Élisabeth Tshala Muana Muidikay, artistinimeltään Tshala Muana, (13. toukokuuta 1958, Lubumbashi, Kongon demokraattinen tasavalta – 10. joulukuuta 2022[1]) oli kinshasankongolainen laulaja ja tanssija. Muana on yksi tunnetuimmista mutuashi-musiikkiartisteista, häntä tituleerattiin yleisesti jopa Queen of Mutuashiksi (Mutuashin kuningattareksi)[2], ja lisäksi hänet tunnetaan erityisesti eroottisesta tanssiesiintymisestään.[3] Muana lauloi lingalan kielellä, ja hänen tyylinsä sai vaikutteita erityisesti Baluban kansanmusiikin perinteestä.
Tshala Muana oli toiseksi vanhin sotilas Amadeus Muidikayin ja äiti Alphonsine Bambiwa Tumban kymmenestä lapsesta. Vuonna 1964 hänen isänsä murhattiin Watsassa Katangan sodassa, ja hänen äitinsä kuoli vuonna 2005. Muana tapaili 2000-luvun alussa naimisissa olevaa poliitikkoa, jota on kutsunut julkisesti puolisokseen siitä lähtien.
Muanan taiteellinen ura sai alkunsa tanssija-taustalaulajana Tsheke Tsheke Love-bändissä vuonna 1977, ja liittyi vuonna 1978 zairelaisen laulaja Abeti Massikinin yhtyeeseen. Sen jälkeen hän oli osa Minzoto Wella Wella ja Les Tigresses d'Abeti Masikini-yhtyeitä, jotka ovat kaksi suurta nimeä Kongon musiikissa, kunnes 1980-luvulla aloitti oman laulajanuransa. Hän liittyi norsunluurannikkolaisen muusikko-tuottaja Jimmy Hyacinthen yhtyeeseen, ja matkusti sitten Hyacinthen kanssa Pariisiin vuonna 1982 nauhoittamaan ensimmäiset singlensä, ranskalaisen popkappaleen Amina, sekä b-puolella Kasai-alueella Kongossa elävien balubalaisten mutuashirytmiin perustuvan kappaleen Tshebele.[4] Vuonna 1987 hän näytteli myös osan elokuvassa Falato.[5] Muanan levyjä ovat julkaisseet muun muassa levy-yhtiöt Mélodie ja Sonima.
Taiteilijana Muana taisteli koko uransa ajan poliittisen suvereniteetin ja Kongon Kinshashan alueellisen koskemattomuuden puolesta. Hän muun muassa loi yhden suurimmista naisliikkeistä (Regroupement des Femmes Congolaises), joka on jatkanut toimintaansa tähän päivään saakka, ja joutui myös pakenemaan maasta näkemyksiensä ja poliittisten mielipiteidensä johdosta.[6]
Vuonna 1997 Muana työskenteli perustuslakikokoonpanossa siirtymäkauden parlamentin jäsenenä Kongon demokraattisessa tasavallassa.[7]
Vuonna 2010 Muana nimitettiin PPRD:n (People's Party for Reconstruction and Democracy) naisten osaston johtajaksi.[8]
Vuoden 2020 marraskuussa BBC sekä East African uutisoivat Muanan tulleen pidätetyksi mahdollisesti uuden kappalejulkistuksensa vuoksi. Kongon viranomaiset pidättivät Muanan syytä erittelemättä, mutta Muanan kumppani ja tuottaja Claude Mashala ilmoitti, että 62-vuotias artisti joutui kuulusteluihin vain muutama päivä aikaisemmin julkaistun kappaleensa Ingratituden vuoksi. Kappale vaikuttaa kritisoivan presidentti Felix Tshisekediä, joka on ollut "kiittämätön mentoriaan kohtaan, ja purrut tämän kättä". Mentorin nimeä ei paljasta kappaleessa, eikä Muana itse ole vahvistanut identiteettiä julkisesti, mutta sen katsotaan olevan Joseph Kabila, presidentin edeltäjä, joka auttoi Tshisekediä muodostamaan hallituksen koalition järjestämisen jälkeen. Laulaja itse on entisen presidentin Joseph Kabilan ja hänen puolueensa julkinen kannattaja. Tshisekedin partisaanit ovat uhkailleet Muanaa kappaleen johdosta, ja se on kielletty paikallisilta radioasemilta.[9][10][11]
Kasai-alueen päälliköt tituleerasivat Muanan vuonna 1991 Kasai-kulttuurin suurlähettilääksi. Vuonna 2003 hän voitti Koran Keski-Afrikan sarjan parhaan naissolistin palkinnon, ja vuonna 1987 Ghentin kansainvälisten filmifestivaalien Georges Delerue-palkinnon musiikillaan La vie est belle-elokuvassa. Hän voitti myös lukuisia muita palkintoja sekä Kongossa että kansainvälisesti.[12]