Imaginos

Imaginos
Blue Öyster Cult
Studioalbumin Imaginos kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  1981–1988, New York ja San Francisco
 Julkaistu heinäkuu 1988
 Tuottaja(t) Sandy Pearlman
Albert Bouchard
 Tyylilaji hard rock
heavy rock
progressiivinen rock
 Kesto 55.31
 Levy-yhtiö Columbia
Listasijoitukset

Yhdysvallat 122.

Blue Öyster Cultin muut julkaisut
Club Ninja
1986 		Imaginos
1988 		Career of Evil – The Metal Years
1990

Imaginos on Blue Öyster Cult -yhtyeen 11. studioalbumi ja se julkaistiin vuonna 1988. Albumi jäi yhtyeen viimeiseksi studioalbumiksi Columbia Recordsilla, jolla se oli ollut ensilevystään lähtien.

Albumi pohjautuu yhtyeen managerin ja sanoittajan Sandy Pearlmanin 1960-luvulla kirjoittamaan, tieteishenkiseen The Soft Doctrines of Imaginos -runokokoelmaan. Albumi alkoi alun perin vuonna 1981 rumpali Albert Bouchardin sooloprojektina, mutta levy-yhtiön painostuksesta se julkaistiin Blue Öyster Cultin nimellä vuonna 1988. Albumilla soittaa paljon vierailevia muusikoita. Musiikillisesti albumi edustaa raskaampaa suuntausta parin kevyemmän studioalbumin jälkeen. Se ei menestynyt kovinkaan hyvin positiivisista arvosteluista huolimatta ja se jäi yhtyeen viimeiseksi studioalbumiksi kymmeneen vuoteen.

Imaginos-konsepti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandy Pearlmanin mukaan Imaginos on "tulkinta historiasta, selitys maailmansodan syttymiselle ja sen okkultistisille alkuperille".[1] Pearlman on ottanut tarinaan käsitteitä mytologiasta, sosiologiasta, alkemiasta, tieteistä ja okkultismista. Tarina mainitsee historiallisia tosiasioita ja hahmoja sekä viittaa antiikin sivilisaatioihin, salaliittoteorioihin ja historian manipulointiin.

Tarinan keskiössä on Les Invisibles-niminen, mitä ilmeisimmin ulkoavaruuden muukalaisista koostuva ryhmä, jota Väli-Amerikan alkuasukkaat olivat palvoneet jo 1500-luvulta lähtien. Imaginos-niminen, yliluonnollisia voimia omaava lapsi syntyy 1800-luvun alussa ja Les Invisibles -ryhmä ottaa hänet tarkkailuunsa. Imaginosin elämää ja toimia seurataan aina vuoteen 1914 asti, jolloin ensimmäinen maailmansota syttyy hänen tekojensa seurauksena.[1] Tapahtumien paikkoina ovat Eurooppa ja Väli-Amerikka.

Yhtyeen nimi Blue Öyster Cult tulee Imaginos-saagasta. Tarinassa kyseinen kultti koostui Les Invisibles -ryhmän seuraajista ja ulkoavaruudesta tulleista muukalaisista, jotka ottavat Imaginosin suojelukseensa tämän jouduttua merionnettomuuteen. Lopullisella albumilla kappalejärjestys poikkeaa tarinan kulusta, mutta Pearlmanin kirjoittamat kansitekstit selventävät kertomusta.

Albumin syntyhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun yhtye perustettiin 1960-luvun loppupuolella Pearlman ehdotti yhtyeelle jo tuolloin Imaginos-konseptialbumin tekoa. Yhtye suhtautui nihkeästi ajatukseen, lukuun ottamatta rumpali Albert Bouchardia, joka alkoi kirjoittaa teemaan liittyviä kappaleita. Bouchard demosi kappaleita pitkin 1970-lukua, mutta muu yhtye ei edelleenkään innostunut projektista. Mm. vuoden 1974 Secret Treaties-albumin "Astronomy" ja "The Subhuman" liittyivät suoraan konseptiin ja julkaistiin myöhemmin lopullisella Imaginos-albumillakin (tosin jälkimmäinen nimellä "Blue Oyster Cult").[2]

Albert Bouchardin saatua potkut yhtyeestä vuonna 1981 hän alkoi toteuttaa Imaginosta yhdessä Pearlmanin kanssa sooloprojektina. Tarkoitus oli jakaa konsepti 3-osaiseen trilogiaan ja alkuperäinen Imaginos sisälsikin yli 90 minuuttia musiikkia.[2] Bouchard itse soitti kitaraa ja hoiti päävokaalit. Mukana oli useita studiomuusikoita ja myös BÖC:n Allen Lanier, Joe Bouchard ja Donald Roeser vierailivat sessioissa. Levy-yhtiö Columbia oli alun perin innostunut projektista, mutta ei kuitenkaan ollut tyytyväinen lopputulokseen ja varsinkaan Bouchardin vokaaliosuuksiin. Hän nauhoitti ne uudelleen laulajien Joey Cerisanon sekä Jon Rogersin (josta tuli myöhemmin BÖC:n basisti) kanssa. CBS ei kuitenkaan edelleen halunnut julkaista albumia Bouchardin sooloprojektina ja hyllytti sen vuonna 1984. Rahoituksen puutteen vuoksi projekti meni jäihin pariksi vuodeksi.[2]

Vuonna 1986 Blue Öyster Cult oli hajoamispisteessä kahden heikosti menestyneen studioalbumin ja miehistönvaihdosten johdosta. Epätoivoisena Pearlman herätti Imaginos-projektin henkiin tekemällä sopimuksen CBS:n kanssa, että albumi julkaistaisiin Blue Öyster Cultin nimissä. Yhtyeen hajottua vuoden 1986 lopulla hetkellisesti Albert Bouchard toivoi, että alkuperäinen kokoonpano (Bouchard, Joe Bouchard, Roeser, Lanier ja Eric Bloom) palaisi yhteen, viimeistelisi albumin ja tekisi sen pohjalta kiertueen. Muu yhtye kuitenkin kokoontui uudelleen vuonna 1987 kokoonpanolla Bloom, Roeser, Lanier sekä uusina jäseninä basisti Jon Rogers ja rumpali Ron Riddle. Tämän jälkeen Albert Bouchard hylkäsi projektin. Pearlman kuitenkin jatkoi albumin työstämistä nauhoittamalla Roeserin ja Bloomin uudet lauluosuudet useisiin kappaleisiin ja tekemällä päällekäisnauhoituksia Albert Bouchardin koostamaan materiaaliin. Pienen budjetin vuoksi materiaalia myös karsittiin ja albumi julkaistiin normaalina yhden lp-n versiona. Sopimuksellisten vaikeuksien vuoksi Bouchard oli syrjäytetty albumin viimeistelystä, mutta toivoi saavansa asianmukaisen korvauksen ja krediitit työstään. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja myöhemmin Bouchard haastoi yhtyeen, levy-yhtiön ja Pearlmanin oikeuteen. Asia soviteltiin oikeudessa, mutta Bouchardin ja yhtyeen/Pearlmanin välit olivat viileät pitkään ja lopullinen Imaginos on edelleen toteuttamatta.[2]

Bouchardin alkuperäisiä, vuosien 1982–1984 Imaginos-miksauksia on julkaistu myöhemmin internetissä vapaasti ladattavina tiedostoina.

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikillisesti albumi edustaa pääosin raskaampaa suuntausta verrattuna pariin aiempaan Blue Öyster Cultin studioalbumiin, unohtamatta kuitenkaan 1980-luvun kaupallisempaa soundia. Koska albumi oli alun perin rumpali Albert Bouchardin sooloprojekti, on mukana lukuisa määrä studiomuusikoita ja vierailijoita, tunnetuimpina kitaristit Robbie Krieger ja Joe Satriani sekä vokalisti Joey Cerisano. BÖC:n alkuperäisen ja tunnetuimman kokoonpanon jäsenet (Bloom, Roeser, Lanier, Bouchard ja Bouchard) ovat mukana albumilla, vaikkakaan eivät niin suuressa osassa kuin krediitit antavat ymmärtää. Kappaleet ovat pääosin Pearlmanin ja Bouchardin säveltämiä.

Albumin avaa raskas ja keskitempoinen "I Am the One You Warned Me Of" jonka Bloom laulaa yhdessä Jon Rogersin kanssa. Rogersista tuli albumin julkaisun aikoihin BÖC:n basisti. Samaa linjaa jatkaa myös Roeserin laulama "Les Invisibles".

"In The Presence of Another World" on hieman tunnelmallisempi sisältäen kuitenkin raskaampaa kitarointiakin. "Del Rio's Song" edustaa tyypillisempää 1980-luvun kaupallista hard rockia, jota esiintyi mm. BÖC:n edellisellä "Club Ninja"-albumilla.

Albumin kenties tunnetuimpia kappaleita on Joey Cerisanon vokalisoima synkkätunnelmainen ja raskassävyinen "The Siege and Investiture of Baron von Frankenstein's Castle at Weisseria". Kappaleen kitarasoolon soittaa Joe Satriani.

"Astronomy" on 1980-luvulle päivitetty versio yhtyeen vuoden 1974 klassikosta ja sen laulaa Roeser, kuten myös sitä seuraavan "Magna of Illusion"-kappaleen, joka jatkaa 1980-luvun kaupallisempaa linjaa. Kappale sisältää konseptiin liittyvää dialogia.

"Blue Öyster Cult" on albumin toinen uudelleenpäivitys vuoden 1974 "The Subhuman" -kappaleesta. Se sisältää Albert Bouchardin ainoan päävokaalin (yhdessä Roeserin kanssa) albumilla.

Albumin päättää Jon Rogersin laulama nimikappale, kevyempää linjaa ja puhallinefektejä käyttävä "Imaginos".

Albumin julkaisu ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imaginos julkaistiin lopulta heinäkuussa 1988. Kansikuvana oli mustanharmaa, synkkä kuva vanhasta kartanosta (Cliff House, Ocean Beach, Kalifornia) meren rannalla. Krediitit antavat ymmärtää yhtyeen alkuperäisen kokoonpanon soittavan ja olevan päämuusikoita albumilla, vaikkakaan he eivät yhdessä ja kaikilla kappaleilla soita. Muita muusikoita on myös kreditoitu, mutta tiettävästi kuitenkin osa soittajista puuttuu. Sandy Pearlman on kreditoitu albumin tuottajana ja Albert Bouchard on saanut apulais-tuottajan krediitin. Singlenä (ja Euroopassa videonakin) julkaistiin "Astronomy", jonka radio edit-miksauksessa kirjailija Stephen King lukee intron. 12"-tuuman versio sisälsi muitakin miksauksia kappaleesta. Kappale sai jonkin verran soittoaikaa radiossa ja nousi sijalle 12. Billboardin Mainstream Rock -listalla.

Huolimatta pääosin positiivisista arvosteluista (mm. suomalainen Suosikki-lehti julisti albumin "Kuukauden albumiksi"), ei albumi menestynyt kaupallisesti eikä listoillakaan. Yhtyeen ja Pearlmanin mukaan Columbia ei juurikaan promotoinut albumia ja listasijoitukseksi Yhdysvalloissa jäi vaatimaton 122.[3] Albumin jälkeisen kiertueen aikana Columbia-yhtiö, joka oli nuihin aikoihin myyty Sony Musicille, purki yhtyeen lähes 20-vuotisen sopimuksen huonojen myyntilukujen vuoksi. Tämän jälkeen meni kymmenen vuotta, ennen kuin yhtye julkaisi seuraavan varsinaisen studioalbumin.

Kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. I Am the One You Warned Me of – 5.04 (säv. S. Pearlman, D. Roeser, A. Bouchard)
  2. Les Invisibles – 5.33 (säv. S. Pearlman, A. Bouchard)
  3. In the Presence of Another World – 6.26 (säv. S. Pearlman, J. Bouchard)
  4. Del Rio's Song – 5.31 (säv. S. Pearlman, A. Bouchard)
  5. The Siege and Investiture of Baron von Frankenstein's Castle at Weisseria – 6.43 (säv. S. Pearlman, A. Bouchard)
  6. Astronomy – 6.47 (säv. S. Pearlman, J. Bouchard, A. Bouchard)
  7. Magna of Illusion – 5.53 (säv. S. Pearlman, D. Roeser, A. Bouchard)
  8. Blue Oyster Cult – 7.18 (säv. S. Pearlman, E. Bloom)
  9. Imaginos – 5.46 (säv. S. Pearlman, A. Bouchard)

Singlejulkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "Astronomy" (edit) / "Magna of Illusion" (7") (Yhdysvallat Top Rock Tracks Radio Airplay #12.)
  • "Astronomy" (Wild Mix) / "Astronomy" (Wild King Mix, Stephen King intro) / "Magna of Illusion" (12")
  • "Astronomy" / "Magna of Illusion" / "(Don't Fear) The Reaper" (CD-single)
  • "In the Presence of Another World" / "I Am the One You Warned Me of"

Muusikot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen jäsenet:

Sessio-muusikot:

  • Tommy Moringiello, Jack Rigg ja Phil Grande - kitarat
  • Tommy Zvoncheck - kosketinsoittimet
  • Kenny Aaronson - basso
  • Thommy Price - rummut
  • Joey Cerisano - laulu (kpl. 5)
  • Jon Rogers - laulu (kpl. 1 ja 9)
  • Jack Secret - laulu
  • Shocking U - taustalaulu (kpl. 3)
  • Daniel Levitin - kitara, taustalaulu, ääniefektit

"Guitar Orchestra of the State of Imaginos":

  • Marc Biedermann - soolokitara (kpl. 1)
  • Kevin Carlson - kitara
  • Robbie Krieger - soolokitara (kpl. 7 ja 8)
  • Aldo Nova - kitara
  • Joe Satriani - soolokitara (kpl. 5)
  • Kevin Carlson - kitara
  • Aldo Nova - kitara

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sandy Pearlman - tuottaja, nauhoitus, miksaus
  • Albert Bouchard - avustava tuottaja
  • Corky Stasiak - nauhoitus
  • Paul Mandl - nauhoitus
  • Steve Brown - miksaus
  • Stephen Marcussen - masterointi

Arvosteluja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1988: Columbia, FC 40618, US, LP
  • 1988: Columbia, CK 40618, US, CD
  • 1988: CBS, 460036 0, UK, LP (sininen vinyyli)
  • 1988: CBS, 460036 1, EU, LP
  • 1988: CBS, 460036 2, EU, CD
  • 2008: American Beat Recordings, 24682, US, CD
  • 2012: Sony Music, osana The Columbia Albums Collection-boksia, CD (remasteroitu)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_04.htm#04_05 BÖC FAQ - "What is the story told by the album, 'Imaginos'"
  2. ↑ a b c d http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_04.htm#04_05 BÖC FAQ - "What is the story behind the recording of the album, 'Imaginos'"
  3. ↑ http://www.blueoystercult.com/History/history9.html Yhtyeen historia 1986- kotisivustolla