Johann Jakob von Tschudi

Johann Jakob von Tschudi (25. heinäkuuta 1818 Glarus, Sveitsi – 8. lokakuuta 1889 Lichtenegg, Itävalta) oli sveitsiläinen luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija.

Johannin vanhemmat olivat kauppias Hans Jakob Tschudi (29. syyskuuta 1781 – 25. elokuuta 1825) ja Anna Maria Zwicky (2. marraskuuta 1789 – 1849).[1]

Tschudi opiskeli luonnontieteitä ja lääketiedettä Neuchâtelin, Leidenin ja Pariisin yliopistoissa. Vuonna 1838 hän matkusti Peruun, missä hän vietti viisi vuotta tutkien ja keräten Andien kasvistoa. Vuosina 1857–1859 hän matkusteli Brasiliassa ja muissakin Etelä-Amerikan maissa. Vuonna 1860 hänet asetettiin Sveitsin Brasilian-suurlähettilääksi. Hän oli tässä virassa vuoteen 1868, minkä jälkeen hän taas tutki Brasiliaa ja keräsi kasveja Neuchâtelin, Glarusin ja Fribourgin museoille.

Tschudi oli myös kielitieteilijä ja tutki ketšuaa.

Tschudi kuvaili ja nimesi myös lintuja, muun muassa nokipäätinamin (Crypturellus atrocapillus). Hänen kunniakseen on nimetty suomukotinga (Ampelioides tschudii).

Toukokuussa 1849 hänet vihittiin Wilhelmine Karolina Ottilia Schnorrin kanssa (6. joulukuuta 1820 – 22. elokuuta 1897).

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • System der Batrachier (Neuchâtel 1838)
  • Untersuchungen über die Fauna peruana (St. Gallen 1844–1847, 76 kuvataulua)
  • Die Kechuasprache (Wien 1853, 3 Tle.)
  • Ollanta, ein altperuanisches Drama, aus der Kechuasprache übersetzt und kommentiert (das. 1875)
  • Organismus der Khetsuasprache (Leipzig 1884)
  • Peru, Reiseskizzen (St. Gallen 1846, 2 Bde.)
  • Antiguedades peruanas (mit Don Mariano de Rivero, Wien 1851, kartta)
  • Reisen durch Südamerika (Leipzig 1866–1869, 5 Bde.)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]