Mike Bossy

Mike Bossy
Henkilötiedot
Syntynyt	22. tammikuuta 1957 Montréal, Quebec, Kanada
Kuollut	15. huhtikuuta 2022 (65 vuotta)
Kansalaisuus	Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi	The Boss
Pelipaikka	oikea laitahyökkääjä
Maila	oikea
Pituus	183 cm
Paino	84 kg
Seura
Seura	New York Islanders
Sarja	NHL
Pelinumero	22
Pelaajaura
Pääsarjaura	1977–1987
NHL-varaus	15. varaus [1][2], 1977 New York Islanders
Hockey Hall of Fame
1991
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Michael Dean ”Mike” Bossy (22. tammikuuta 1957 Montreal, Québec, Kanada – 15. huhtikuuta 2022^[3]) oli kanadalainen jääkiekkoilija. Bossy, lempinimeltään The Boss, pelasi koko NHL-uransa New York Islandersissa ja oli voittamassa seurassa neljää Stanley Cupin mestaruutta 1980-luvun alussa (1980–1983). Pelipaikaltaan Bossy oli oikean laidan hyökkääjä ja yksi kaikkien aikojen tehokkaimpia pelaajia; hän pelasi 10 kauden uran aikana 752 runkosarjan ottelua ja teki 1126 pistettä (1,50 pistettä per ottelu).

Ura

Juniorivuodet

Ennen ammattilaisuraansa Bossy pelasi vuodet 1973–1977 National de Lavalissa Québecin junioriliigassa LHJMQ:ssa. Hän pelasi Nationalissa neljä kokonaista kautta, ensimmäiset LHJMQ-ottelunsa hän pelasi kuitenkin jo kaudella 1972–73.

Bossy oli kaikilla täysillä LHJMQ-kausillaan Nationalin paras pistemies ja maalintekijä. Eniten pisteitä hän teki kaudella 1974–75, 149 tehopistettä, 84 maalia ja 65 syöttöpistettä, 67:ssä runkosarjaottelussa. Hän jakoi tuolloin LHJMQ:n maalipörssin kärkisijan Norm Dupontin kanssa, liigan pistepörssissä hän sijoittui neljänneksi. Kaudella 1973–74 Bossy sijoittui 70:llä runkosarjamaalilla LHJMQ:n maalipörssin kymmenenneksi, kaudella 1975–76 hän oli maalipörssin toinen ja pistepörssin neljäs 136:lla tehopisteellä ja 79:llä maalilla ja kaudella 1976–77 hän oli 75:llä maalilla liigan maalipörssin kolmas.

Bossy voitti neljän vuoden aikana kaksi LHJMQ-palkintoa, vuoden tulokkaan palkinnon (Trophée Michel Bergeron) vuonna 1974 ja herrasmiespelaajan palkinnon (Trophée Frank J. Selke) vuonna 1977. Hänet valittiin myös kerran liigan ensimmäiseen tähdistöön, vuonna 1975, ja kerran toiseen tähdistöön, vuonna 1977.

NHL-ura

Stanley Cup
	New York Islanders	1980
	New York Islanders	1981
	New York Islanders	1982
	New York Islanders	1983

New York Islanders varasi Bossyn NHL:ään numerolla 15 vuoden 1977 varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Bossy teki tulokaskaudellaan 1977–78 91 tehopistettä 80:ssä runkosarjaottelussa ja voitti kauden päätteeksi vuoden tulokkaan palkinnon Calder Memorial Trophyn. Hän sijoittui 53:lla maalillaan NHL:n maalipörssin toiseksi Guy Lafleurin jälkeen ja pistepörssin kuudenneksi. Vain Teemu Selänne on tehnyt tulokaskaudellaan enemmän maaleja kuin Bossy (76 maalia kaudella kaudella 1992–93).

Bossy pelasi NHL:ssä yhteensä kymmenen kautta. Hän oli Islandersin paras pistemies kuudella kaudella ja paras maalintekijä kaikilla kymmenellä kaudellaan; viimeisellä kaudellaan, kaudella 1986–87 hän jakoi Islandersin maalipörssin kärkisijan seitsemäntoista ottelua runkosarjassa enemmän pelanneen Pat LaFontainen kanssa. NHL:n maalipörssin hän voitti kahdesti, kaudella 1978–1979, jolla hän teki 69 maalia 80:ssä runkosarjaottelussa, ja kaudella 1980–81, jolla hän teki 68 maalia 79:ssä runkosarjaottelussa. Maalipörssin kymmenen kärkeen Bossy ylsi viimeistä kauttaan lukuun ottamatta joka vuosi, pistepörssin kymmenen kärkeen puolestaan kahdeksana runkosarjakautena.

Bossy oli Bryan Trottierin ja voimahyökkääjä Clark Gilliesin ohella New York Islandersin tärkeimpiä hyökkäyspään pelaajia seuran 1980-luvun alun menestysjoukkueessa. He pelasivat useita kausia samassa ketjussa, joka tunnettiin lempinimillä BTG Line ja Trio Grande. Heidät kaikki on myöhemmin nimetty Hockey Hall of Fameen, Bossy vuonna 1991. Neljä mestaruutta voittaneesta joukkueesta on nimetty Hall of Fameen myös maalivahti Billy Smith ja puolustaja Denis Potvin.

Bossylla on hallussaan NHL-ennätys peräkkäisten yli 50:n runkosarjamaalin kausien määrässä. Hän ylitti rajapyykin yhdeksänä peräkkäisenä kautena. 60:n runkosarjamaalin rajan hän ylitti viitenä kautena ja jakaa näin NHL-ennätyksen Wayne Gretzkyn kanssa. Kaudella 1980–81 hän teki 50 maalia 50 ottelussa ensimmäisenä pelaajana sitten Maurice Richardin, joka teki saman 36 vuotta aiemmin.^[4] New York Islandersin seuraennätyksistä on Bossyn hallussa suuri osa. Hän on muun muassa eniten runkosarja- ja pudotuspelimaaleja Islanders-paidassa tehnyt pelaaja, eniten runkosarja- ja pudotuspelipisteitä yhden kauden aikana tehnyt Islanders-pelaaja sekä eniten runkosarjamaaleja yhden kauden aikana tehnyt Islanders-pelaaja.

Uran loppupuolen jatkuvat selkävaivat päättivät Bossyn jääkiekkouran. Viimeiset NHL-ottelunsa hän pelasi keväällä 1987 ja hän lopetti uransa virallisesti syksyllä 1988 31-vuotiaana. Hän pelasi NHL-urallaan yhteensä 752 runkosarjaottelua, joissa hänelle kertyi 1126 tehopistettä, 573 maalia ja 553 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluita hän pelasi 129, joissa hän teki 160 pistettä, 85 maalia ja 75 syöttöpistettä. Bossyn koko NHL-uran keskiarvo on peräti 1,49 pistettä per ottelu ja tämä lukema on NHL:n kautta aikain kolmanneksi paras. Bossya edellä ovat tässä ainoastaan Wayne Gretzky ja Mario Lemieux.

Vuoden tulokkaan palkinnon lisäksi Bossy voitti NHL-urallaan kolme kertaa liigan herrasmiespelaajalle jaettavan Lady Byng Memorial Trophyn (1983, 1984 ja 1986) ja kerran pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnon Conn Smythe Trophyn, vuonna 1982. NHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen hänet valittiin viisi kertaa, mihin on pystynyt vain neljä oikean laidan hyökkääjää. Bossyn saavutuksesta tekee huomattavamman se, että kolme muuta samaan pystynyttä pelasivat paljon pitemmän uran (Gordie Howe – 26 vuotta; Maurice Richard – 18 vuotta; Guy Lafleur – 17 vuotta). NHL:n toiseen tähdistökentälliseen hänet valittiin kolmesti.

Bossy oli koko NHL-uransa ajan pelätty maalintekijä^[5] ja hän pelasikin NHL-urallaan vain yhden alle 50 maalin kauden.^[6] NHL:ssä hänen maalikeskiarvonsa kautta kohden oli likimain 57 maalia kaudessa, 0,76 maalia ottelua kohden, hänen kymmenen kauden pituisen NHL-uransa uransa aikana.^[1]

Kansainväliset pelit

Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Kanada Cup
Hopeaa	1981	jääkiekko
Kultaa	1984	jääkiekko

Bossy edusti Kanadaa kahdesti Kanada Cup -turnauksessa, vuonna 1981, jolloin Kanada sijoittui turnauksessa toiseksi, ja vuonna 1984, jolloin maa voitti turnauksen. Bossy oli vuoden 1981 Canada Cupin paras maalintekijä kahdeksalla maalilla.

Vuonna 1979 Bossy edusti NHL:n joukkuetta Neuvostoliittoa vastaan pelatussa Challenge Cup -ottelusarjassa.

Uran jälkeen

Bossy valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 1991 ja Islanders jäädytti hänen pelinumeronsa 22 maaliskuussa 1992. Bossylla diagnosoitiin lokakuussa 2021 keuhkosyöpä,^[7] johon hän kuoli 15. huhtikuuta 2022.^[3]

Tilastot

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot							Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM									Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1972–73	Laval National	QMJHL		4	1	2	3	0		–	–	–	–	–
1973–74	Laval National	QMJHL		68	70	48	118	45		11	6	16	22	2
1974–75	Laval National	QMJHL		67	84	65	149	42		16	18	20	38	2
1975–76	Laval National	QMJHL		64	79	57	136	25		–	–	–	–	–
1976–77	Laval National	QMJHL		61	75	51	126	12		7	5	5	10	12
1977–78	New York Islanders	NHL		73	53	38	91	6		7	2	2	4	2
1978–79	New York Islanders	NHL		80	69	57	126	25		10	6	2	8	2
1979–80	New York Islanders	NHL		75	51	41	92	12		16	10	13	23	8
1980–81	New York Islanders	NHL		79	68	51	119	32		18	17	18	35	4
1981–82	New York Islanders	NHL		80	64	83	147	22		19	17	10	27	0									KC	7	8	3	11	2
1982–83	New York Islanders	NHL		79	60	58	118	20		19	17	9	26	10
1983–84	New York Islanders	NHL		67	51	67	118	8		21	8	10	18	4
1984–85	New York Islanders	NHL		76	58	59	117	38		10	5	6	11	4									KC	8	5	4	9	2
1985–86	New York Islanders	NHL		80	61	62	123	14		3	1	2	3	4
1986–87	New York Islanders	NHL		63	38	37	75	33		6	2	3	5	2
NHL yhteensä				752	573	553	1126	210		129	85	75	160	38

Saavutuksia

Bossyn jäädytetty pelinumero "22" riippuu Nassau Veterans Memorial Coliseumin katossa muistona hänen menestyksekkäästä NHL-urasta.

• Hockey Hall of Fameen 1991
• Islanders jäädytti pelinumeron 22 3. maaliskuuta 1992
• 1998 sijalla 20 The Hockey News' -lehden 100 suurimman ammattilaispelaajan listalla
• NHL-ykköstähdistössä 1981, 1982, 1983, 1984, 1986, sekä NHL-kakkostähdistössä vuosina 1978, 1979 ja 1985
• Äänestetty kaikkien aikojen parhaaksi ensimmäisen kierroksen 15. varaukseksi. ^[1]

Maajoukkueessa

• Kanada cupin hopeaa ja maalipörssin voitto 1981.
• Kultaa vuoden 1984 Kanada-cupissa.

NHL-palkintoja

• Stanley Cup neljästi (1979–80, 1980–81, 1981–82, 1982–83)
• Calder Memorial Trophy (1978)
• Conn Smythe Trophy (1982)
• Lady Byng Trophy kolmesti (1983, 1984, 1986)

Ennätyksiä

• Eniten perättäisiä yli 50 maalin kausia: 9
• Eniten yli 50 maalin kausia: 9 (jakaa ennätyksen Wayne Gretzkyn kanssa)
• Eniten yli 60 maalin kausia: 5 (jakaa ennätyksen Wayne Gretzkyn kanssa)
• Korkein maali per peli -keskiarvo NHL:ssä: 0.762 maalia per ottelu
• Eniten perättäisiä hattutemppuja: 3 (jakaa ennätyksen Joe Malonen kanssa, joka saavutti sen kahdesti)

^{[6] [1]}

Katso myös

• Luettelo Hockey Hall of Famen jäsenistä
• The Hockey Newsin luettelo 100 parhaasta NHL-pelaajasta
• Luettelo 1000 tehopistettä saavuttaneista NHL-pelaajista
• Luettelo 500 NHL-maalia tehneistä pelaajista
• Luettelo NHL-ennätysten tekijöistä

Lähteet

• Mike Bossy The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
• Bossy sivustolla legendsofhockey.net (englanniksi)
• Bossy sivustolla hockeydraftcentral.com (englanniksi)
• [1] (englanniksi)

Viitteet

1. http://www.nhl.com/ice/news.htm?id=673763
2. http://article.wn.com/view/2013/06/16/Best_pick_at_No_15_Mike_Bossy_Islanders_Ottawa_Senators/#/related_news
3. Le légendaire Mike Bossy s’éteint à 65 ans tvanouvelles.ca. Viitattu 15.4.2022. (ranskaksi)
4. NHL:n 20-vuotias pisterohmu legendojen vauhdissa Yle.fi. 19.11.2010. YLE. Viitattu 20.11.2010.
5. http://bleacherreport.com/articles/353476-gretzky-was-the-great-one-but-was-he-the-greatest-goal-scorer
6. http://www.nhl.com/ice/player.htm?id=8445611
7. Neljä Stanley Cupia voittanut maalitykki sairastui syöpään www.iltalehti.fi. Viitattu 20.10.2021.

Edeltäjä: Willi Plett

Calder Memorial Trophyn voittaja 1978

Seuraaja: Bobby Smith

Edeltäjä: Butch Goring

Conn Smythe Trophyn voittaja 1982

Seuraaja: Billy Smith

Edeltäjä: Rick Middleton Jari Kurri

Lady Byng Trophyn voittaja 1983, 1984 1986

Seuraaja: Jari Kurri Joe Mullen