Aoua Keïta (12. heinäkuuta 1912 Bamako – 7. toukokuuta 1980 Bamako[1]) oli malilainen naisasianainen ja poliitikko.
Keïtan isä oli ensimmäiseen maailmansotaan osallistunut hygienialaitoksen työntekijä,[2] joka oli kotoisin Guinean Kouroussasta[1]. Hänen äitinsä oli Norsunluurannikon djulia[2]. Kansallisuudeltaan Keïta oli mandinka ja uskonnoltaan muslimi[1].
Keïta sai äidiltään perinteisen kasvatuksen, mutta isä laittoi hänet vuonna 1923 Bamakon hiljattain avattuun tyttökouluun. Hän valmistui vuonna 1928 Bamakon mulattityttöjen sisäoppilaitoksesta ja pääsi opiskelemaan Dakarin lääketieteelliseen oppilaitokseen. Keïta valmistui kätilöksi vuonna 1931.[2]
Keïta työskenteli aluksi Gaossa, jonne hän perusti kaupungin ensimmäisen synnytyslaitoksen. Vuonna 1935 hän meni naimisiin lääkäri Daouda Diawaran kanssa, joka sai hänet kiinnostumaan politiikasta. Pari erosi vuonna 1949, koska Keïta ei voinut saada lapsia.[2]
Vuosina 1943–1945 Keïta työskenteli nykyisen Burkina Fason Touganissa ja vuonna 1946 Kayesissa[1]. Samana vuonna hän liittyi miehensä kanssa Sudanin liittoon. Siirtomaahallinto siirsi hänet poliittisen ja ammattiyhdistysaktivismin takia[2] Office du Nigerin palvelukseen vuonna 1946, Gaoon vuonna 1950, Senegalin Bignonaan vuonna 1951 ja Naraan vuonna 1953. Gaossa Keïta perusti Mahamane Alassane Haïdaran kanssa Sudanin liiton paikallisjärjestön ja Narassa naisjärjestön.[1]
Sudanin liiton noustessa valtaan vuonna 1956 Keïta siirrettiin lähemmäs Bamakoa[2]. Vuonna 1957 hän osallistui naisten ammattiliiton johtajana Mustan Afrikan työtätekevien yleisen liiton perustavaan kokoukseen ja tuli valituksi Ranskan Sudanin ammattiliittojen johtoelimeen.[1]
1950-luvun lopussa Keïtasta tuli Sudanin liiton naistoiminnan johtaja, joka edusti maata monissa kansainvälisissä kokouksissa. Vuonna 1958 hänet valittiin puolueen politbyroon ja Sudanin tasavallan perustuslakikomitean jäseneksi ja vuonna 1959 maan lainsäädäntökokouksen ensimmäiseksi naisedustajaksi.[2]
Malin itsenäistyttyä aikaisempien naisjärjestöjen tilalle perustettiin vuonna 1962 naisten sosiaalitoimikunta, jonka puheenjohtajana toimi presidentti Modibo Keïtan vaimo Mariam Travélé ja pääsihteerinä Aoua Keïta. Uudet vallanpitäjät eivät olleet kovin kiinnostuneita naiskysymyksestä, mutta naisten oikeuksien alalla saavutettiin joitakin edistysaskelia kuten vuoden 1962 avioliittolaki, koulu-uudistus ja muutoksia rikoslakiin.[3]
Keïta jäi eläkkeelle vuonna 1966, mutta toimi yhä Sudanin liiton politbyroon ja Malin kansalliskokouksen jäsenenä. Hänet syrjäytettiin vuosien 1967–1968 ”aktiivisessa vallankumouksessa”, kun molemmat elimet lakkautettiin.[2] Sotilasvallankaapauksen jälkeen Keïta asui vuosina 1970–1979 Kongon tasavallan Brazzavillessä, jossa hänen toinen miehensä Djimé Diallon työskenteli Unescon asiantuntijana opettajakorkeakoulussa. Keïta osallistui Kongossa epäviralliseen naistoimintaan[1] ja teki vuonna 1978 pyhiinvaellusmatkan Mekkaan. Pariskunta palasi Maliin maan poliittisten uudistusten ja Kongon vallankaappauksen jälkeen vuonna 1979.[2]
Keïta julkaisi vuonna 1975 muistelmateoksensa Femme d’Afrique, joka päättyy Malin liittovaltion hajoamiseen vuonna 1960[2]. Se sai mustan Afrikan kirjallisuuspalkinnon vuonna 1976[4]. Aoua Keïtan nimeä kantaa vuonna 1996 perustettu palkinto naisten oikeuksien puolustamisesta sekä Bamakossa vuonna 1999 avattu ammattikoulutuskeskus[2].