Anni Blomqvist | |
---|---|
1984 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. lokakuuta 1909 Vårdö, Suomen suuriruhtinaskunta |
Kuollut | 26. kesäkuuta 1990 (80 vuotta) Vårdö |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | ruotsi |
Aiheet | vanhan ajan elämää saaristossa |
Esikoisteos | Meri yksin ystäväni (1966) |
Pääteokset | Myrskyluoto-kirjasarja |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Anni Viktoria Blomqvist (o.s. Karlsson; 7. lokakuuta 1909 Vårdö – 26. kesäkuuta 1990 Vårdö) oli ahvenanmaalainen kirjailija, kalastajaperheen tytär ja merimiehen vaimo. Blomqvist asui koko elämänsä Vårdön Simskälan saarella Ahvenanmaalla. Kirjailijana hän kuvasi saariston arkista todellisuutta ja jo kadonnutta elämäntapaa. Erityisen painon teoksissa saa yksityiskohtainen vanhan elämäntavan ja työn kuvaus. Teokset perustuvat Blomqvistin ja hänen sukulaistensa kokemuksiin. Blomqvist tunnetaan erityisesti viisiosaisesta romaanisarjastaan Myrskyluoto (1968–1973).[1][2][3]
Anni Blomqvist syntyi ja vietti koko elämänsä Pohjois-Ahvenanmaalla, Vårdön kuntaan kuuluvalla Simskälan saarella. Hän oli Karlssonin maanviljelijä- ja kalastajaperheen kymmenestä lapsesta vanhin.[4] Hän aloitti työnteon varhain, mutta ehti käydä kävi kylän nelivuotisen kansakoulun. Blomqvist innostui kirjoittamisesta jo koulussa, ja kirjoitti lapsena esimerkiksi paljon kirjeitä.[5][6][7] Karlssonin suvussa oli kirjoittajia, sillä kirjailija Sally Salminen oli Anni Blomqvistin pikkuserkku.[8]
Vuonna 1936 Anni avioitui naapurissa asuneen Valter Blomqvistin kanssa. Valter oli merimies, joka oli nuorena työskennellyt purjelaivoilla eri puolilla maailmaa. Tämän jälkeen hän oli hankkinut oman kaljaasin, ja ryhtynyt sotien jälkeen kalastajaksi. Anni Blomqvist auttoi kalastuksessa ja huolehti pariskunnan lapsista Tommy (s. 1941) ja Bengt (s. 1945).[3][5][9]
Koska Anni Blomqvist oli kiinnostunut yhteiskunnasta, hän ryhtyi kirjoittamaan pakinoita arjestaan kalastajanvaimona ahvenanmaalaisiin lehtiin. Hän toimi ja vaikutti etenkin Simskälan Marttayhdistyksen kautta, ja voitti Husmodern-lehden kirjoituskilpailun vuonna 1949. Perhe-elämä, marttatyö ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen veivät niin paljon Blomqvistin aikaa, ettei hän vielä tässä vaiheessa ehtinyt kirjoittaa pitempiä tekstejä. Blomqvistin johdolla Simskälan Martat työskentelivät parantaakseen esimerkiksi saaren liikenneyhteyksiä ja saaren perustettiin oma pieni itsepalvelukirjasto. Yhdistys järjesti kursseja, joissa käsiteltiin esimerkiksi lampaiden-, puutarhan- ja terveydenhoitoa, ruoanlaittoa ja käsityötä, sekä esimerkiksi psykologiaa ja englantia.[9][10]
Martat investoivat 1950- ja 1960-luvuilla myös Simskälan sähköistämiseen. Blomqvistin johdolla Martat järjestivät juhlat ja keräsivät rakennustarpeita varten rahoitusta. Labbnäsissä vietetyn loman aikana Blomqvist tapasi poliitikko ja mesenaatti Amos Andersonin, joka lahjoitti hankkeelle 25 000 markkaa. Blomqvist verkostoitui myös muiden marttojen kanssa eri puolilta Suomea, minkä seurauksena oli laajempi varainkeräys Simskälan sähköistyksen saamiseksi. Blomqvist kirjoitti vetoomuksen hankkeen puolesta myös presidentti Urho Kekkoselle, joka tuli vierailemaan Blomqvistin luona Simskälassa vuonna 1967.[4] Hanke kesti pitään, mutta lopulta Simskäla sai sähköt vuonna 1965.[9]
Blomqvist piti itseään kirjailijan sijaan tarinankertojana, joka halusi kuvata saariston karua elämää. Myös kotiseudun autioituminen 1950- ja 1960-luvulla vaikutti päätökseen kirjoittaa saariston elämästä. Hän piti taustasyinä kirjailijanuralleen myös muiden kannustusta, hyvää muistiaan sekä rakkauttaan kirjoittamista kohtaan.[2][5] Hänen kirjansa käsittelevät saariston menneen ajan elämää ja ne perustuvat Blomqvistin ja hänen sukulaistensa kokemuksiin. Esimerkiksi Anna Beata -romaanisarjan päähenkilön esikuvana oli Blomqvistin oma isoäiti.[11] Blomqvistin ensimmäiset kirjat syntyivät kalastajan arjen lomassa varhain aamulla, kello viiden ja seitsemän välillä, samalla kun hän valmisti ruokaa hellan vieressä puulaatikon päällä.[2]
Vuonna 1961 Blomqvistin perhettä kohtasi suuri tragedia, kun Valter ja Tommy Blomqvist hukkuivat lohenkalastusmatkalla Pohjanlahdella talvimyrskyssä. Uponnut vene oli 60 metrin syvyydessä, 30 meripeninkulman päässä rannasta. Troolari sattui nostamaan laatan, jossa oli veneen numero.[4] Anni Blomqvistin suru purkautui kirjoittamiseen, ja näin syntyi ensimmäinen teos Meri yksin ystäväni (I stormens spår), joka ilmestyi vuonna 1966.[2][10][11] Valterin kuoleman vuoksi Blomqvistilla oli taloudellisesti tiukkaan, joten hän alkoi kirjoittamisen ohella hoitamaan kesälapsia sukulaislasten lisäksi. Blomqvistin veljentytär Inger Karlsson-Wickström kertoi myöhemmin, miten Blomqvistien pienessä talossa saattoi olla kesällä hoidossa yhtä aikaa jopa kahdeksan lasta. Anni Blomqvist nousi aina aamuviideltä, leipoi viitenä päivänä viikossa ja huolehti kalastuksesta sekä maanviljelyksestä.[4][10]
Ensimmäisen kirjan menestyksen jälkeen kirjojen kustantaja Söderström toivoi Blomqvistilta lisää kirjoja. Kustantajan toiveesta syntyi Blomqvistin toinen teos ja samalla ensimmäinen Myrskyluoto-sarjan kirja Tie Myrskyluodolle (Vägen till Stormskäret), joka ilmestyi vuonna 1968. Kirja julkaistiin suomeksi vuonna 1974. Lukijat pitivät niin paljon ensimmäisestä kirjasta, että Blomqvist päätti jatkaa sarjaa uusilla kirjoilla. Myrskyluodon Maijan esikuva oli Blomqvistin isoisotäti Maria "Maja" Lovisa Mickelsdotter.[10] Majan asuinpaikka oli 1800-luvulla Väderskärin saari, joka sijaitsee Ahvenanmaan ulkosaaristossa Simskälan pohjoispuolella. Väderskär oli esikuva kirjojen Myrskyluodolle. Blomqvist oli kirjoittanut ensimmäiset Väderskärille sijoittuvat kertomukset Marttojen Husmodern -lehteen vuonna 1951. Hän kirjoitti laajempaa teosta jo tällöin, mutta aika ei riittänyt tekstien viimeistelyyn.[2][5][9]
Kirjojen menestys johti vuonna 1976 Åke Lindmanin ohjaamaan Myrskyluodon Maija-televisiosarjaan. Huhtikuusta 1976 alkaen esitetty televisiosarja oli aikansa suurmenestys, ja se nousi Suomessa katsojalukutilastojen kärkeen. Jo samana vuonna sarja esitettiin Suomen lisäksi myös muissa Pohjoismaissa.[12] Blomqvist piti televisiosarjaa hyvin todellisuutta kuvaavana.[2] Sarja toi kirjoille ja Blomqvistille valtavasti julkisuutta, ja Simskälan saarelle paljon vierailijoita. Blomqvist antoi paljon haastatteluja, ja hänen kotonaan vieraili myös esimerkiksi presidentti Kekkonen ja myöhemmin Mauno Koivisto.[4][2][9][13]
Televisiosarjan lisäksi Myrskyluoto-kirjoista on julkaistu lukuisia erilaisia näytelmäversioita.[13][14] Tiina Lymin ohjaama ja käsikirjoittama elokuvasovitus Myrskyluodon Maija sai ensi-iltansa 19. tammikuuta 2024.[15][16]
Blomqvist asui koko elämänsä Ahvenanmaan Simskälan saaressa.[2] Kotitalo Strömmen muodostui suosituksi matkailukohteeksi sen jälkeen, kun Blomqvist sai teoksillaan julkisuutta. Blomqvistin poika Bengt asui Strömmenissä yhdessä äitinsä kanssa ja rakensi taloon myös lisäsiiven äidilleen kirjoittamishuoneeksi, jotta "ruokapöytä lopultakin vapautui käsikirjoituksista ja kirjoista ruokailukäyttöön". Vielä Helsingin Sanomille antamassaan 75-vuotissyntymäpäivähaastattelussa Blomqvist naurahti toivovansa, että hänestäkin tulisi jonain päivänä isoäiti.[2][6] Pari vuotta haastattelun jälkeen, merivartijana työskennellyt Bengt hukkui 18. toukokuuta 1987. Kevät oli myöhässä ja veneen uskotaan törmänneen pinnanalaiseen jäälauttaan. Bengtin ruumis havaittiin vasta pari kuukautta myöhemmin Turun vartiolentueen helikopterista käsin. Anni Blomqvist kertoi ajatelleensa, että Jumalan käsi oli nostanut hänet luodolle.[5][6]
Kaikkien lähimpien perheenjäsentensä kuoltua merellä, Blomqvist asui yksin kotitalossaan Strömmenissä. Viimeinen Blomqvistin kirja Eikä merta enää ole (Havet finns inte mer) on omaelämäkerrallinen ja käsittelee Bengtin kuolemaa.[3] Kirjan nimi on kaiverrettu myös Bengt ja Anni Blomqvistin yhteiseen hautakiveen.[10] Blomqvist testamenttasi kotitalonsa Ahvenanmaan kulttuurisäätiölle. Talo toimii testamentin ohjeiden mukaan kirjailijaresidenssinä sekä kesällä museona.[6][10] Simskälassa sijaitsee myös Blomqvistin synnyinkoti Östergårds, jossa toimii nykyisin Stormskärs Värdshus -vierastalo ja kahvila.[17]
|