Ernest Nagel (16. marraskuuta 1901, Praha — 22. syyskuuta 1985, New York City) oli yhdysvaltalainen, böömiläissyntyinen filosofi, joka oli yksi aikansa merkittävimpiä tieteenfilosofeja. Hän on yksi loogisen empirismin keskeisimpiä henkilöitä Rudolf Carnapin, Hans Reichenbachin ja Carl Hempelin ohella.
Nagel syntyi Prahassa, Itävalta-Unkarissa, ja muutti Yhdysvaltoihin perheensä mukana kymmenvuotiaana. Hän valmistui City College of New Yorkista vuonna 1923 ja väitteli tohtoriksi Columbia Universitystä vuonna 1930. Hän vietti koko akateemisen uransa Columbiassa, lukuun ottamatta yhtä vuotta (1966-1967) Rockefeller Universityssä. Hänestä tuli Columbian professori vuonna 1967.
Nagelin pääteos The Structure of Science käytännössä perusti analyyttisen tieteen filosofian. Hän oli ensimmäinen joka ehdotti analyyttisten vastaavuksien (tai ”siltalakien”) asettamista eri tieteiden käyttämien termien välille, mikä poistaisi kaikki ontologiset sitoumukset, paitsi ne, joita kaikkein perustavimmat tieteet vaativat. Tässä teoksessa Nagel esitti kuvauksen teleologisesta selittämisestä syysuhteellisen eli kausaalisen selittämisen muotona.[1].
Gödel's proof selvitti Gödelin epätäydellisyyslausetta niille, jotka eivät tunteneet matemaattista logiikkaa.
Nagel toimitti julkaisuja Journal of Philosophy (1939-1956) ja Journal of Symbolic Logic (1940-1946).
Wienin piiri:
Gustav Bergmann ·
Rudolf Carnap ·
Herbert Feigl ·
Philipp Frank ·
Kurt Gödel ·
Hans Hahn ·
Victor Kraft ·
Karl Menger ·
Otto Neurath ·
Moritz Schlick ·
Friedrich Waismann
Berliinin piiri:
Kurt Grelling ·
Carl Gustav Hempel ·
David Hilbert ·
Richard von Mises ·
Hans Reichenbach
Muita edustajia:
Alfred J. Ayer ·
Eino Kaila ·
Ernest Nagel ·
Karl Popper ·
Louis Rougier ·
Alfred Tarski ·
Willard Van Orman Quine
|