Sydän on yksinäinen harhailija | |
---|---|
The Heart Is a Lonely Hunter | |
Ohjaaja | Robert Ellis Miller |
Käsikirjoittaja | Thomas C. Ryan |
Perustuu | Carson McCullersin romaaniin |
Tuottaja | Thomas C. Ryan |
Säveltäjä | Dave Grusin |
Kuvaaja | James Wong Howe |
Leikkaaja | John F. Burnett |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
Levittäjä | Warner Bros.-Seven Arts |
Ensi-ilta | 1968, Suomessa 1969 |
Kesto | 124 min. |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Sydän on yksinäinen harhailija (The Heart Is a Lonely Hunter) on Robert Ellis Millerin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1968. Se perustuu Carson McCullersin vuonna 1940 ilmestyneeseen romaaniin Yksinäinen sydän, jonka tapahtumat on elokuvassa siirretty 1930-luvulta 1960-luvulle.[1][2]
Kuuromykkä, sydämellinen hopeakaivertaja Singer (Alan Arkin) muuttaa pikkukaupunkiin ollakseen lähellä sairaalaan joutunutta ystäväänsä Antonapoulosta, kuuromykkää ja oikukasta miestä. Mies vuokraa huoneen perheen luota, jonka 16-vuotias tytär Mick (Sondra Locke) alkaa oppia suhtautumaan erilaisuuteen. Hyväsydäminen Singer auttaa muita ihmisiä, mutta kukaan ei auta häntä kun hän sitä tarvitsisi. Etelävaltioihin sijoittuvan tarinan sivuteemana ovat rotukysymykset.[3][1]
Alan Arkin | … | Singer |
Sondra Locke | … | Margaret ”Mick” Kelly |
Laurinda Barrett | … | Mrs. Kelly |
Stacy Keach | … | Jake Blount |
Chuck McCann | … | Spiros Antonapoulos |
Biff McGuire | … | herra Kelly |
Percy Rodriguez | … | tohtori Copeland |
Cicely Tyson | … | Portia Copeland |
Jackie Marlowe | … | Bubber Kelly |
Johnny Popwell | … | Willie |
Wayne Smith | … | Harry Minowitz |
Gonzalo Meroño | … | Richard Steward |
Peter Mamakos | … | Spirmonedes |
John O’Leary | … | Beaudine |
Hubert Harper | … | Biff Brannon |
Sherri Vise | … | Delores |
Anna Lee Carroll | … | hoitaja Bradford |
Elokuva kuvattiin Selman pikkukaupungissa Alabamassa.[3]
Sekä Arkin että Locke tekivät elokuvassa debyyttiroolinsa, ja molemmat olivat niistä sekä Oscar- että Golden Globe-ehdokkaina[4].
Helsingin Sanomien Paula Talaskivi näki elokuvassa paitsi etelävaltioiden pikkukaupunkielämän kuvausta, myös ”luontevan jäntevästi kehiteltyä kerrontaa aktiivisen sydämen hyvistä töistä ympäristössä, jossa pienet ilot tukahtuvat jatkuviin köyhyyden, sairauden, rajoittuneisuuden, vihan, ennakkoluulojen ja tyhmyyden aiheuttamiin vastoinkäymisiin”. Hän kirjoitti, että elokuvan rankan toiminnalliset jaksot pelastavat elokuvan sortumasta romaanin nyyhkyversioksi.[1]