Victor Papanek

Victor Papanek (1927, Wien – 10. tammikuuta 1998 Lawrence, Kansas) oli muotoilija ja kouluttaja, josta tuli yhteiskunnallisesti ja ekologisesti vastuullisten tuotteiden, työvälineiden ja yhteiskuntarakenteiden suunnittelun puolestapuhuja. Hän ei hyväksynyt sellaista tuotesuunnittelua, joka on vaarallista, näyttävää, huonosti sopivaa tai tarpeetonta. Papanekin suunnittelemia tuotteita, kirjoituksia ja luentoja monet muotoilijat pitävät kannustavina esimerkkeinä.

Buckminster Fullerin ohella Papanekiä pidetään varhaisena kestävän kehityksen ja kaikenkattavan muotoilun puolestapuhujana.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papanek syntyi ”Punaisessa Wienissä”, kun kaupunkia hallitsivat sosiaalidemokraatit. Hän kävi yksityiskoulua Englannissa ja muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1939. Hän opiskeli arkkitehtuuria Cooper Unionissa New Yorkissa 1940-luvun lopulla ja myöhemmin Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuurikoulussa Taliesin Westissä, Arizonassa. Myöhemmin Papanek opiskeli luovaa insinööritaitoa Massachusetts Institute of Technologyssä, MIT:ssä.

Papanek kokeili kaupallista muotoilua, mutta pyrki sen jälkeen rakentamaan uraansa opettamalla ja tutkimalla muotoilua. Hän osallistui antropologisiin projekteihin asumalla navajojen, inuittien ja muiden alkuperäiskansojen yhteisöissä.

Hän oli kehittänyt 1960-luvun alkuun mennessä monet kirjassaan Turhaa vai tarpeellista ilmaistut periaatteet. Papanek moitti kaupallista designia ”vaikutusvaltaisen työvälineen vääristämisestä” ja vaati muotoilijoita täyttämään aitoja tarpeita, pikemminkin kuin ”keinotekoisia haluja”.

Hänen kirjansa Design for the Real World on käännetty yli 20 kielelle ja siitä tuli eräs luetuimmista muotoilua koskevista kirjoista maailmassa.[1]

Papanekin muotoilutuotteita ovat muun muassa 9 US¢:n radio Indonesiaan[2], käytetyistä kumirenkaista tehty kastelupumppu Afrikkaan ja kankaalle painettu lastenkirja amerikkalaisille lapsille. Papanekille myönnettiin postuumisti vuonna 1999 Yhdysvaltain muotoiluyhdistyksen IDSA:n "Personal Recognition Award" 35 vuotta jatkuneesta työstä muotoilijan ammatissa.[3]

Papanek Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papanek vieraili Suomessa useita kertoja 1960-luvun lopulla, muun muassa Jyväskylän kulttuuripäivillä. Häntä pidettiin profeettana, joka toi mukaan vähemmistöt ja köyhän kolmannen maailman mukaan muotoilusta käytävään keskusteluun.

Papanek ja Buckminster Fuller luennoivat yhdessä pohjoismaisessa muotoiluopiskelijoiden seminaarissa Otaniemessä vuonna 1967. Puhujien valinta oli ajankohtainen, sillä lisääntyneen poliittisen tietoisuuden takia vilkas keskustelu päättyi kysymyksiin muotoilijan yhteiskunnallisesta ja moraalisesta vastuusta. Asetettiin muun muassa kyseenalaiseksi se, että länsimaiset kuluttajat hukutettiin merkityksettömiin vekottimiin, samaan aikaan kun kolmannessa maailmassa oli pula välttämättömistä arkiesineistä.[4]

Papanekin nähtiin tuovan vastauksia jälkeenjääneeseen suomalaiseen muotoiluteoriaan. Myös Papanekin ongelmien ratkaisuun esineiden ja suunnittelun kautta kiinnitettiin huomiota. Hänet nähtiin myös antidesignerina, jonka lähtökohtana olivat ei-esteettiset lähtökohdat, joka ei luonut pelkästään uusia esteettisiä muotoja. Papanekin ansiona pidettiin myös muun muassa "luonnon järjestelmien hyväksikäyttö", eli kierrätyksen käyttöönotto, sekä kansainvälinen muotoiluyhteistyö, muun muassa Unescon kautta suunnitellut radio, televisio ja kulkuväline köyhiin maihin. Papanekia pidettiin myös esineettömän suunnittelun ja ”saastekeskustelun” eli luonnonvaroja tuhlaamattoman suunnittelun esiintuojana.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Alice Rawsthorn: An Early Champion of Good Sense The New York Times. 15.5.2011. The New York Times Company. Viitattu 16.5.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Radio receiver designed for the Third World. (kuva) Radical Design. Viitattu 17.5.2011.
  3. ↑ Victor Papanek (organisaation verkkosivu) IDSA.. IDSA. Viitattu 16.5.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Sara Kristoffersson: Nu är det miljön som ger miljonerna (artikkeli) Svenska Dagbladet. 16.3. 2007. Svenska Dagbladet. Viitattu 16.5.2011. (ruotsiksi)
  5. ↑ Olli Alho (toim.), Yrjö Sotamaa, Harri Moilanen, Juhani Pallasmaa: Aikamme profeettoja – Victor Papanek (radio-ohjelma) Ylen Elävä arkisto. 20.4.1969. Yle. Viitattu 16.5.2011.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Papanek, Victor (1970). Turhaa vai tarpeellista?, Helsinki, Otava. (Kirjayhtymä 1973).

Englanniksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Papanek, Victor (1971). Design for the Real World: Human Ecology and Social Change, New York, Pantheon Books . ISBN 0-394-47036-2.
  • Papanek, Victor & Hennessey, Jim (1973). Nomadic furniture: how to build and where to buy lightweight furniture that folds, collapses, stacks, knocks-down, inflates or can be thrown away and re-cycled, New York, Pantheon Books . ISBN 0-394-70228-X.
  • Papanek, Victor & Hennessey, Jim (1974). Nomadic Furniture 2, New York, Pantheon Books. ISBN 0-394-70638-2.
  • Papanek, Victor & Hennessey, Jim (1977). How things don't work, New York, Pantheon Books. ISBN 0-394-49251-X.
  • Papanek, Victor (1983). Design for Human Scale, New York, Van Nostrand Reinhold. ISBN 0-442-27616-8.
  • Papanek, Victor (1995). The Green Imperative: Natural Design for the Real World, New York, Thames and Hudson. ISBN 0-500-27846-6.