Marius Lindvik | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 27. kesäkuuta 1998 |
Mäkihyppääjä | |
Seura | Rælingen Skiklubb |
Maailmancup | |
Voitot | 8 |
Palkintokorokkeella | 23 |
Tietolaatikko päivitetty 10. maaliskuuta 2024 |
|
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Norja | |||
Miesten mäkihyppy | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Peking 2022 | suurmäki | |
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Planica 2023 | joukkuekilpailu | |
Lentomäen MM-kilpailut | |||
Kultaa | Vikersund 2022 | henkilökohtainen kilpailu | |
Pronssia | Vikersund 2022 | joukkuekilpailu |
Marius Lindvik (s. 27. kesäkuuta 1998) on norjalainen mäkihyppääjä ja suurmäen olympiavoittaja, joka kilpaili maailmancupissa ensimmäisen kerran joulukuussa 2015 ja on kilpaillut pysyvämmin kaudesta 2017–2018 alkaen.[1]
Lindvik voitti nuorten maailmanmestaruuden henkilökohtaisessa kilpailussa ja sekajoukkuekilpailussa vuonna 2018. Oberstdorfin MM-kilpailuissa 2021 hän sijoittui suurmäessä kuudenneksi ja normaalimäessä 14:nneksi. Pekingin olympialaisissa 2022 hän voitti suurmäen kultaa, oli normaalimäessä seitsemäs, joukkuemäessä neljäs ja sekajoukkuemäessä kahdeksas. Saman kevään lentomäen MM-kilpailuissa Vikersundissa hän voitti henkilökohtaisen kilpailun kultaa ja joukkuekilpailun pronssia. Planican MM-kilpailuissa 2023 hän saavutti joukkuemäessä hopeaa ja sijoittui suurmäessä 19:nneksi ja normaalimäessä 22:nneksi. Kulmin lentomäen MM-kilpailuissa hän sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa 13:nneksi.[1]
Lindvik ylsi maailmancupissa ensimmäisen kerran kymmenen parhaan joukkoon tammikuussa 2018, kun hän sijoittui Zakopanessa kahdeksanneksi. Seuraavan kerran hän sijoittui kärkipäähän joulukuussa 2019, kun hän oli Klingenthalissa kolmas. Seuraavissa kilpailuissa Engelbergissa hän sijoittui viidenneksi ja seitsemänneksi.[1] Keski-Euroopan mäkiviikon 2019–2020 ensimmäisessä kilpailussa Oberstdorfissa hän sijoittui kymmenenneksi. Toisen kilpailun Garmisch-Partenkirchenissa hän voitti hyppäämällä ensimmäisellä kierroksella mäkiennätyksen 143,5 metriä[1][2], ja myös kolmannen kilpailun Innsbruckissa hän voitti. Loppiaisena hän oli Bischofshofenissa kolmas, ja mäkiviikon kokonaiskilpailussa toinen. Hän sijoittui samalla kaudella Willingenissä toiseksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli seitsemäs ja Raw Airilla kolmas. Joulukuussa 2020 hän oli Nižni Tagilissa ja Oberstdorfissa kolmas. Tammikuussa 2021 hän oli Bischofoschenissa toinen ja voitti Zakopanessa. Helmikuussa hän oli kolmas Zakopanessa. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kymmenenneksi. Seuraavalla kaudella hän sijoittui Wisłassa sekä Bischofshofenissa toiseksi ja Klingenthalissa sekä Engelbergissä kolmanneksi. Mäkiviikon lopputuloksissa hän sijoittui toiseksi. Mäkiviikon jälkeen hän voitti Bischofshofenissa, Zakopanessa sekä Willingenissä, jossa oli myös kolmas. Maaliskuussa 2022 hän voitti Oslossa ja Planicassa. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli kolmas. Marraskuussa 2022 hän oli kolmas Wislan toisessa kilpailussa. Joulukuussa 2023 hän sijoittui toiseksi Engelbergin ensimmäisessä kilpailussa. Helmikuussa 2024 hän sijoittui kolmanneksi Lake Placidin ensimmäisessä kilpailussa. Maaliskuussa 2024 hän sijoittui kolmanneksi Oslon ensimmäisessä kilpailussa. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli kahdeksas.[1]
Joukkuekilpailussa Lindvik on ollut voittamassa maailmancupin osakilpailua maaliskuussa 2019 ja 2020 Holmenkollenilla, Lahdessa tammikuussa 2021 ja Willingenissä helmikuussa 2023.[1]
Päivä | Kilpailupaikka | Mäki |
---|---|---|
1. tammikuuta 2020 | Garmisch-Partenkirchen | HS142 |
4. tammikuuta 2020 | Innsbruck | HS130 |
17. tammikuuta 2021 | Zakopane | HS140 |
8. tammikuuta 2022 | Bischofshofen | HS142 |
16. tammikuuta 2022 | Zakopane | HS140 |
30. tammikuuta 2022 | Willingen | HS147 |
5. maaliskuuta 2022 | Oslo | HS134 |
27. maaliskuuta 2022 | Planica | HS240 |
Päivä | Kilpailupaikka | Maa | Mäki |
---|---|---|---|
9. maaliskuuta 2019 | Oslo | Norja | HS134 |
7. maaliskuuta 2020 | Oslo | Norja | HS134 |
23. tammikuuta 2021 | Lahti | Suomi | HS130 |
3. helmikuuta 2023 | Willingen | Saksa | HS147 |
1964: Toralf Engan | 1968: Vladimir Belousov | 1972: Wojciech Fortuna | 1976: Karl Schnabl | 1980: Jouko Törmänen | 1984: Matti Nykänen | 1988: Matti Nykänen | 1992: Toni Nieminen | 1994: Jens Weißflog | 1998: Kazuyoshi Funaki | 2002: Simon Ammann | 2006: Thomas Morgenstern | 2010: Simon Ammann | 2014: Kamil Stoch | 2018: Kamil Stoch | 2022: Marius Lindvik |
1972: Walter Steiner | 1973: Hans-Georg Aschenbach | 1975: Karel Kodejška | 1977: Walter Steiner | 1979: Armin Kogler | 1981: Jari Puikkonen | 1983: Klaus Ostwald | 1985: Matti Nykänen | 1986: Andreas Felder | 1988: Ole Gunnar Fidjestøl | 1990: Dieter Thoma | 1992: Noriaki Kasai | 1994: Jaroslav Sakala | 1996: Andreas Goldberger | 1998: Kazuyoshi Funaki | 2000: Sven Hannawald | 2002: Sven Hannawald | 2004: Roar Ljøkelsøy | 2006: Roar Ljøkelsøy | 2008: Gregor Schlierenzauer | 2010: Simon Ammann | 2012: Robert Kranjec | 2014: Severin Freund | 2016: Peter Prevc | 2018: Daniel-André Tande | 2020: Karl Geiger | 2022: Marius Lindvik |