Massimo Bonini
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 13. lokakuuta 1959 | ||
| Syntymäpaikka | San Marino, San Marino | ||
| Pelipaikka | keskikenttä | ||
| Pituus | 1.78 | ||
| Lempinimi | Maratoonari | ||
| Junioriseurat | |||
| 1973–1977 | Juvenes | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1977–1978 | Bellaria Igea | 33 | (1) |
| 1978–1979 | Fogli | 23 | (1) |
| 1979–1981 | Cesena | 60 | (5) |
| 1981–1988 | Juventus | 192 | (5) |
| 1988–1992 | Bologna | 112 | (5) |
| Yhteensä | 418 | (17) | |
| Maajoukkue | |||
| 1980-1983 | Italia U-21 | 9 | (0) |
| 1990-1995 | San Marino | 19 | (0) |
| Valmennusura | |||
| 1996-1998 | San Marino | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Massimo Bonini (s. 13. lokakuuta 1959 San Marinossa) on sanmarinolainen entinen jalkapalloilija, pelipaikaltaan puolustava keskikenttäpelaaja. Häntä pidetään yleisesti maansa kaikkien aikojen parhaana pelaajana.[1]
Bonini aloitti aikuisten tasolla uransa alasarjajoukkue Bellaria Igean riveissä, mistä hän siirtyi vuoden kuluttua AC Forlìin ja sieltä 1979 Serie B:hen AC Cesenaan, missä pelasi kaksi onnistunutta kautta.[2] Kahden kauden aikana Bonini pelasi kaikkiaan 57 ottelua joissa syntyi neljä maalia ja auttoi näin Cesenan nousemaan Serie A:han syksyksi 1981.
Bonini ei kuitenkaan jatkanut uraansa Cesenassa, vaan siirtyi vuoden 1981 kesällä Juventukseen. Kauden avausottelu oli Cesenaa vastaan ja joukkue voitti kamppailun maalein 6–1. Kauden päätteeksi Juventus juhli historiansa kahdettakymmenettä Italian mestaruutta. Kaikkiaan Juventuksessa olonsa aikana Bonini voitti kolme Italian mestaruutta (1982, 1984 ja 1985), Italian Cupin 1983, Cup-voittajien Cupin sekä Euroopan Cupin 1984 sekä Maailmanpokaalin 1985. Vuosina 1981–1988 hän pelasi Juventuksessa 296 ottelua ja teki kuusi maalia.[2]
1980-luvun alussa Bonini pelasi yhdeksän ottelua Italian alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa, kun San Marino ei vielä ollut UEFAn jäsen. Sittemmin säännöt muuttuivat eikä Bonini enää voinut sanmarinolaisena edustaa Italiaa. Päästäkseen mukaan maajoukkuepeleihin hänen täytyi odottaa aina vuoteen 1990, kun San Marinon jalkapallomaajoukkue aloitti toimintansa. Hän pelasi vuosina 1990–1995 kotimaansa maajoukkueessa kaikkiaan 19 ottelua ennen kuin lopetti pelaajauransa ja siirtyi maajoukkueen valmentajaksi. Hän valmensi joukkuetta aina vuoteen 1998 saakka kunnes ruoriin astui nykyinen päävalmentaja Giampaolo Mazza. Bonini siirtyi valmentamaan juniorijoukkueita.[2]
Pelaajana Bonini oli vaatimaton ja väsymätön työmyyrä, joka jaksoi juosta ja taklata. Tämän johdosta hänelle annettiin lempinimi "Maratoonari".[2] Kerrotaan, että Boninin vielä pelatessa Juventuksessa seuran puheenjohtaja Giovanni Agnelli näki Michel Platinin polttavan savuketta ja esitti paheksuntansa asiaa kohtaan. Platinin kerrotaan vastanneen: "Tärkeintä on, ettei Bonini polta."[3]
San Marinon jalkapalloliitto valitsi UEFA:n kyselyssä Boninin viimeisen 50 vuoden parhaaksi pelaajakseen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Massimo Bonini: Meet San Marino's finest ever player The Independent. 12.10.2012. Viitattu 10.6.2018.
- ↑ a b c d e Bonini, San Marino's unsung hero UEFA. 2011. Viitattu 10.6.2018.
- ↑ The golden years of Platini Football Italia. 2012. Viitattu 10.6.2018.