Antonio Fogazzaro (25. maaliskuutalähde? 1842 Vicenza[1] – 7. maaliskuuta 1911, Vicenza[2]) oli italialainen kirjailija. Hän syntyi Vicenzassa ja valmistui lakimieheksi, mutta omistautui myöhemmin täysin kirjalliselle uralleen.lähde?
Fogazzaro oli italialainen runoilija ja romaaninkirjoittaja. Runoteoksia Miranda (1874) ja Valsolda (1876) seurasi esikoisromaani Malombra (1881, suom.), joka osoittaa jo voimakasta luonteenerittelytaitoa ja muistuttaa huumorillaan Dickensiä. Molemmat seuraavat romaanit Daniele Cortis (1885) ja Il mistero del poeta (1888, suom. Runoilijan salaisuus) merkitsevät taideteoksina Fogazzaron tuotannon huippua. Kertomuksesta Piccolo mondo antico (1896, suom. Pieni vanha maailma), joka kuvaa Lombardian ja Venetsian vapauttamista itävaltalaisesta ikeestä, tuli todellinen kansankirja. Sitä seurasi romaani Piccolo mondo moderno (1900). Se kertoo pojista, jotka eivät ole täyttäneet, mitä isien aika lupasi. Fogazzaro on lisäksi julkaissut novelleja ja näytelmiä.[3]
Fogazzaron kristillinen liberalismi, hänen sosialistinen ja kosmopoliittinen mystisisminsä, kuten myös hänen liberaalia katolisuutta edustavat harrastuksensa lähentävät häntä Leo Tolstoihin. Muutkin venäläiset romaaninkirjoittajat ovat häneen jossakin määrin vaikuttaneet. Runoilijana Fogazzaro on Gabriele D’Annunzion suoranainen vastakohta, ja häntä on aikoinaan pidetty D’Annunzion rinnalla Italian etevimpänä kirjallisena henkilönä. Fogazzaro julkaisi 1900 kokoelmassa Minime kirjoitelman Kalevalasta ("Dell’ epopea nazionale finnica"), jonka hän tunsi Louis Léouzon Le Ducin ranskankielisestä käännöksestä. Kirjoitelmaan liittyy osittain runomittaisia, osittain proosakäännöksiä hääruoista. Kalevalasta saatua aihetta hän on käyttänyt novellissaan Málgari o la perla marina.[3][1]