Taneli Kuusisto

Taneli Kuusisto
Taneli Kuusisto.
Taneli Kuusisto.
Henkilötiedot
Syntynyt19. kesäkuuta 1905 Helsinki
Kuollut30. maaliskuuta 1988 Helsinki (82 vuotta)
Kansalaisuus Suomi
Ammatti rehtori ja professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Helsingin kirkkomusiikkiopisto
Helsingin konservatorio
Instituutti Sibelius-akatemia

Taneli Kuusisto (19. kesäkuuta 1905 Helsinki – 30. maaliskuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, pianisti, urkuri, ja kuoronjohtaja.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusisto syntyi Helsingissä, tuli ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta vuonna 1923, opiskeli Helsingin yliopistossa ja suoritti vuonna 1928 filosofian kandidaatin tutkinnon ja sai vuonna 1936 filosofian maisterin arvon. Helsingin konservatoriossa häntä opettivat vuosina 1923–1935 Ilmari Hannikainen, Erkki Melartin ja Elis Mårtenson. Hän suoritti sävellys-, piano ja urkudiplomin vuosina 1935–36 ja opiskeli sävellystä myös Pariisissa, Leipzigissa ja Stuttgartissa.

Kuusiston varhaiset pianokappaleet ja yksinlaulut syntyivät Aleksandr Skrjabinin vaikutuksen alaisina (mm. Kuusi lyijykynäpiirrosta op. 1). Pianolle sävelletty C-duuri-sonatiini (1933) heijasteli uusbarokkisia vaikutteita. Suurimuotoisiin teoksiin kuuluva sinfoninen balladi Laatokka (1944) heijastelee sotavuosien kansallista ilmapiiriä. Toccata orkesterille (1953) viittaa aikakauden Béla Bartók -vaikutteisiin. Hänen kamarimusiikkiteoksistaan mainittakoon Viulusonaatti (1936), Trio huilulle, viululle ja alttoviululle (1953). Hänen tunnetuin sävellyksensä on Uuno Kailaan runoon vuonna 1939 sävelletty kuorolaulu Suomalainen rukous (Siunaa ja varjele meitä), joka päätyi vuoden 1982 uudistettuun virsikirjaan virreksi 584. Hän sävelsi myös elokuvamusiikkia, mm. F.E. Sillanpään romaaniin perustuvaan elokuvaan Ihmisiä suviyössä. Hänen tuotantoonsa kuuluu suuri määrä kuoro- ja 1932 (mm. laulusarjat Keväästä kesään, Saunakamari), urkuteoksia, kantaatteja (mm. Saimaan helmi Lappeenrannan kaupungin 300-vuotisjuhlaan 1949).

Kuusisto toimi vuosina 1936–1939 Suomalaisen Oopperan kuoronjohtajana. Hän toimi Töölön seurakunnan urkurina vuodet 1943–1963. Vuodet 1948–1955 hän opetti Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolla liturgista urkujensoittoa ja urkumusiikin historiaa. Kirkkomusiikkiosaston johtajana hän oli 1955–1957, Sibelius-Akatemian vararehtorina 1956–1959 ja rehtorina 1959–1971. Opetustyö jätti säveltämisen taka-alalle, mutta musiikkikirjoittajan ura jatkui tuotteliaana; hän kirjoitti muun muassa arvosteluja Uuteen Suomeen (1952–1956). Nils-Eric Ringbomin väitöskirja Über die Deutbarkeit der Tonkunst (1955) sai alkunsa Kuusiston ja Ringbomin keskusteluista. Vuonna 1965 Kuusisto julkaisi kirjoituskokoelman Musiikkimme eilispäivää.

Kuusisto palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1950. Vuonna 1959 hän sai professorin arvonimen. Teologian kunniatohtoriksi hänet vihittiin Helsingissä vuonna 1967.

Kuusisto oli omalta merkittävältä osaltaan luomassa Viipurin Lauluveikkojen pääkaupunkilaista henkeä. Kuusisto toimi kuoron laulunjohtajana 1945–1951, ja hänet kutsuttiin kuoron kunniajäseneksi vuonna 1992.

Kuusisto kuoli Helsingissä vuonna 1988.

Vuonna 2009 mieskuoro Laulu-Miehet julkaisi 95-vuotisjuhlakonsertissaan Taneli ja Ilkka Kuusiston mieskuoromusiikkia sisältävän tallenteen Kuusisto.

Taneli Kuusiston puoliso oli laulajatar, hammaslääkäri Taimi Helmi Kyllikki o.s. Waltonen (1901–2000). Taneli Kuusisto oli professori Irmeli Niemen, Tuulikki Närhinsalon ja Ilkka Kuusiston isä sekä Pekka ja Jaakko Kuusiston isoisä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lähdetie, Ismo: ”Kuusisto, Taneli (1905–1988)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 603–605. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.
  • Kesästä kesään: Juhlakirja professori Taneli Kuusistolle 19.6.1985: 80 vuotta. 1985.
  • Me laulamme rintamme rikkaaksi taas. Viipurin Lauluveikkojen 110-vuotisjuhlakirja. Karisto 2007.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 347. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]