Eero Tarasti

Eero Tarasti
Henkilötiedot
Syntynyt27. syyskuuta 1948 (ikä 76)
Helsinki
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Erik Tawaststjerna
Instituutti Helsingin yliopisto
IASS/AIS
Tutkimusalue musiikkitiede, semiotiikka
Tunnetut työt Myytti ja musiikki
Palkinnot J. V. Snellman -palkinto 1997

Eero Aarne Pekka Tarasti (s. 27. syyskuuta 1948 Helsinki) on suomalainen musiikintutkija, semiootikko, pianisti ja kirjailija, musiikkitieteen professori Helsingin yliopistossa vuosina 1984–2016;[1] sitä ennen hän oli taidekasvatuksen professori 1979–1983 ja musiikkitieteen professori 1983 Jyväskylän yliopistossa.

Johdanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eero Tarasti on toiminut vierailevana professorina Pariisin yliopistossa Sorbonnessa 1995, Pariisin VIII yliopistossa 2002, Aix-Marseillen yliopistossa 2002, Tarton yliopistossa 1997–1998, Minnesotan yliopistossa 1999. Hän oli Japan Foundationin fellow 1991, Indianan yliopiston fellow ja research associate 1993–1994, CNRS/Sorbonnen tutkijana 2008, sen tohtorikoulun tieteellisen neuvoston jäsenenä 1998–2014, Umberto Econ johtaman Istituto Superiore Scienze Umanen johtokunnan jäsenenä 2005–2015.

Hän on pitänyt vierailuluentoja ja luentokonsertteja lähes kaikissa Euroopan maissa sekä Yhdysvalloissa, Kiinassa, Japanissa, Venäjällä, Kazakstanissa, Iranissa, Meksikossa, Brasiliassa, Argentiinassa, Chilessä ja Perussa. Hän on järjestänyt 80 kansainvälistä kongressia Suomessa ja ulkomailla.

Hän on ohjannut tai toiminut vastaväittäjänä tai esitarkastajana 105 väitöskirjassa kotimaassa ja ulkomailla.   

Eero Tarasti on perustanut Imatran kansainvälisen semiotiikan instituutin ja toiminut sen puheenjohtajana 1988–2013; hän oli Kansainvälisen semiotiikan yhdistyksen varapuheenjohtaja 1994–2003 ja puheenjohtaja 2004–2014. Hän on aikakauslehti Synteesin perustaja ja päätoimittaja vuodesta 1982. Hän on kansainvälisen julkaisusarjan Acta semiotica fennica perustaja ja päätoimittaja vuodesta 1988. Hän on Helsingin yliopiston musiikkiseuran perustaja ja puheenjohtaja vuodesta 1989.

Hän opiskeli pianonsoittoa Helsingissä ensin Helsingin kansankonservatoriossa (Aino Salmela-Hälvä) ja sitten yksityisesti Kaisa Arjavalla ja edelleen Sibelius-Akatemiassa (1967–1975) sekä Wienissä N. Floresin ja Pariisissa Jules Gentilen ja Jacques Février’n johdolla sekä Rio de Janeirossa Heitor Alimondan johdolla.

Tarastin isä oli kansliapäällikkö Aarne Tarasti. Hänen veljensä on Lauri Tarasti, ja hänen puolisonsa on ollut vuodesta 1974 pianisti, musiikintutkija Eila Tarasti (o.s. Tahvonen).[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta vuonna 1967 Tarasti opiskeli Helsingin yliopistossa aluksi teoreettista filosofiaa ja valtiotieteitä, mutta Erik Tawaststjernan kehotuksesta hän valitsi musiikkitieteen vuonna 1968. Hän opiskeli myös Pariisissa Claude Lévi-Straussin sekä A. J. Greimasin johdolla. Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1973 ja lisensiaatintutkinnon vuonna 1976.

Tarastin väitöskirja Myth and Music tarkastettiin Helsingin yliopistossa 1978. Sen aiheena on myytin estetiikan ilmeneminen taidemusiikissa, ja se julkaistiin 1978 kansainvälisen kustantajan Mouton de Gruyterin  julkaisusarjassa. Kirja on käännetty myös suomeksi ja ranskaksi. Hän on tehnyt tutkimustyötä myös Brasiliassa ja julkaissut Heitor Villa-Lobosin elämäkerran (1987, engl. 1994). Hän on julkaissut n. 400 artikkelia ja esseitä, ja 40 teosta eri kielillä. Hän on julkaissut kaksi romaania: Professori Amfortasin salaisuus (1995, myös viroksi ja ransk.) ja Eurooppa/Ehkä (2016; ilmestynyt jo aiemmin 2012 ransk. Le retour à la Villa Nevski ja  ital. L’eredità di Villa Nevski).

Tarasti toimi Jyväskylän yliopistossa taidekasvatuksen ja musiikkitieteen professorina vuoteen 1984 saakka, jolloin hän siirtyi Helsinkiin. Tarasti on hoitanut Helsingin yliopiston musiikkitieteen professuuria vuodesta 1984 vuoteen 2016; hän on ollut Imatralla vuosina 1988–2013 toimineen Kansainvälisen semiotiikan instituutin ISI:n perustajana ja johtajana.

Professori Tarasti on ollut Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1987,[3] Academia Europæan jäsen vuodesta 1989[4] ja Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 1998.[5] Hän on lukuisien kansainvälisten tiedeyhdistysten, johtokuntien ja julkaisujen neuvostojen jäsen. 

Vuonna 2016 Tarasti perusti Kulttuuriperintöjen Akatemian, Academy of Cultural Heritages (ACU) –instituution, joka toimii Suomessa ja Kreikassa; hän on sen puheenjohtaja.

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoittanut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Myth and music: a semiotic approach to the aesthetics of myth in music, especially that of Wagner, Sibelius and Stravinsky (engl. 1978, 2. p. 1979; suom. 1994, ransk. 2003).
  • Merkkien kronikka: Suomen Semiotiikan Seuran jäsentiedotteet v. 1979–1991. Imatran  Kansainvälisen Semiotiikka-Instituutin julkaisuja nro 1. ISBN 951-96306-0-0
  • Heitor Villa-Lobos ja Brasilian sielu. Helsinki: Gaudeamus, 1987. ISBN 951-662-418-9 (engl. 1995)
  • Johdatusta semiotiikkaan: esseitä taiteen ja kulttuurin merkkijärjestelmistä. Helsinki: Gaudeamus, 1990 (3. painos 1996). ISBN 951-662-512-6
  • A Theory of Musical Semiotics  (Bloomington: Indiana University Press  1994 ISBN 0-253-356-49-0
  • Sémiotique musicale (Limoges: Presses Universitaires de Limoges; kiinaksi 2012 ISBN 2-910016-50-1
  • Esimerkkejä: semiotiikan uusia teorioita ja sovelluksia. (Artikkelit julkaistu 1990–96 aikakauslehdissä ja kokoomateoksissa) Helsinki: Gaudeamus, 1996. ISBN 951-662-673-4
  • Romantiikan uni ja hurmio: esseitä musiikista. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18164-1
  • Professori Amfortasin salaisuus: romaani. Helsinki: Yliopistopaino, 1995. ISBN 951-570-258-5 ranskaksi Secret du professeur Amfortas (2000), viroksi Professor Amfortase saladus (2003)
  • Sävelten sankareita: eurooppalaisia musiikkiesseitä. (Kulttuurin malja) Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22879-6
  • Eero ja Hannu.  H. K. Riikonen ja Eero Tarasti. Tutkijanalkujen  koulu- ja opiskeluvuosien kirjeenvaihtoa 1961–1976. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-390-5
  • Existential Semiotics (2000, bulgariaksi 2009, kiinaksi  2010). Sichuan University Press. ISBN 978-7-5408-6030-1
  • Signs of music: A guide to musical semiotics (engl. 2002, ransk. 2006)
  • Musiikin todellisuudet: säveltaiteen ensyklopedia. Kirjoituksia vuosilta 1980–2003. Helsinki: Yliopistopaino, 2003. ISBN 951-570-561-4
  • Pariisin uudet mysteerit: ja muita matkakertomuksia. (Imatran kansainvälisen semiotiikka-instituutin julkaisuja 2) Imatra: Imatran kansainvälinen semiotiikka-instituutti, 2004. ISBN 952-5431-11-8
  • Arvot ja merkit: johdatus eksistentiaalisemiotiikkaan. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-909-1
  • Muotokuvia: Tulkintoja, muistelmia, tarinoita. (Imatran kansainvälisen semiotiikka-instituutin julkaisuja nr. 3) Imatra: Suomen semiotiikan seura: Imatran kansainvälinen semiotiikka-instituuti, 2006. ISBN 952-5431-14-2
  • Fondements de la sémiotique existentielle. 2009 Paris: L’harmattan. ISBN 978-2-296-09558-8
  • Fondamenti di semiotica esistenziale. 2009. Bari: Edizioni Giuseppe Laterza. ISBN 978-88-8231-489-7
  • Le retour à la Villa Nevski (romaani). Paris: Éditions Impliquées 2012.
  • L’eredità di Villa Nevski. Lanziano: Casa Editrice Rocco Carabba 2012.
  • Eurooppa/Ehkä. 2016, Jyväskylä: Athanor. ISBN 978-952-5483-19-2
  • Semiotics of Classical Music: How Mozart, Brahms and Wagner Talk to Us (2012)
  • Musiikki ja humanismi: Suomen saloilta Pariisin salonkeihin. Esseitä vuosilta 2003–2013. Joensuu: Hai, 2013. ISBN 978-952-5934-12-0
  • Sein und Schein: Explorations in Existential Semiotics. Berlin: Mouton de Gruyter, 2015. ISBN 978-1-61451-751-1
  • Elämys ja analyysi: Musiikkiblogeja ja -arvioita Amfionista 2007–2019. Acta semiotica fennica LVI. 2019.
  • Moi ja soi: Muistelmat. Helsinki: Teos, 2021. ISBN 978-952-363-123-6

Toimittanut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Musiikin soivat muodot. Kansialanimeke: Musiikintutkimuksen teorioita ja menetelmiä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksen julkaisusarja A 2, 1982. ISBN 951-678-830-0.
  • Strukturalismia, semiotiikkaa, poetiikkaa  (yhdessä Satu Apon, Johanna Enckellin ja Osmo Kuusen kanssa). 1974, Helsinki: Gaudeamus. ISBN 951-662-985-X
  • Pariisin semioottisen koulukunnan esseitä (1982)
  • Essays on the philosophy of music (1988), Veikko Rantalan ja Lewis Rowellin kanssa
  • Center and periphery in representations and institutions (1992)
  • On the borderlines of semiosis: Proceedings from the ISI conferences 1991 and 1992 in Imatra (1993)
  • Ajan arvot & sankarit. Helsinki: Tartto: Synteesi: Kullervo, 1995. Jan Blomstedtin ja Maarja Lõhmuksen kanssa
  • Musical signification: Essays in the semiotic theory and analysis of music (1995)
  • Musical semiotics in growth (1996)
  • Snow, forest, silence: The Finnish tradition of semiotics (1999)
  • Ymmärtämisen merkit: samuuden ja toiseuden ikoneja suomalaisessa kulttuurissa. Imatra: International Semiotics Institute, 2000. ISBN 951-96306-9-4.
  • Musical semiotics revisited (2003)
  • Understanding/misunderstanding: Contributions to the study of the hermeneutics of signs (2003)
  • Music and  the Arts I-II, Acta semiotica fennica  XXIII, Imatra: Semiotic Society of Finland, ISBN 1235-497X
  • Global signs: Proceedings from the ISI Summer Congresses at Imatra in 2003–2006 (2008)
  • Communication: Understanding/misunderstanding (2009)

Suomentanut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Greimas, A. J.: Strukturaalista semantiikkaa. (Sémantique structurale: Recherche et méthode, 1966) Helsinki: Gaudeamus, 1980. ISBN 951-662-259-3
  • Greimas, A. J.: A. J. Greimasin luennot Helsingissä 4.–5.5.1979. (Toimittanut ja suomeksi kääntänyt Eero Tarasti. Julkaisija: Suomen semiotiikan seura ja Helsingin yliopiston semiotiikan opintokokonaisuus. Semiotiikan julkaisuja 1) Imatra: Imatran kansainvälinen semiotiikan instituutti, 1999. ISBN 951-96306-7-8

Juhlakirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vierimaa, Irma & Kilpeläinen, Kari & Sivuoja-Gunaratnam, Anne (toim.): Siltoja ja synteesejä: esseitä semiotiikasta, kulttuurista ja taiteesta. (Eero Tarastin 50-vuotisjuhlakirja) Helsinki: Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-746-3
  • Hatten, Robert S. & Kukkonen, Pirjo & Littlefield, Richard & Veivo, Harri & Vierimaa, Irma (toim.): A Sounding of Signs: Modalities and Moments in Music, Culture, and Philosophy. Essays in Honor of Eero Tarasti on His 60th Anniversary. (Acta Semiotica Fennica XXX) Imatra: The International Semiotics Institute, 2008. ISBN 978-952-5431-23-0

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sémiotique et musicologie – Eero Tarasti – elokuva Tarastin elämästä ja työstä, ranskaksi ja englanniksi, tuottanut Maison des Sciences de L’Homme Paris, 2004, kokoelmassa Entretiens: Les archives de la recherche en sciences humaines et sociales.

Huomionosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • J. V. Snellman -palkinto 1997
  • Helsingin kaupungin tiedepalkinto 1998
  • Suomen Wagner-seuran kunniajäsen vuodesta 2008
  • Kunniatohtori, Indianan yliopisto, Bloomington 1997
  • Kunniatohtori, Viron Musiikkiakatemia 1999
  • Kunniatohtori, New Bulgarian University, Sofia 2001
  • Kunniatohtori, Aix-Marseillen yliopisto 2014
  • Kunniatohtori, ”Georghe Dima” -musiikkiakatemia, Romania 2016
  • Valkoisen ruusun ritarikunnan 1. luokan kunniamerkki 1999
  • Rio Brancon ritarikunnan kunniamerkki 2000
  • Chevalier de l’Ordre Palme Académique 2004

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 727–728. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  2. ↑ Kuka kukin on 2007, s. 1009–1010. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
  3. ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet. 25.3.2021. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 6.4.2021.
  4. ↑ Eero Tarasti. Academia Europaea – The Academy of Europe. Viitattu 6.4.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Arkistoitu kopio (PDF) 24.2.2021. Suomen Tiedeseura. Arkistoitu 27.7.2021. Viitattu 6.4.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]