Ville Juurikkala | |
---|---|
Ville Juurikkala vuonna 2022 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. maaliskuuta 1980 Lohja, Suomi |
Ammatti | Valokuvaaja, musiikkivideo-ohjaaja |
Vanhemmat | Kaija Juurikkala (äiti) |
Muut tiedot | |
Aktiivisena | 1999– |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Kotisivu | |
Ville Akseli Juurikkala (s. 6. maaliskuuta 1980 Lohja)[1] on suomalainen valokuvaaja ja musiikkivideo-ohjaaja. Hänet tunnetaan parhaiten ”rock-valokuvaajana”, ja hänellä on pitkä yhteistyö muun muassa HIMin, Nightwishin ja Apocalyptican kanssa. Muita Juurikkalan kuvaamia merkkihenkilöitä ovat esimerkiksi Mika Häkkinen, Andrea Bocelli ja Ban Ki-moon. Juurikkala on kuvittanut myös useita kirjoja.
Ville Juurikkala on uransa aikana palkittu useilla valokuvausalan palkinnoilla. Hän on myös ensimmäinen suomalainen, jonka töitä on ollut esillä maailman tunnetuimpia musiikkialan valokuvaajia esittelevässä Morrison Hotel Galleryssa New Yorkissa.
Ville Akseli Juurikkala syntyi 6. maaliskuuta 1980 Lohjalla.[2] Hänen äitinsä on elokuvaohjaaja Kaija Juurikkala, ja hänen isänsä Matti Tukiainen työskenteli SAK:n työ- ja elinkeinojohtajana.[3] Juurikkalalla on myös vuotta nuorempi veli Oskari Juurikkala, joka on pappi ja Opus Dei -liikkeen jäsen.[4]
Vanhempiensa eron jälkeen Juurikkala muutti Vantaalle äitinsä ja veljensä kanssa.[5] Lapsena hän harrasti lippupalloa, juoksemista ja pesäpalloa. Kymmenvuotiaana Juurikkala aloitti koskettimiensoiton, jonka hän vaihtoi kitaransoittoon puoli vuotta myöhemmin Guns N’ Rosesin ja Metallican innoittamana.[6] Teini-ikäisenä Juurikkala soitti useissa eri yhtyeissä.[5] Hän työskenteli myös valomiehenä erilaisissa elokuva- ja tv-tuotannoissa ja näytteli äitinsä elokuvissa Rosa Was Here ja Kyytiä Moosekselle.[7][8] Juurikkala oli kiinnostunut elokuva-alasta, mutta häntä rohkaistiin tutustumaan ensin valokuvaukseen. Juurikkala aloitti valokuvausharrastuksen 16-vuotiaana ja huomasi lopulta pitävänsä siitä enemmän kuin elokuvatyöskentelystä.[5][6][9] Hän aloitti maisemakuvauksella, jonka jälkeen hän ryhtyi kuvaamaan ystäviensä yhtyeitä.[6]
Lukion Juurikkala suoritti Vantaalla, minkä jälkeen hän pyrki Taideteolliseen korkeakouluun, mutta ei tullut valituksi.[5]
Lukion jälkeen Juurikkala työskenteli mainos- ja muotokuvaajana, kunnes hänet palkattiin 20-vuotiaana City-lehteen freelancerina.[5][6][10] Sen kautta hän päätyi kuvittamaan muun muassa WSOY:n kustantaman ravintola Papà Giovannin ruokakirjan.[5] 2000-luvun alussa hän kuvasi myös Suosikki-, Soundi- ja Katso-lehdille, mitä kautta hän tutustui useisiin yhtyeisiin ja artisteihin.[10][11][12]
Ensimmäiset levynkantensa Juurikkala kuvasi Daruden Rush-albumia varten.[10] Häntä pyydettiin vuonna 2005 The 69 Eyes -yhtyeen kiertuekuvaajaksi. Tuloksena syntyi vuonna 2006 julkaistu Route 69 – a Photographic Journey with The 69 Eyes -valokuvakirja, minkä lisäksi yhteistyö yhtyeen kanssa poiki hänelle lisää töitä muiden artistien ja yhtyeiden kanssa. Juurikkalasta tuli muun muassa HIMin ja Hanoi Rocksin luottokuvaaja. Myös Nightwish ja Apocalyptica ovat julkaisseet Juurikkalan kuvittamia valokuvakirjoja.[5] Vuonna 2007 City-lehti palkitsi Juurikkalan Kaupungin paras Rock-kuvaaja -palkinnolla.[13] Hänet palkittiin myös Vuoden huiput -kilpailussa sekä Kultajyvä-palkinnolla.[14]
Vuonna 2008 yhdysvaltalaisen Good Charlotte -yhtyeen laulaja Joel Madden pyysi Juurikkalaa yhtyeen kiertuekuvaajaksi. Yhteistyön myötä Juurikkala muutti Los Angelesiin, missä hän työskenteli muun muassa Kat Von D:n ja Chester Benningtonin kanssa.[5] Juurikkala kuvasi myös Slashin vuonna 2010 julkaistun Live in Manchester -albumin kansikuvan.[6] Muita hänen sittemmin kuvaamia merkkihenkilöitä ovat YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, formulakuljettaja Mika Häkkinen ja oopperalaulaja Andrea Bocelli.[15]
Juurikkalan töitä esiteltiin vuonna 2015 Helsingin Tiketti Galleriassa järjestetyssä It’s Only Rock’n Roll -näyttelyssä. Osa kuvista oli myöhemmin esillä Vantaan taidemuseo Artsin Sinä & Minä -muotokuvanäyttelyssä.[16] Keväällä 2017 Helsingin taidemuseo HAMissa järjestettiin Juurikkalan kuvaama HIM: Right Here In My Eyes -näyttely. Näyttely koostui ennenjulkaisemattomista valokuvista, joissa HIM valmistautui jäähyväiskiertueelleen.[3] Syksyllä näyttely järjestettiin myös New Yorkin arvostetussa rock-valokuvaukseen profiloituneessa Morrison Hotel Galleryssa. Juurikkala on ensimmäinen suomalainen, jonka töitä on otettu esille galleriaan.[17][18]
Juurikkala on työskennellyt myös still-kuvaajana erilaisissa elokuvatuotannoissa, kuten Keisarikunta, Ganes ja Imaginaerum.[19][20][21] Hän toimii myös henkilö- ja luontokuvaajana. Vuonna 2019 julkaistiin Jarko Taivasmaan Metsässä – Uppoudu metsään, itseesi ja elämään -teos, jonka Juurikkala kuvitti.[11] Kirjan tiimoilta Espoon kulttuurikeskuksessa järjestettiin samanniminen valkokuvanäyttely syyskuussa.[22] Suomen moottoripyörämuseossa järjestettiin myös Juurikkalan The 69 Eyes -yhtyeestä ottamista kuvista koostuva näyttely.[23]
Juurikkalan omaelämänkerta Irti – Hollywoodista Santiagon tielle julkaistaan 18. huhtikuuta 2024.[24]
Ville Juurikkala ohjasi ensimmäisen musiikkivideonsa vuonna 2007 Hanna Pakarisen kappaleesta ”Black Ice”.[13] Häntä pyydettiin vuonna 2012 ohjaamaan Jesse Kaikurannan ”Vie mut kotiin” -kappaleen musiikkivideo, jonka jälkeen Juurikkala on ohjannut videoita lukuisille suomalaisille artisteille.[5] Hänellä on pitkä yhteistyö muun muassa Michael Monroen, Santa Cruzin ja Jonne Aaronin kanssa. Juurikkalan Michael Monroelle ohjaama ”Ballad of the Lower East Side” -musiikkivideo voitti vuoden 2013 yleisöäänestyksen Oulun musiikkivideofestivaaleilla.[5] Lauri Tähkälle ohjattu ”Mä en pelkää” -video oli ehdolla vuoden 2018 musiikkivideoksi Emma Gaalassa.[15] Kansainvälisiä videotuotantoja Juurikkala on tehnyt muun muassa Amaranthen ja Bullet for My Valentinen kanssa.[25][26]
Vuonna 2011 Yle Fem esitti Juurikkalan ja Jan-Olof Svarvarin ohjaaman tuottaja-muusikko Jimmy Westerlundiin perustuvan Lakeuksilta Hollywoodiin -dokumenttielokuvan.[27]
Ville Juurikkalan suurimpia esikuvia ovat muun muassa Bob Gruen ja Anton Corbijn.[28] Juurikkalan kuvat juontavat juurensa 1990-luvulla suosittuun ristikehitys-tekniikkaan.[6][16] Kun hän aloitti ammattikuvaamisen, ristikehitys-tekniikkaa ei enää juurikaan käytetty. Tästä huolimatta Juurikkala on jatkanut sen käyttöä ja todennut: ”Tää on mitä mä haluun tehdä. Ei oo trendikästä, ei haittaa mua.” Olennaisinta Juurikkalalle sekä valokuvissa että musiikkivideoissa on se, että ”pääsee lähelle ihmistä, ja sitten se ihmisen läsnäolo välittyy muille”.[6] Kuvaustyylistään hän on todennut: ”Sävymaailmani kyllä on jyrkkyydeessään melko rock mutta toisaalta pyrin tiettyyn maalausmaisuuteen väreissäni. Ehkä siksi etten osaa maalata. Sommitelmat ja poseeraukset eivät läheskään aina ole kovin rock. Ehkä juuri tämä pieni ristiriita tuo kuviin sen jonkin mielenkiintoisen lisän.”[29]
Juurikkala asui vuosina 2008–2011 Los Angelesissa.[5] Hän alkoi väsyä työhönsä vuonna 2010 ja ilmoitti lähtevänsä kahdeksi kuukaudeksi kävelemään Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä Ranskasta Espanjaan.[4] Matkan aikana Juurikkalan kaikki omaisuus varastettiin ja hän päätyi nukkumaan metsissä ja kodittomien kanssa. Tästä huolimatta Juurikkala totesi: ”En ollut koskaan ollut niin onnellinen. Tajusin, ettei menestys ja materia tuonut niin syvää onnea. Menestys ja materia luovat meille useimmille odotuksia ja pelkoja. Kaiken menettämisen jälkeen ei ollut enää mitään menettävää. Ei ollut pelättävää eikä odotuksia. Tilalle tuli tämä hetki. Syvä onni tuli siitä, kun vaan oli – tässä ja nyt.”[18] Lopulta Juurikkalan äiti lennätti hänet takaisin Suomeen.[5] Samalla Juurikkala päätti raitistua, ja vuonna 2012 hän muutti takaisin Suomeen.[30]
Elokuussa 2006 päihtynyt Juurikkala meni Las Vegasissa naimisiin paikallisen stripparin kanssa, joskin liitto purettiin myöhemmin.[14]
Vuonna 2012 Juurikkala tapasi tulevan vaimonsa Nooran, joka työskentelee sisustussuunnittelijana.[5][31] Heillä on kolme yhteistä lasta: Valtteri, Lilja ja Maija. Juurikkalat asuivat Lohjalla vuosina 2016–2019.[5][15] Ennen tätä he asuivat Kirkkonummella ja myöhemmin Los Angelesissa.[30][32] Vuonna 2019 Juurikkalat muuttivat ensin Lahteen ja sieltä Porvooseen.[15][33] Ville ja Noora Juurikkalan liitto päättyi loppuvuodesta 2019.[34]
Vuosi | Kappale | Esittäjä | Viitteet |
---|---|---|---|
2007 | ”Black Ice” | Hanna Pakarinen | [35] |
2008 | ”Mustat sydämet” | 51koodia | [36] |
2012 | ”Vie mut kotiin” | Jesse Kaikuranta | [5] |
2013 | ”Koko kuva” | Irina | [37] |
”Jokapäiväinen” | Hanna Pakarinen | [38] | |
”Anna jotain” | Nimetön | [39] | |
”The Ballad of the Lower East Side” | Michael Monroe | [40] | |
”Taivas itkee hiljaa” | Jonne Aaron | [41] | |
”So Happy I Could Die” | Reckless Love | [42] | |
”Ruostunut ankkuri” | Antti Railio | [43] | |
”Stained Glass Heart” | Michael Monroe | [44] | |
”Sinä ja hän” | Happoradio | [45] | |
2014 | ”Jääkausi” | Jannika B | [46] |
”Mä tahdon tietää mitä rakkaus on” | Stina Girs | [47] | |
”Tanssimalla” | Olli Helenius | [48] | |
”We Are the Ones to Fall” | Santa Cruz | [49] | |
”Only One” | Aste | [50] | |
”Itseni herra” | Jannika B | [51] | |
”Platinaa” | Janne Ordén | [52] | |
”Jekyll ja Hyde” | U.G.H. | [53] | |
”Tanssi pois paha” | Elonkerjuu | [54] | |
”Yksin” | Jonne Aaron | [55] | |
”Wasted and Wounded” | Santa Cruz | [56] | |
”Enemmän kuin ystäviä” | Stina Girs | [57] | |
”Sininen sunnuntai” | Neljä Ruusua | [58] | |
2015 | ”Ota mut” | Jonne Aaron | [59] |
”Emmauksen tiellä” | Kotiteollisuus | [60] | |
”My Remedy” | Santa Cruz | [61] | |
”Kuolevainen” | Johanna Kurkela | [62] | |
”Sinun vuorosi loistaa” | Juha Tapio | [63] | |
”Old King's Road” | Michael Monroe | [64] | |
”Plastic World” | Entwine | [65] | |
”Sunglasses at Night” | The Local Band | [66] | |
”I Am the Antidote” | Lost Society | [67] | |
2016 | ”Jet Fighter Plane” | The 69 Eyes | [68] |
”Monster” | Reckless Love | [69] | |
”Goin' Down with the Ship” | Michael Monroe | [70] | |
”Dolce Vita” | The 69 Eyes | [71] | |
”Knowing Me, Knowing You” | MGT, mukana Ville Valo | [72] | |
”Battery” | Apocalyptica | [73] | |
”The Urge” | SAARA | [74] | |
”California” | SAARA | [75] | |
”Aces High” | Steve 'n' Seagulls | [76] | |
”Don't Wait Up” | Takida | [77] | |
”The End (Easier Than Love)” | Ancara | [78] | |
”Life” | Sonata Arctica | [79] | |
”Don't Need You” | Bullet for My Valentine | [25] | |
”Don't Fit In” | Rosecraft | [80] | |
”Korkeella” | Habio, mukana Paleface | [81] | |
”Juhli elämää” | Sampsa Astala | [82] | |
2017 | ”Indelible Heroes” | Brother Firetribe | [83] |
”Apologize” | One Desire | [84] | |
”Maximize” | Amaranthe | [26] | |
”Kaikki mitä rakastin” | Leo | [85] | |
”Feeling High” | Toni-Marie Iommi | [86] | |
”Christmas in New York City” | The 69 Eyes | [87] | |
2018 | ”Alone Against All” | Blind Channel | [88] |
”Sharks Love Blood” | Blind Channel | [89] | |
”All of Me” | Ipa | [90] | |
”Mä en pelkää” | Lauri Tähkä | [91] | |
”Naurettava” | Ilta | [92] | |
”Mul on sut” | Leo, mukana Janna | [93] | |
”John” | Juha Tapio | [94] | |
2019 | ”Palavaa vettä” | Lauri Tähkä | [95] |
”Timantti” | Mikko Harju | [96] | |
”Distorted Emotions” | Temple Balls | [97] | |
”Liberta” | White Cloud Fire, mukana Michael Monroe | [98] | |
”Tiikerin raidat” | Jonne Aaron | [99] | |
”Drive It Like You Stole It” | Smackbound | [100] | |
”Testify” | Santa Cruz | [101] | |
”Ashes of the Modern World” | Apocalyptica | [102] | |
”Kultaa” | Leo | [103] | |
”Helvetti” | Niko Tiuraniemi | [104] | |
2020 | ”Greta” | Ahti | [105] |
”After You're Gone” | One Desire | [106] | |
”Live or Die” | Apocalyptica, mukana Joakim Brodén | [107] | |
”Shadowman” | One Desire | [108] | |
”When It's Time” | Altamullan Road | [109] | |
”Uuden edessä” | Toivon kärki | [110] | |
”Tässäkö tää oli?” | Arttu Wiskari, mukana Leavings-Orkesteri | [111] | |
”Night Drive” | Brother Firetribe | [112] | |
”Me mennään tän läpi” | Antti Ketonen | [113] | |
”Strong” | Amaranthe, mukana Noora Louhimo | [114] | |
”Broken Into Pieces” | Shiraz Lane | [115] | |
”En haluu vajoo” | Sampsa Astala | [116] | |
”Super Mario” | Happoradio | [117] | |
2021 | ”Suudellaan” | Samae Koskinen | [118] |
”Kipee” | Antti Tuisku | [119] | |
”Moonchild” | Santa Cruz | [120] | |
”Aavikko” | Lauri Tähkä | [121] | |
”Crossfire” | Santa Cruz | [122] | |
”Jos et olis siinä” | Happoradio | [123] | |
”Oon nähny unta” | Mikko Harju | [124] | |
”Maa joka kantaa” | Antti Ketonen | [125] | |
”Maksniemi” | Niko Tiuranniemi | [126] | |
”Keskiyön Cowboy” | Lauri Tähkä | [127] | |
”Dig a Hole in the Meadow” | Jake and Rambling Blade | [128] | |
”Hetkessä” | Rände | [129] | |
”Tämä maailma tarvitsee rakkautta” | Suvi Teräsniska | [130] | |
2022 | "Tampere" | Niko Tiuraniemi | [131] |
”Sytytä mut” | Antti Ketonen | [132] | |
”Dark Energy” | Serpico | [133] | |
”Piste” | Mariska | [134] | |
”Hetken tässä kaikes on järkee” | Elastinen, mukana Johanna Kurkela | [135] | |
”Elää” | Mikko Harju | [136] | |
”Can't Stop Falling Apart” | Michael Monroe | [137] | |
”Kun tuuli puhaltaa” | Mustat Ruusut | [138] | |
”Everybody's Nobody” | Michael Monroe | [139] | |
”Bad Seed” | Erja Lyytinen | [140] | |
”Last Girl” | Erja Lyytinen | [141] | |
”Waiting for the Daylight” | Erja Lyytinen | [142] | |
”Derelict Palace” | Michael Monroe | [143] | |
2023 | ”I Live Too Fast to Die Young” | Michael Monroe | [144] |
”Live Your Life” | Saving Jack | [145] | |
”Tokio” | Mustat Ruusut | [146] | |
”Savon preeria” | Olli Halonen | [147] | |
2024 | ”Miten käärmeet lisääntyy” | Olli Halonen | [148] |
”Liekki” | Eve | [149] | |
”Iltaisin” | Pasi Mikael | [150] | |
”Suosikin julisteessa” | Eve | [151] |
Vuosi | Palkinnonjakaja | Palkinto | Ehdokas | Tulos | Viitteet |
---|---|---|---|---|---|
2007 | City | Kaupungin paras Rock-kuvaaja | Ville Juurikkala | Voitto | [13] |
Vuoden huiput | Hopeahuippu | Young Director Award -juliste | Voitto | [14] | |
Suomen Markkinointiliitto | Kultajyvä | Young Director Award -juliste | Voitto | [14] | |
2013 | Oulun musiikkivideofestivaalit | Kansanpumpeli | Michael Monroe – ”The Ballad of the Lower East Side” | Voitto | [5] |
2018 | Emma-gaala | Vuoden musiikkivideo | Lauri Tähkä – ”Mä en pelkää” | Ehdokkuus | [15] |