Craig Hartsburg

Craig William Hartsburg (s. 29. kesäkuuta 1959 Stratford, Ontario) on kanadalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen ammattilaisjääkiekkoilija, pelipaikaltaan puolustaja.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ammattilaisuraansa Hartsburg pelasi vuodet 1975–1978 Sault Ste. Marie Greyhoundsin riveissä OMJHL-junioriliigassa (nykyään OHL). Hän oli joukkueen kapteeni vuodesta 1976 ja vuonna 1977 hänet palkittiin OMJHL:n parhaan puolustajan palkinnolla Max Kaminsky Trophylla. Vuonna 1978 hän pelasi Kanadan pronssia voittaneessa joukkueessa nuorten jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa.

Kauden 1978–1979 Hartsburg pelasi Birmingham Bullsissa WHA-liigassa. NHL:n varaustilaisuudessa 1979 Minnesota North Stars varasi Hartsburgin tilaisuuden ensimmäisen kierroksen kuudentena pelaajana. Hän aloitti North Starsin riveissä samana vuonna, kaudella 1979–1980, ja pelasi seurassa koko NHL-uransa, kauteen 1988–1989 asti. Hän oli kuudella kaudella kymmenestä North Starsin eniten pisteitä tehnyt puolustaja ja piste-ennätyksensä hän teki kaudella 1981–1982, jolla hän keräsi 76:ssa runkosarjaottelussa 77 tehopistettä, 17 maalia ja 60 syöttöpistettä. 77 tehopistettä ja 60 syöttöpistettä puolustajalta yhden kauden aikana ovat edelleen Dallas Starsiksi sittemmin muuttuneen seuran ennätyksiä. Keväällä 1980, tulokasvuonnaan, Hartsburg pelasi ensimmäisen kerran NHL:n tähdistöottelussa ja hän pelasi tähdistöottelussa myös vuosina 1982 ja 1983. Vuonna 1981 hän pelasi North Starsin riveissä Stanley Cupin loppuotteluissa, joissa joukkue hävisi New York Islandersille voitoin 1–4.

Hartsburg pelasi 570 NHL:n runkosarjaottelua ja keräsi yhteensä 413 tehopistettä, 98 maalia ja 315 syöttöpistettä. Pudotuspeleissä hän pelasi kuutena vuonna ja otteluja kertyi 61. Pudotuspeleissä hän teki 15 maalia ja antoi 27 maalisyöttöä. Hartsburgin peliura kärsi monista loukkaantumisista. Kausilla 1983–1984, 1987–1988 ja 1988–1989 hän joutui olemaan sivussa 50 runkosarjaottelua tai enemmän ja kaudella 1984–1985 48 runkosarjaottelua. Hän lopetti pelaajauransa vuonna 1989.

Hartsburg pelasi kolmena vuonna aikuisten jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa, vuosina 1982, 1983 ja 1987. Vuosien 1982 ja 1983 MM-kilpailuissa hän oli voittamassa pronssia ja vuoden 1987 MM-turnauksessa hänet nimettiin turnauksen parhaaksi puolustajaksi. Hartsburg pelasi myös Kanada-cupissa 1981 ja Kanada-cupissa 1987. Vuonna 1987 Kanada voitti turnauksen ja 1981 se sijoittui toiseksi.

Valmentajaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo pelaajauransa päättymistä seuraavalla kaudella Hartsburg aloitti Minnesota North Starsin apuvalmentajana Pierre Pagén ollessa joukkueen päävalmentaja. Vuodet 1990–1994 hän toimi NHL-seura Philadelphia Flyersin apuvalmentajana. Flyersin päävalmentajina toimivat noiden vuosien välillä Paul Holmgren, Bill Dineen ja Terry Simpson.

Hartsburgin päävalmentajaura alkoi vuonna 1994 OHL-seura Guelph Stormissa. Storm eteni 1994–1995 OHL:n loppuotteluihin, joissa se hävisi Detroit Junior Red Wingsille. Kauden jälkeen hänet palkittiin Matt Leyden Trophylla OHL:n vuoden valmentajana ja Brian Kilrea Coach of the Year Awardilla Canadian Hockey Leaguen vuoden valmentajana. Vuonna 1995 hänet nimitettiin NHL-seura Chicago Blackhawksin päävalmentajaksi. Kausina 1995–1996 ja 1996–1997 hän valmensi joukkueen pudotuspeleihin (1996 Blackhawks eteni pudotuspelien toiselle kierrokselle ja 1997 putosi ensimmäisellä kierroksella), mutta kaudella 1997–1998 joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäisen kerran kauden 1968–1969 jälkeen ja huhtikuussa 1998 Hartsburg irtisanottiin.

Kaudesta 1998–1999 Hartsburg toimi NHL-seura Mighty Ducks of Anaheimin päävalmentajana. Ensimmäisellä kaudella hän valmensi Mighty Ducksin pudotuspeleihin, joiden ensimmäisellä kierroksella se hävisi suoraan neljässä ottelussa Detroit Red Wingsille, ja toisella joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Kesken kauden 2000–2001, 33:n ottelun jälkeen, Guy Charron korvasi Hartsburgin Mighty Ducksin valmentajana.

Kauden 2001–2002 Hartsburg valmensi aiemmin pelaajana edustamaansa Sault Ste. Marie Greyhoundsia ja kauden jälkeen hänet palkittiin toisen kerran OHL:n vuoden valmentajana. 2002 hän palasi kahdeksi kaudeksi Philadelphia Flyersin apuvalmentajaksi. Joukkueen päävalmentaja oli tuolloin Ken Hitchcock. Lokakuussa 2004 Hartsburg palasi Greyhoundsin päävalmentajaksi ja jatkoi tehtävässä vuoteen 2008. Hartsburg oli myös Kanadan nuorten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja vuosien 2007 ja 2008 nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa ja valmensi maan molempina vuosina mestariksi. Vuoden 2006 nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa maa voitti niin ikään kultaa, Hartsburg toimi Brent Sutterin apuvalmentajana.

Kesäkuussa 2008 Hartsburgista tuli Ottawa Senatorsin päävalmentaja tehtävässä John Paddockin irtisanomisen jälkeen väliaikaisesti toimineen GM Bryan Murrayn jälkeen. Kausi 2008–2009 on ollut Ottawalle paha pettymys ja Hartsburg sai potkut joukkueen valmentajan tehtävistä helmikuussa 2009, kun Ottawa oli pelannut 48 ottelua.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]