Monique Berlioux (22. joulukuuta 1925 Metz – 27. elokuuta 2015 Pariisi) oli ranskalainen urheilujohtaja ja olympiatason uimari.
Beriloux voitti 100 metrin ensimmäinen selkäuinnin Ranskan mestaruutensa 12-vuotiaana vuonna 1937. Urallaan, joka kesti vuoteen 1951, hän saavutti 40 Ranskan mestaruutta. Sodan jälkeen hän osallistui Lontoon olympialaisissa heinäkuussa 1948 100 metrin selkäuintiin ja sijoittui välierässään kuudenneksi.[1]
Koulutukseltaan Berlioux on Sorbonnen yliopistosta valmistunut journalisti.
Monique Berlioux siirtyi 1960-luvun alussa Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) palvelukseen Sveitsin Lausanneen. Silloinen KOK:n puheenjohtaja Avery Brundage nimitti hänet tiedotuspäälliköksi. Berlioux’sta tuli sittemmin kolmen KOK-puheenjohtajan aisapari Lausannen toimistosta.[2] Vuonna 1969 hänestä tuli KOK:n pääsihteeri.[3] Brundagen seuraajan lordi Killaninin aikana 1972–1980 Berlioux’n asema oli vahva ja näkyvä. Killanin jätti käytännön asioiden hoidon Berlioux’lle. Espanjalaisen Juan Antonio Samaranchin tultua KOK:n puheenjohtajaksi vuonna 1980 tilanne muuttui. Toisin kuin edeltäjänsä Brundage ja Killanin, Samaranch muutti työskentelemään Lausanneen KOK:n toimistoon. Berlioux oli saanut 1970-luvulla vahvan päätösvallan, jota uusi KOK:n puheenjohtaja ei enää katsonut toimivaksi malliksi. Kyseessä oli kaksi vahvaa persoonaa, joista Berlioux’n oli väistyttävä. Toisaalta Samaranch halusi lisää päätösvaltaa toimeenpanevan komitean jäsenille. Berlioux erosi tehtävistään kesäkuussa 1985. Erostaan hän sai KOK:n merkittävän erorahan.[4]
Eronsa jälkeen hän toimi vuoden 1992 kesäkisoja hakeneen Pariisin kaupungin kaupunginjohtajan neuvonantajana.[5]
Monique Berlioux’n kunniaksi nimettiin vuonna 1983 Ranskassa naisurheilijoille annettu palkinto. Palkinto voidaan antaa myös ei-ranskalaiselle naisurheilijalle.[6]