Tuulos

Tämä artikkeli käsittelee entistä kuntaa. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Tuulos
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Hämeenlinna

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°07′00″N, 024°49′55″E
Lääni Etelä-Suomen lääni
Maakunta Kanta-Hämeen maakunta
Seutukunta Hämeenlinnan seutukunta
Kuntanumero 855
Hallinnollinen keskus Syrjäntaka
Perustettu 1874
Liitetty 2009
– liitoskunnat Hauho
Hämeenlinna
Kalvola
Lammi
Renko
Tuulos
– syntynyt kunta Hämeenlinna
Pinta-ala 171,3 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 157,86 km²
– sisävesi 13,44 km²
Väkiluku 1 643  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys 10,41 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 17,7 %
– 15–64-v. 62,0 %
– yli 64-v. 20,3 %

Tuulos (ruots. Tulois) on entinen Suomen kunta ja vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen jälkeen osa Hämeenlinnaa. Ennen lakkauttamistaan se kuului hallinnollisesti Kanta-Hämeen maakuntaan ja Etelä-Suomen lääniin. Tuuloksen naapurikunnat olivat Hauho, Hämeenlinna, Janakkala ja Lammi.

Tuuloksessa risteävät valtatiet 10 ja 12. Valtateiden risteyksestä erkanee kantatie 53 Padasjoelle. Hämeenlinnan keskustaan Tuuloksesta on matkaa vajaat 30 kilometriä. Matkaa Lahteen kertyy noin 50 kilometriä ja Tampereelle vajaat 80 kilometriä. Tuuloksen keskustaajama on Syrjäntaka. Lähin rautatieasema on Hämeenlinnassa ja lähin lentoasema on Tampere-Pirkkalan lentoasema.

Maisemallisesti Tuulos on tyypillistä Kanta-Hämettä. Entisen kunnan jakaa suunnilleen keskeltä kahtia kaakosta luoteeseen suuntautuva vesistö, jonka rannoilla on pääosa alueen viljelysmaista. Tuuloksen poikki kulkee myös Lammin puolelta sisemmän Salpausselän reunalta alkava matalahko harjujono. Tuuloksen alavat maastonkohdat ovat 80–100 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta korkeimmat mäet saavuttavat yli 160 metrin korkeuden.[4]

Kunnassa sijainnut seurakunta jatkoi itsenäisenä seurakuntana vuoden 2018 loppuun asti, kunnes se liitettiin osaksi Lammin seurakuntaa.[5]

Vaakuna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuuloksen vaakunan suunnitteli Ahti Hammar ja se vahvistettiin vuonna 1956.[6]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulos on vanhimpia hämäläisten asuttamia seutuja. Esinelöytöjen ja maaston perusteella on päätelty, että muinaishämäläinen asutusvirta suuntautui Tuuloksen halki kulkevaa vesireittiä pitkin Lammin ja edelleen Päijänteen suuntaan. Tuuloksen Juttilan kylässä sijaitsee rautakautinen linnavuori nimeltään Laurinkallio. Tuuloslaisilla eränkävijöillä oli erämaaomistuksia Päijänteen latvavesillä nykyisessä Keski-Suomessa mm. Laukaan, Hankasalmen, Saarijärven ja Viitasaaren seuduilla. Keskiajalta lähtien Tuuloksen kautta kulki Hämeenlinnan ja Viipurin välinen Ylinen Viipurintie, jonka reittiä nykyiset valtatiet 10 ja 12 vielä pitkälti seuraavat.[4]

Tuulos mainittiin hallintopitäjänä vuonna 1431, jolloin Hauhon ja Tuuloksen käräjiä istuttiin Hauhon Sotjalan kylässä. Kaksi vuotta myöhemmin käräjät istuttiin Syrjäntaan kylässä. Vuonna 1439 Tuuloksen nimi esiintyi asiakirjassa, jonka mukaan piispa Maunu Tavast luovutti Sairialan kartanon veljensä pojalle. Myöhemmin kartanon omistajina olivat piispa Maunu III Särkilahti ja Turun tuomiokirkko. Tuuloksen ja Hauhon välinen raja vahvistettiin vuonna 1441 eikä tuuloslaisilla ollut ainakaan enää 1600-luvulla velvollisuutta osallistua Hauhon kirkon ja hautausmaan kunnossapitoon. Tuuloksen ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1869.[4]

Tuuloksen Syrjäntaan kylässä sekä Pannujärvellä käytiin sisällissodassa huhtikuun lopulla 1918 kaksipäiväinen Syrjäntaan taistelu, jossa Hämeenlinnasta saapuneet saksalaisjoukot yrittivät pysäyttää Tampereen suunnasta paenneiden punaisten kolonnan matkan itään kohti Lahtea. Lukumääräisesti ylivoimaisena punaiset onnistuivat murtautumaan saksalaisten joukkojen läpi. Taistelujen yhteydessä Syrjäntaan kylä tuhoutui kokonaan tulipaloissa.[7]

Tuuloksessa valmistettiin aina 1930-luvulle saakka huomattavia määriä rekiä ja hevoskärryjä. 1920-luvulla pitäjässä oli 24 ajokalupajaa ja ajokalujen valmistuksen piirissä työskenteli noin 400 henkilöä. Vuosittain valmistui myyntiin jopa 1 500 kärryä ja 4 000 rekeä. Autojen yleistyminen 1930-luvulla lopetti vähitellen tämän kotiteollisuuden alan. [8]

Juttilan kylässä Hauhon Pyhäjärven rannalla sijaitsi Mikko Kaloisen perustama Kettulan Saha. Myöhemmin UPM osti sahan ja lakkautti sen 1990-luvulla.

Sairialan kylässä on Tuuloksen keskiaikainen (1400-luvulta) harmaakivikirkko, joka on omistettu Pyhälle Birgitalle. Tuulos muodostettiin Hauhon kappeliseurakunnaksi vuonna 1540 ja se itsenäistyi senaatin päätöksellä vuonna 1882. [9] Tuuloksen kirkkoherrana on toiminut Petri Laine vuodesta 2009. Hänet kumminkin valittiin loppuvuodesta 2024 Kokemäelle työtehtäviin, eikä tulevaa kirkkoherraa ole vielä tiedossa.

Kyliä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisia tuuloslaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisia Tuuloksessa vaikuttaneita henkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mikko Kaloinen (1885–1949), sahayrittäjä ja tehtailija, teollisuusneuvos
  • Rudolf Koivu (1890–1946), vietti kesiään Juttilan kylässä Pyhäjärven rannalla
  • Petri Liski (s. 1965), Suomen Kansallisteatterin näyttelijä, ohjannut Tuuloksen WPK:n Ruuttanäyttämöllä vuodesta 2009 lähtien

Kohteita Tuuloksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuuloksen alueella puhutun kielen perustana on perihämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Perihämäläinen murrealue on hämäläismurteiden keskeisin alue. Perihämäläisellä murteella on 19 tyypillistä hämäläistä murrepiirrettä.[10]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuuloksen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla mururuoka eli klimppisoppa ja kuivasta leivästä keitetty leipäressu.[11]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ a b c Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 297–299. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  5. ↑ Kirkkohallituksen täysistunto: Harkinnanvaraisia avustuksia jaetaan seurakunnille yli 900 000 euroa evl.fi. Arkistoitu 30.6.2019. Viitattu 3.1.2019.
  6. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 172. Otava 1979, Helsinki.
  7. ↑ Häppölä, Mauri: Tuuloksen Syrjäntaan taistelu 1918 Esitelmä Ruutiukkojen lounaskokouksessa 10.09.2012. Tampereen Suomalainen Klubi. Arkistoitu 12.11.2016. Viitattu 28.8.2017.
  8. ↑ Hämeenlinnan kirjaston varastovinkit: Lauri Kauppilan kirja Tuuloksen ajaokaluteollisuus (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 9. Helsinki: Otava, 1965.
  10. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 228. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  11. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 70. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuuloksen kylät