Tonino Delli Colli
Tonino Delli Colli (20. marraskuuta 1923 Rooma – 16. elokuuta 2005 Rooma) oli italialainen elokuvaaja.
Delli Collin elokuvaura alkoi Cinecittàn studioilla vuonna 1938 kamera-apulaisena. Ammattinsa hän oppi Mario Albertellin kaltaisten kuvaajien avustajana.[1]
Hänen ensimmäinen itsenäinen kuvaustyönsä oli László Kishin ohjaama Finalmente sì (”Vihdoinkin kyllä”) vuonna 1944. Vuonna 1952 hän kuvasi Italian ensimmäisen värielokuvan, Stenon ja Mario Monicellin ohjaaman Totò a colori (”Totò väreissä”). Myöhemmin Delli Colli osallistui lukuisiin italialais-yhdysvaltalaisiin yhteistuotantoihin, kunnes vuonna 1961 Pier Paolo Pasolinin Pummi teki hänestä ohjaajan vakikuvaajan.
Hän työskenteli myös Sergio Leonen, Federico Fellini, Lina Wertmüllerin ja Marco Ferrerin sekä ulkomaalaisista ohjaajista muun muassa Louis Mallen, Roman Polanskin ja Jean-Jacques Annaud’n kanssa.
Sergio Leonen elokuvien pääkuvaajana Delli Colli kehitti italowesternien dynamiikkaa ideoimalla niiden kirkkaat maisemat ja erikoislähikuvat.[1]
Maaliskuussa 2005 Delli Colli kertoi haastattelussa:[1]
"Kun minulta tiedustellaan elokuvieni teknisestä puolesta, kehotan kysyjiä aina menemään teatteriin katsomaan niitä uudelleen, sillä kaikki on siellä. Elokuvan taikaa ei voi pukea sanoiksi."
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Delli Colli voitti parhaan kuvauksen Golden Globe -palkinnon Roberto Benignin Oscar-palkitusta elokuvasta Kaunis elämä (1994).[2]
Sen lisäksi yli kuusikymmentä vuotta kestäneen uransa aikana Delli Colli voitti neljä David di Donatello ja kuusi Nastro d’argento -palkintoa.[2]
Vuonna 2005 hänelle myönnettiin American Society of Cinematographersin kansainvälinen elämäntyöpalkinto.[2]
Valikoitu filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bagdadin varas (Il ladro di Bagdad, 1961)
- Pummi (Accattone, 1961)
- Mamma Roma (Mamma Roma, 1962)
- Pyöveli (El verdugo, 1963)
- Matteuksen evankeliumi (Il vangelo secondo Matteo, 1964)
- Haukat ja varpuset (Uccellacci e uccellini, 1966)
- Hyvät, pahat ja rumat (Il buono, il brutto, il cattivo, 1966)
- 3 askelta yöhön (Histoires extraordinaires, 1968)
- Huuliharppukostaja (C'era una volta il West, 1968)
- Sikolätti (Porcile, 1969)
- Decamerone (Il Decameron, 1971)
- Canterburyn tarinoita (I racconti di Canterbury, 1972)
- Lacombe Lucien (Lacombe Lucien, 1974)
- Sodoman 120 päivää (Salò o le 120 giornate di Sodoma, 1975)
- Mies joka osti elämänsä (Pasqualino Settebellezze, 1975)
- Verikosto Sisiliassa (Fatto di sangue fra due uomini per causa di una vedova. Si sospettano moventi politici, 1978)
- Suuri gangsterisota (Once Upon a Time in America, 1984)
- Ginger ja Fred (Ginger e Fred, 1986)
- Ruusun nimi ( The Name of the Rose, 1986)
- Haastattelu (Intervista, 1987)
- L'africana (L'africana, 1990)
- Katkera kuu (Bitter Moon, 1992)
- Yö ei tunne armoa (Death and the Maiden, 1994)
- Kaunis elämä (La vita è bella, 1997)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Immonen, Petri: Tonino Delli Colli Helsingin Sanomat (tilaajille). 17.8.2005. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 27.10.2024.
- ↑ a b c Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema, s. 112. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tonino Delli Colli Internet Movie Databasessa (englanniksi)
