Elias Sopanen

Elias Sopanen
Oikeusministeri
Kallion I hallitus
21.12.1923–18.1.1924
Edeltäjä Otto Åkesson
Seuraaja Frans Oskar Lilius
Kansanedustaja
02.02.1914–31.10.1917
Vaalipiiri Mikkelin läänin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt28. syyskuuta 1863
Savonlinna
Kuollut8. toukokuuta 1926 (62 vuotta)
Kangaslampi
Ammatti juristi
Tiedot
Puolue Nuorsuomalainen puolue

Elias Walfrid (E. W.) Sopanen (28. syyskuuta 1863 Savonlinna8. huhtikuuta 1926 Kangaslampi) oli suomalainen kihlakunnantuomari ja maanviljelijä joka toimi nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana sekä oikeusministerinä 1920-luvulla.

Sopasen vanhemmat olivat kauppias, valtiopäivämies Adolf Albin Sopanen ja Maria Tarasoff. Hän pääsi ylioppilaaksi 1882 ja suoritti yleisen oikeustutkinnon 1886 saaden varatuomarin arvon 1889. Sopanen oli asianajajana ja kaupunginvaltuuston sihteerinä Savonlinnassa 18871900 ja sen jälkeen Viipurin hovioikeudessa kanslistina 19001907, ylimääräisenä viskaalina 19021904, varakanneviskaalina 1904 ja 19061907 sekä asessorina 19041906 ja 19071908. Sopanen toimi Leppävirran tuomiokunnan tuomarina 19081910 ja Rantasalmen tuomiokunnan tuomarina 19101926. Maanviljelijänä Sopanen oli vuodesta 1897 lähtien.

Sopanen oli nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana Mikkelin läänin vaalipiiristä 19141917. Edistyspuoluetta edustanut Sopanen oli oikeusministerinä Kallion I hallituksessa 1923–1924 noin kuukauden verran. Kunnallispolitiikassa Sopanen oli mukana Kangaslammin kunnanvaltuuston puheenjohtajana.

Suomen sisällissodan aikana Sopanen toimi Varkauden taistelun jälkeen 87 ihmistä epäselvissä olosuhteissa kuolemaan tuominneen tutkijalautakunnan puheenjohtajana.[1] Tapaus tunnetaan nimellä "Huruslahden arpajaiset".

1920-luvulla Sopanen rakennutti Kangaslammin keskustaan suojeluskuntataloksi valkoisen 1920-luvun klassismia edustavan kivilinnan. Rakennus tunnetaan Manttuna. Linnan arkkitehti Oiva Kallio suunnitteli myös Sopasen Joutsenlahden kartanon laajennuksen.[2]