Joseph Tal

Joseph Tal (1987)

Joseph Tal (hepr. ‏יוסף טל‎; s. Joseph Grünthal; 18. syyskuuta 191025. elokuuta 2008) oli israelilainen säveltäjä.

Tal syntyi nykyisin Puolaan kuuluvassa Pniewyssä (saks. Pinne), silloisessa Saksan keisarikunnassa. Pian syntymänsä jälkeen hän muutti perheineen Berliinin. Perheen isä Julius työskenteli juutalaistutkimuksen korkeakoulussa (saks. Hochschule für die Wissenschaft des Judentums). Joseph Tal pääsi Berliinissä musiikkiopistoon, jossa hänen lukuisien opettajiensa joukossa olivat muiden muassa Paul Hindemith, Max Trapp ja Heinz Tiessen. Talin saatua opintonsa päätökseen hän meni naimisiin tanssija Rosie Löwenthalin kanssa.

Natsit nousivat valtaan vuonna 1933. Vuotta myöhemmin (1934) Tal muuttikin oman perheensä kanssa pysyvästi Palestiinaan. Hän oli opiskellut jo Saksassa valokuvausta ja työskentelikin alalla Palestiinassa jonkin aikaa. Pian hän kuitenkin omistautui musiikille. Asuttuaan alueella eri paikoissa hän asettui Jerusalemiin, jossa hän soitti pianoa sekä harppua ja opetti pianonsoittoa.

Tal erosi vaimostaan vuonna 1937. Hän alkoi opettaa Jerusalemin musiikkiakatemiassa ja toimi jopa sen johdossa 1940–1950-lukujen vaihteessa. 1950-luvun alussa Tal aloitti pitkän uransa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Hän meni vuonna 1940 naimisiin toisen vaimonsa, kuvanveistäjä Pola Pfefferin kanssa.

Talista tuli ahkera luennoitsija. Hän muun muassa edusti Israelia Nykymusiikin kansainvälisessä yhteisössä (engl. International Society for Contemporary Music). Hän osallistui kansainvälisiin konferensseihin ja oli Berliinin taideakatemian (saks. Akademie der Künste) jäsenenä. Vaikka hän toimi vielä myöhemmälläkin iällään pianistina ja kapellimestarina, hänen nykyinen merkittävyytensä perustuu pitkälti hänen työhönsä säveltäjänä. Hän osallistui vanhuudessaan Talmark-tutkimusprojektiin, jonka tarkoituksena oli kehittää uusi nuotinnusjärjestelmä. Vaikka hänen näkönsä heikkeni, hän jatkoi sävellystyötään ja kirjoitti kolmannen omaelämäkertansa.

Tal kuoli luonnollisesti Israelissa 97-vuotiaana. Hänet haudattiin Ma'ale HaHamishaan. Hänen teoksiaan on julkaissut lähinnä Israel Music Institute, ja arkistoa pitää Israelin kansalliskirjasto.

Tyylissään Tal oli uskollinen eurooppalaiselle taustalleen. Monesti hänen teoksiinsa vaikuttivat raamatulliset ja juutalaishistorian aiheet. Hänen teoksensa näyttävät usein lähinnä atonaalisilta, mutta vaikka tämä olisi tuotannossa hallitseva ominaisuus, vaihteli Talin tyyli huomattavastikin hänen eri elämänsä vaiheissa. Hän hyödynsi myös kaksitoistasäveljärjestelmää.

Tyylillisesti Tal oli monipuolinen säveltäjä. Hän sävelsi useamman oopperan. Sinfonioita hänellä on kuusi ja jousikvartettoja kolme. Lisäksi hän sävelsi muun muassa pianokonserttoja, muita konserttoja ja kamarimusiikkia erilaisille kokoonpanoille. Kamarimusiikissa Tal käytti vaihtelevia kokoonpanoja. Osa niistä on perinteisiä. Esimerkkinä tästä on pianotrio. Eräät teokset taas ovat epätavallisemmille kokoonpanoille, kuten pianon ja tuuban yhdistelmälle.

Vokaalimusiikkia Tal sävelsi runsaasti. Hänen vokaalimusiikkituotantonsakin on vaihteleva. Hän käytti sekä laulusolisteja että kuoroa. Osassa vokaalimusiikkiteoksista on myös soitinsäestys. Myös elektroninen musiikki on edustettuna hänen tuotannossaan, ja lisäksi sitä kuullaan eräissä hänen säveltämissään oopperoissa. Hän oli kiinnostunut elektronisen musiikin mahdollisuuksista ja sai jopa Unescon avustuksen elektronisen musiikin tutkimusta varten.

Talin ura säveltäjänä oli pitkä. Varhaisimmat esitetyt teokset ovat 1930-luvulta.

Tal sai taiteellisesta työstään lukuisia palkintoja ja huomionosoituksia. Tärkeitä ovat muiden muassa Berliinin taideakatemian jäsenyys (1969), Israelin valtiopalkinto (1970), Berliinin kaupungin taidepalkinto (1975), Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian kunniaulkomaalaisjäsenyys (1981), Wolfin palkinto (1982), ensimmäisen luokan Bundesverdienstkreuz (1985), Ordre des Arts et des Lettres'n komentajuus (1985), Tel Avivin yliopiston kunniatohtorinarvo (1993), Jerusalemin kaupungin Yakir Yerushalayim -palkinto (1995), Hampurin musiikin ja teatterin korkeakoulun kunniatohtorinarvo (1996) ja Jerusalemin heprealaisen yliopiston kunniatohtorinarvo (1998).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]