Earl Bostic

Eugene Earl Bostic (25. huhtikuuta 1913 Tulsa, Oklahoma – 28. lokakuuta 1965 Rochester, New York) oli yhdysvaltalainen alttosaksofonisti, joka soitti R&B:ia, jazzia ja bluesia. Hän opiskeli Xavier-yliopistossa ja muutti New Yorkiin vuonna 1938. Siellä hän soitti Don Redmanin, Edgar Hayesin ja Lionel Hamptonin kanssa tehden ensilevytyksensä vuonna 1939. 1940-luvun alussa Bostic toimi sovittajana ja sessiomuusikkona. Vuonna 1945 hän alkoi johtaa omaa suurta yhtyettään, josta vuonna 1946 tuli septetti. Bosticin ensimmäinen suuri hitti oli "Temptation" (1948). Hän levytti useimmat jukebox-hittinsä King Recordsille.[1]

Bosticin R&B-hitti "Flamingo" oli vuonna 1951 listaykkönen. Lisäksi "Sleep" pääsi kymmenen kärkeen. Myöhempiin hittiin lukeutuivat "You Go to My Head" ja "Cherokee". Bosticin suosionsa huipulla 1950-luvulla levyttämät R&B-/jump blues -hitit ovat tehneet hänestä jokseenkin aliarvostetun jazzfanien keskuudessa.[1]

Monet nousevat tähdet, kuten John Coltrane, Blue Mitchell, Stanley Turrentine, Benny Golson ja Jaki Byard toimivat Bosticin yhtyeissä. Bostic kärsi sydänkohtauksen 1950-luvun lopussa ja joutui pitämään kahden vuoden tauon ennen kuin jatkoi esiintymistä vuonna 1959. Hän ei enää levyttänyt yhtä laajasti kuin ennen; kun hän levytti, sessiot koostuivat tyylillisesti lähinnä soul jazzista. Lokakuussa 1965 Bostic sai kuolemaan johtaneen sydänkohtauksen soittaessaan hotellissa Rochesterissa.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]