Tatra T82 | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Tšekkoslovakia Saksa |
Valmistaja |
Závody Tatra a.s. / Ringhoffer Tatra a.s., Kopřivnice |
Valmistusvuodet | 1935–1940[1] |
Suunnittelija | Hans Ledwinka |
Edeltäjä | Tatra T72 |
Seuraaja | Tatra T92 |
Mitat ja massat | |
Kantavuus |
Kuorma-auto: 2 000 kg Komentoauto: 700 kg[3] |
Omamassa | 3 150 kg[2] |
Pituus | 5 335–5 600 mm |
Leveys | 2 000 mm |
Korkeus | 1 950 mm[1] |
Akseliväli | 2 900+920 mm[2] |
Maavara | 245 mm |
Suurin sallittu perävaunun massa | 2 100 kg (kuorma-auto)[1] |
Moottori, voimansiirto ja alusta | |
Iskutilavuus | 2 494 cm³ |
Teho | 40,5 kW / 3500 1/min[1] |
Polttoaine | bensiini |
Vetotapa | 6×4 |
Vaihteisto | 4+1; 3. ja 4. vaihde synkronoitu; sekä kaksiportainen alennusvaihde |
Jarrut | hydraulisesti toimivat rumpujarrut |
Tatra T82 oli tšekkoslovakialaisen Tatran vuosina 1935–1940 armeijan käyttöön valmistama kevyt maastokuorma-auto, josta oli myös henkilökuljetukseen tarkoitettu komentoautomuunnelma. Auto suunniteltiin seuraajaksi mallille T72.[4] Autosta tehtiin myös siviiliversioita, kuten linja-autoja.[2]
Autossa oli eteen asennettu nelisylinterinen, ilmajäähdytteinen bokserimoottori jossa oli kansien yläpuoliset nokka-akselit. Polttoaineensyötöstä vastasi Zenith IB 36 -kaasutin. Moottorin takana oli yksilevyinen kuiva kytkin ja nelivaihteinen vaihteisto, jonka kolmas ja neljäs vaihde oli synkronoitu. Vaihteistosta voima välittyi kaksiportaisen alennusvaihteen kautta heilurityyppisellä erillisjousituksella varustetulle taka-akselille joka oli jousitettu kahdella pitkittäisellä, puolielliptisellä lehtijousella ja kallistuksenvakaimella.[2] Kummallakin taka-akselilla oli tasauspyörästöjen lukot.[1] Myös edessä oli heiluriakseli. Siinä oli kaksi poikittaista, puolielliptistä lehtijousta.[2]
Runkona oli Tatralle ominainen keskusputkirunko. Jarruina oli hydraulisesti toimivat Lockheed-rumpujarrut joka pyörällä. Seisontajarru oli mekaaninen ja vaikutti takapyöriin. Auton sähköjärjestelmä oli 12-volttinen. Magneeton ja käynnistysmoottorin valmistaja oli Magneton.[2]
Kuorma-autoversion taka-akseleilla oli paripyörät ja jousitus oli vahvempi kuin komentoautomalleissa. Kuorma-automalli oli varustettu vinssillä jonka vetokyky oli 2 500 kg. Auton huippunopeus oli vain 45 km/h.[1] Komentoautoissa oli yksinkertaiset pyörät, takajousitus oli pehmeämpi ja vinssi puuttui. Kori oli avomallinen ja neliovinen. Kattona oli metalliputkien varaan kiinnitetty pressu. Auton huippunopeus oli 90 km/h ja sen kantavuus oli 700 kg. Auto oli kuusipaikkainen.[3]
Tšekkoslovakian armeija tilasi kuorma-auton prototyypin V683 syyskuussa 1935. Tätä seurasi jo seuraavassa kuussa varsinaisen tuotantomallin tilaus; mallinimen T82 saanutta kuorma-autoa tilattiin 294 kappaletta. Autot toimitettiin seuraavan vuoden aikana.[1]
Vuodesta 1937 kuorma-autot olivat juuri perustettujen ilmatorjuntajoukkojen käytössä. Armeijalla oli yhteensä 27 Tatra T82 -kuorma-autoilla ja raskailla Oerlikon vz.36 -konekivääreillä varustettua komppaniaa, joilla oli oleellinen osuus ilmatorjunnan tulivoimasta.[1]
Armeijan tilauksesta rakennettiin myös yksi erikoisvalmisteinen T82 liikkuvaksi laboratorioksi. Lavan paikalle oli rakennettu umpikori ja jousitus oli tehty pehmeämmäksi.[1]
Saksan miehitettyä Böömin ja Määrin alueet maaliskuussa 1939 Wehrmacht otti useimmat T82-kuorma-autot haltuunsa. 55 kappaletta jäi kuitenkin Slovakian puolelle ja ne liitettiin Slovakian armeijaan.[1]
Vuonna 1940 tilattiin ja valmistettiin vielä 63 yksilöä jotka valmistettiin viidessä erässä. Ei kuitenkaan tiedetä mihin kyseiset ajoneuvot päätyivät.[1]
Toinen Tatra T82:sta tehty armeijan muunnelma oli raskas komentoauto, jolla kyettiin kuljettamaan upseereita ja heidän tarvikkeitaan.[3]
Vuoden 1935 lokakuussa armeija teki tilauksen viidestä raskaasta T82-komentoautosta jotka toimitettiin huhtikuussa 1936. Yksi niistä toimitettiin Přeloučin panssariajoneuvotehtaalle ja loput neljä annettiin kolmannelle hyökkäysvaunurykmentille Turčiansky Svätý Martinissa. Edellä mainittujen viiden yksilön lisäksi valmistettiin pidennetyllä korilla varustettu "break" sekä prototyyppi, jossa oli korin kylkiin asennetut apupyörät.[3]
Koska 3. hyökkäysvaunurykmentti oli Slovakian puolella Böömin ja Määrin miehityksen aikaan, rykmentille toimitetut komentoautot todennäköisesti jäivät sinne.[3]