Ernst Neizvestny | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. huhtikuuta 1925 Sverdolsk, Neuvostoliitto |
Kuollut | 9. elokuuta 2016 (91 vuotta) New York, Yhdysvallat |
Ammatti | kuvataiteilija |
Taiteilija | |
Taidesuuntaus | ekspressionismi |
Ernst Neizvestny (9. huhtikuuta 1925 Sverdolsk, Neuvostoliitto[1] – 9. elokuuta 2016 New York, Yhdysvallat[2]) oli amerikanvenäläinen kuvanveistäjä, syntyperältään juutalainen.[3]
Neizvestny lähti Neuvostoliitosta 1976 siinä vaiheessa, kun juutalaisille sallittiin maastamuutto. Hän muutti ensin Sveitsiin ja sieltä vuoden kuluttua Yhdysvaltoihin.[3]
Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov arvosteli ankarasti Neizvestnyn töitä tämän näyttelyssä 1962:[3] "Saastaa! Paskaa! Häpeällistä!" mihin Neizvestny vastasi: ”Voitte olla pääministeri ja puheenjohtaja, mutta ette täällä minun töitteni edessä. Täällä minä olen pää.”[4] Kiistasta huolimatta Hruštšovin sukulaiset pyysivät Neizvestnyltä muistomerkin Hruštšovin haudalle[3]. Muistomerkki paljastettiin monien vaiheiden jälkeen 1974 Novodevitšin hautausmaalla[5].
Neizvestnyn tunnettuja töitä on Gulag-vankileirien muistomerkki Surun naamio, joka paljastettiin 1996 Venäjällä Magadanissa.[3]
Presidentti Urho Kekkonen sai 1965 pääministeri Aleksei Kosyginilta lahjaksi Neizvestnyn veistoksen Äiti maa.[6] Vuonna 1975 Neizvestny lähestyi Kekkosta epävirallisesti kirjeellä, jossa hän pyysi Kekkosen apua maastapoistumisluvan saamiseksi. Kun Neizvestny julkisti kirjeen kansainväliselle lehdistölle, Kekkosen silmissä siitä tuli propagandakirje.[7]
|