Kettula, Kitula, Koorla, Lahnajärvi, Laidike, Laperla, Lemula, Rautsuo, Salittu, Salmi, Suomusjärvi, Taipale.

Kitulan taajamassa on 595 asukasta (31.12.2016).[9]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomusjärven alueella puhutun kielen perustana on itäinen Lounais-Suomen murre. Suomusjärven murre kuuluu Lounais-Suomen itäryhmän Halikon alaryhmään.[10]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomusjärven ravintoloita ovat Ykköspesä Hauklammen levähdysalueella moottoritien varrella sekä vuonna 2015 uudelleen avattu Lahnajärven taukopaikka 110-tien varrella.[11] Aiemmin ruokaa tarjoili myös Suomusjärven motelli Syvälammen rannalla. Se kuitenkin paloi 29. heinäkuuta 2014[12].

Suomusjärven pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunajauhoista tehty pannukakku, sisälmyksistä tehty pylssoosi ja jälkiruoka kräämi.[13][14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ Valtioneuvoston päätös Salon kaupungin, Halikon kunnan, Kuusjoen kunnan, Perttelin kunnan, Muurlan kunnan, Perniön kunnan, Särkisalon kunnan, Kiskon kunnan, Kiikalan kunnan ja Suomusjärven kunnan lakkauttamisesta ja uuden Salon kaupungin perustamisesta (1074/2007) finlex.fi. 22.11.2007. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Arkistoitu 31.12.2013. Viitattu 10.1.2012.
  5. ↑ a b c Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 177–179. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  6. ↑ Anerionjärven kyläasutus Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  7. ↑ Suomusjärven kirkonkylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  8. ↑ Palm, Päivi: Salon päättäjiltä ei herunut tukirahaa. Kivikausikeskus Rira joutuu sulkemaan ovensa. Turun Sanomat, 13.5.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2009.[vanhentunut linkki]
  9. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 22.12.2017.
  10. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 194. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  11. ↑ Ykkospesa.fi
  12. ↑ Vanha motelli tuhoutui tulipalossa Salossa, Ylen uutiset
  13. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 30–31. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  14. ↑ Varsinais-Suomen käsikirja 2013. Varsinais-Suomen liitto, 2013. ISBN 978-952-5599-79-4 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 11.12.2018). (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]