Vittorio Brambilla

Vittorio Brambilla
Henkilötiedot
Kansalaisuus  Italia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1974-1980
Nykyinen talli Alfa Romeo, March, Surtees
Kilpailuja 79 (74 lähtöä)
Voittoja 1
Palkintosijoja 1
Paalupaikkoja 1
Nopeimpia kierroksia 1
MM-pisteitä 15,5
Ensimmäinen kilpailu Etelä-Afrikan Grand Prix 1974
Ensimmäinen voitto Itävallan Grand Prix 1975
Viimeinen voitto Itävallan Grand Prix 1975
Viimeinen kilpailu Italian Grand Prix 1980
Brambilla vuoden 1976 Saksan GP:ssä

Vittorio Brambilla (11. marraskuuta 1937 Monza, Italia – 26. toukokuuta 2001 Camparada di Lesmo, Italia) oli italialainen kilpa-ajaja ja F1-kuljettaja.[1][2][3][4]

Uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vittorio Brambilla aloitti moottoriurheilijan uransa 1957 moottoripyörällä ja saavutti seuraavana vuonna Italian kansallisen mestaruuden.[1][3] Hän oli jo aiemmin ajanut jonkin verran kartingia ja toiminut mekaanikkona veljelleen Tino Brambillalle (Tino osallistui Formula 1-kausille 1960-luvulla, mutta karsiutui ulos kilpailuista aika-ajoissa).[1][3][5] Vuonna 1968 Vittorio Brambilla siirtyi Formula 3 -sarjaan, jossa voitti Italian mestaruuden 1972.[1][3] Hän eteni Formula 2 -sarjaan vuonna 1970, jossa voitti useita osakilpailuja (vaikkakin useita moottoreita ja autonkoreja hajosi hänellä tämän sarjan aikana) ja palkattiin lopulta Formula ykkösiin Marchin talliin 1974.[1][3]

Formula 1

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brambillan ensimmäinen kausi F1:ssä sujui ilman mainittavampaa menestystä.[1][3] Kausi 1975 sujui paremmin, kun Brambilla lähti ensimmäistä kertaa Ruotsin GP:hen paalupaikalta (tosin keskeytti kilpailun).[1][2][3] Hänen tähtihetkensä osui vuoden 1975 Itävallan GP:hen, jossa hän voitti rankkasateessa ajetun ja puolivälissä keskeytetyn kilpailun kaikkien, myös itsensä, yllätykseksi.[1][2][6][7] Voittoa varjosti nolo kolari heti maalilinjan jälkeen.[1][3] Kun Brambilla näki ruutulipun liehuvan ja tajusi voittaneensa, hän innostui ja tuuletti molemmin käsin, jolloin hän menetti autonsa hallinnan. March iskeytyi radan betonireunaan ja romuttui pahoin. Itävallan voitto, josta Brambilla sai puolet normaalimittaisen GP:n voittopisteistä, oli italialaisen ainoa palkintosijoitus koko uran aikana.[1][3] Hän voitti tosin samalla kaudella Formula 2 -kilpailun Vallelungassa.[3] Hän ajoi kaikkiaan 79 GP:tä ja keräsi niistä yhteensä voiton, paalupaikan, kilpailun nopeimman kierroksen sekä 15,5 MM-pistettä.[1][2] Viimeinen kausi March-tallissa meni Hollannin GP:n kuudetta sijaa lukuun ottamatta usein keskeytysten puolelle ja parempaa menestystä tuli F1-sarjan ulkopuolisista Brands Hatchin sekä Silverstonen kilpailuista, joissa oli neljäs ja toinen.[3][8] Siirto kaudeksi 1977 Surtees-talliin oli jälleen uusi pettymys Belgian GP:n neljättä sijaa lukuun ottamatta.[1][3][9] Samana vuonna hän ajoi urheiluautoja Alfa Romeon joukkueessa voittaen tallin T33SC/12 -autolla neljä kertaa, joilla varmisti tallille urheiluautojen MM-tittelin.[3]

Uran hiipuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brambilla loukkaantui vaikeasti Monzan GP:ssä 1978 sattuneessa onnettomuudessa, joka vaati ruotsalaiskuljettaja Ronnie Petersonin hengen.[1][3][10] Monzan onnettomuus sai alkunsa, kun lähettäjät antoivat lähtöluvan jo siinä vaiheessa kun osa autoista oli vielä lipumassa lähtöruutuihinsa lämmittelykierroksen päätteeksi.[10] Niinpä muun muassa Brambilla, joka starttasi viimeisestä ruudusta, sai lentävän lähdön. Startissa Riccardo Patresen Arrows kosketti James Huntin McLarenia ja tämä puolestaan tönäisi Petersonin Lotusta, joka pyörähti radalla.[10] Brambilla rysäytti Surteesillaan päin Petersonin ajokkia, joka leimahti liekkeihin. Lääkintähenkilökunta tutki ensimmäisenä Brambillan, jolla uskottiin olevan vakava päävamma, ja lennättivät tämän lääkintähelikopterilla sairaalaan.[1][10] Lääkintähenkilökunnan kuljettaessa Petersonin myöhemmin sairaalaan tällä todettiin 27 murtumaa ja leikattiin, mutta kuoli seuraavana päivänä leikkauksesta ja onnettomuudesta tulleisiin sivuoireisiin.[10] Kaikkiaan tässä lähtökolarissa, joka kuuluu F1-historian pahimpiin, oli osallisena kymmenen autoa, niistä kuusi jäi lähtösuoralle.

Brambilla toipui vammoistaan ja palasi myöhemmin radalle, mutta ei ollut entisensä kaltainen ja autokalusto oli suorituskyvyltään heikompitehoista.[1][3] Hän ajoi vuosina 1979–1980 viisi kilpailua Alfa Romeolla ennen kuin vetäytyi F1:stä.[1][2][3] Hän kuoli sydänkohtaukseen 63-vuotiaana vuonna 2001 puuhaillessaan puutarhassaan.[4][3]

Brambilla tunnettiin kuljettajien keskuudessa lempinimellä "Monzan Gorilla", koska hän oli fyysiseltä olemukseltaan vahva ja hänen ajotyylinsä oli raskaasti renkaita kuluttavaa sekä muita kilpailijoita uhkaavaa.[4][3][11]

F1-kaudet, pisteet, sijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1974 (March): 1 MM-piste, sijoitus MM-sarjassa 20:s
  • 1975 (March): 6,5 pistettä, sijoitus 11:s
  • 1976 (March): 1 piste, sijoitus 19:s
  • 1977 (Surtees): 6 pistettä, sijoitus 16:s
  • 1978 (Surtees): 1 piste, sijoitus 19:s
  • 1979 (Alfa Romeo): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1980 (Alfa Romeo): 0 pistettä, sijoitus -

Formula 1-tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavoitu merkitsee paalupaikkaa ja kursivoitu kilpailun nopeinta kierrosta.

Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Sijoitus Pisteet
1974 Beta Tools /
March Engineering 		March 741 Cosworth V8 ARG BRA RSA
10 		ESP
DNS 		BEL
9 		MON
Kesk. 		SWE
10 		NED
10 		FRA
11 		GBR
Kesk. 		GER
13 		AUT
6 		ITA
Kesk. 		CAN
DNQ 		USA
Kesk. 		20. 1[1][2]
1975 Beta Team March March 741 Cosworth V8 ARG
9 		BRA
Kesk. 		11. 6,5[1][2]
March 751 RSA
Kesk. 		ESP
5‡ 		MON
Kesk. 		BEL
Kesk. 		SWE
Kesk. 		NED
Kesk. 		FRA
Kesk. 		GBR
6 		GER
Kesk. 		AUT
1‡ 		ITA
Kesk. 		USA
7
1976 Beta Team March March 761 Cosworth V8 BRA
Kesk. 		RSA
8 		USW
Kesk. 		ESP
Kesk. 		BEL
Kesk. 		MON
Kesk. 		SWE
10 		FRA
Kesk. 		GBR
Kesk. 		GER
Kesk. 		AUT
Kesk. 		NED
6 		ITA
7 		CAN
14 		USA
Kesk. 		JPN
Kesk. 		19. 1[1][2]
1977 Beta Team Surtees Surtees TS19 Cosworth V8 ARG
7 		BRA
Kesk. 		RSA
7 		USW
Kesk. 		ESP
Kesk. 		MON
8 		BEL
4 		SWE
Kesk. 		FRA
13 		GBR
8 		GER
5 		AUT
15 		NED
12 		ITA
Kesk. 		USA
19 		CAN
6 		JPN
8 		16. 6[1][2]
1978 Beta Team Surtees Surtees TS19 Cosworth V8 ARG
18 		BRA
DNQ 		RSA
12 		USW
Kesk. 		19. 1[1][2]
Surtees TS20 MON
DNQ 		BEL
13 		ESP
7 		SWE
Kesk. 		FRA
17 		GBR
9 		GER
Kesk. 		AUT
6 		NED
DSQ 		ITA
Kesk. 		USA CAN
1979 Autodelta Alfa Romeo 177 Alfa Romeo F12 ARG BRA RSA USW ESP BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA
12 		- 0[1][2]
Alfa Romeo 179 CAN
Kesk. 		USA
DNQ
1980 Marlboro
Team Alfa Romeo 		Alfa Romeo 179 Alfa Romeo V12 ARG BRA RSA USW BEL MON FRA GBR GER AUT NED
Kesk. 		ITA
Kesk. 		CAN USA - 0[1][2]

‡ = Kilpailusta ajettiin alle 75 % ja pisteet puolitettiin.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Vittorio Brambilla - Italy ESPN. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Vittorio Brambilla ChicaneF1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Vittorio Brambilla Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  4. ↑ a b c 'Monza Gorilla' Brambilla dies at home F1 News. 27.5.2001. Autosport.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Ernesto Brambilla - Italy ESPN. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  6. ↑ 1975 AUSTRIAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  7. ↑ Brambilla takes maiden win in appalling conditions ESPN. Arkistoitu 3.7.2018. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  8. ↑ 1976 DUTCH GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  9. ↑ 1977 BELGIAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e First corner carnage claims Peterson's life ESPN. Arkistoitu 19.2.2018. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  11. ↑ From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' - the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]