Magnus Enckell

Magnus Enckell
Magnus Enckell n. 1900
Magnus Enckell n. 1900
Henkilötiedot
Syntynyt9. marraskuuta 1870
Hamina
Kuollut26. marraskuuta 1925 (55 vuotta)
Tukholma
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala Maalaus
Taidesuuntaus Symbolismi
Symbolismi
Fernand Khnopff, Hopeinen tiara, 1911.
Fernand Khnopff, Hopeinen tiara, 1911.

Knut Magnus Enckell (9. marraskuuta 1870 Hamina – 26. marraskuuta 1925 Tukholma) oli suomalainen taidemaalari. Enckelliä pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä symbolismin edustajista.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enckellin nuoruudentöiden värimaailma oli niukka ja askeettinen: harmaata, mustaa ja ruskeaa.[1] Esimerkiksi Tampereen tuomiokirkon alttarimaalaus Ylösnousemus ja



nuorta poikaa kuvaava Herääminen ovat tältä ajalta.[2] Ylösnousemus on Enckellin ainoa fresko. Seurakuntalaiset arvostivat sitä heti sen valmistumisesta lähtien.[3]

Vuoden 1909 jälkeen Enckell oli kuin toinen maalari: värien runsaus ja pointillismia lähestyvä ”puhtaan paletin” käyttö ovat Septem-ryhmän ja muun muassa Alfred Finchin vaikutusta.[4]

Enckell lienee ollut homoseksuaali,[1] mutta hänellä oli poika, Jorgen Magnus Enckell (1903–1989), jonka äiti oli Anna Emilia Holmlund.[5]

Enckell osti vuonna 1920 Villa Eka-huvilan Ellan de la Chapellelta, jonka perhe oli ollut hänelle tuttu jo kouluajoista.[6]

Enckell kuoli näyttelymatkalla Tukholmassa keuhkokuumeeseen, ja hänet on haudattu Husulan hautausmaalle Haminaan.[7]

Haminan kaupunki ilmoitti Enckellin 150-vuotissyntymäpäivänä 9. marraskuuta 2020, että hänelle asennetaan Raatihuoneenkadun Tähtikadulle oma tähti.[8] Tähti paljastettiin 10. syyskuuta 2021.[9]

Suurnäyttely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateneumissa oli tarkoitus järjestää syksystä 2020 kevääseen 2021 kestävä suuri näyttely Enckellin tuotannosta viiden vuosikymmenen ajalta; maalauksista, piirustuksista, luonnoskirjoista ja valokuvista.[10] Koronaviruspandemian takia näyttely oli kuitenkin avoinna vain kuukauden. Suurnäyttely oli uudelleen esillä Tampereen taidemuseossa 2. lokakuuta 2021 – 31. tammikuuta 2022.[11]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Minna Rinta-tassi: Magnus Enckell maalasi alastomia miehiä ja merta, mutta uusi näyttely paljastaa kultakauden taiteilijasta tuntemattomiakin puolia Yle. 2020. Viitattu 17.3.2021.
  2. ↑ Magnus Enckell: Herääminen. Ateneumin taidemuseo. Viitattu 7.11.2020.
  3. ↑ Simo Holopainen: Simbergin ja Enckellin taideteokset Koskesta voimaa. Viitattu 17.3.2021.
  4. ↑ Pääkkönen, Riitta: Ismien ja värien läpimurto. Vantaan aikuislukio. Arkistoitu 14.4.2008. Viitattu 27.6.2008.
  5. ↑ Tihinen, Juha-Heikki: Biografiasampo: Magnus Enckell biografiasampo.fi. Viitattu 30.9.2021.
  6. ↑ Maria Vainio-Kurtakko: Ett gott parti : Scener ur Ellan de la Chapelles och Albert Edelfelts liv. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2022. ISBN 978-951-583-557-4 Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Magnus Enckell Find A Grave. Viitattu 18.10.2021.
  8. ↑ Haminan kaupunki muistaa taidemaalari Magnus Enckellin 150-vuotissyntymäpäivää 9.11.2020 Hamina. 8.11.2020. Arkistoitu 17.10.2021. Viitattu 18.10.2021.
  9. ↑ Haminan Raatihuoneentorin Tähtikatu sai neljä uutta tähteä Hamina. 10.9.2021. Arkistoitu 16.11.2023. Viitattu 18.10.2021.
  10. ↑ Magnus Enckell Ateneumin taidemuseo. Viitattu 1.3.2021.
  11. ↑ Magnus Enckellin suurnäyttely ja Heli Ryhäsen Kylmä maa Tampereen taidemuseossa. Tampereen taidemuseo. Arkistoitu 30.9.2021. Viitattu 30.9.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kalha, Harri: Tapaus Magnus Enckell. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 978-951-74-6769-8.
  • Selkokari, Hanne (toim.): Magnus Enckell. Helsinki: Ateneumin taidemuseo, 2020. ISBN 978-952-737-116-9
  • Tihinen, Juha-Heikki: ”Enckell, Magnus (1870–1925)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 572–574. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6 Teoksen verkkoversio.
  • Tihinen, Juha-Heikki: Halun häilyvät rajat: Magnus Enckellin teosten maskuliinisuuksien ja feminiinisyyksien representaatioista ja itsen luomisesta. Naistutkimus, 2008, 21. vsk, nro 2. Helsinki: Suomen naistutkimuksen seura.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Magnus Enckell.