Outlaws (yhtye)

The Outlaws
Hughie Thomasson ja Chris Anderson esiintymässä vuonna 2006.
Hughie Thomasson ja Chris Anderson esiintymässä vuonna 2006.
Tiedot
Toiminnassa 19671996, 2005
Tyylilaji Southern rock, country rock
Kotipaikka Yhdysvallat Tampa, Florida, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Henry Paullaulu, kitara
Dale Oliverkitara
Jeff Aulich,  kitara
Jimmy Dormire,  kitara
Randy Threetbasso
Dave Robbinskoskettimet
Monte Yohorummut
Jaran Sorenson,  rummut

Entiset jäsenet

Ks. Yhtyeen jäsenet

Levy-yhtiö

Arista Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

The Outlaws on yhdysvaltalainen country-vaikutteista southern rockia esittävä yhtye. Yhtye on ollut toiminnassa vuodet 19671996 ja uudestaan vuodesta 2005 alkaen. The Outlaws tunnetaan hittikappaleistaan "There Goes Another Love Song" ja "Green Grass and High Tides" sekä versiostaan Stan Jonesin kirjoittamasta kappaleesta "Ghost Riders in the Sky". Yhtyeen perusti sen laulajana, lauluntekijänä ja johtajana kauan toiminut Hughie Thomasson. Thomasson kuoli vuonna 2007, jolloin aiemmin kitaristina toiminut Henry Paul palasi yhtyeeseen ja otti Thomassonin paikan laulajana ja keulakuvana. Thomassonin ja Paulin lisäksi muita tunnettuja Outlaws-jäseniä ovat edesmenneet Billy Jones ja Frank O'Keefe sekä Monte Yoho, joka on ainoa yhtyeessä jäljellä oleva perustajajäsen. Thomassonin, Jonesin ja Paulin muodostamaa kitaristikolmikkoa kutsuttiin aikoinaan "Floridan kitara-armeijaksi".

The Outlaws on tunnettu ja suosittu yhtye Yhdysvalloissa. Muualla maailmalla, esimerkiksi Suomessa, yhtyettä ei juuri tunneta. Yhtye keikkailee paljon ja miltei tauotta, mutta esiintyy harvoin Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Varhaiset ajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Outlaws perustettiin vuoden 1967 alussa Tampassa. Perustajajäsenet olivat kitaristi-laulaja ja bändin johtaja Hughie Thomasson, kitaristit Frank Guidry ja Herb Pino, basisti Frank O'Keefe sekä rumpalit David Dix ja Monte Yoho. Muut jäsenet vaihtuivat alkuvuosina tiuhaan tahtiin. Aivan aluksi The Outlaws toimi ilman Guidrya ja käytti nimiä The Rogues ja The Four Letter Words. Yhtye otti lopulta nimekseen Outlawsin Guidryn tultua mukaan. Guidry oli kuulunut aiemmin Outlaws -nimiseen yhtyeeseen, jonka nimen ottivat itselleen käyttöön. Keväällä 1968 yhtyeen manageri Paul Deutekom vei sen levytysstudioon New Yorkiin äänittämään albumia, jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu sen tuottajan luovutettua kesken äänitysten. Tätä seurasi paluu kotiin ja pian matka Miamiin Criteria Studios -studiolle. Outlaws teki siellä toista albumia tuottajanaan Phil Gernhard, mutta sitäkään ei koskaan julkaistu. Gernhardin tahdosta hän otti albumille basistiksi Ronny Elliottin ja määräsi Frank O'Keefen siirtymään kitaristiksi. Kokeilu jäi kahden viikon pituiseksi ja O'Keefe lopulta pysyi basistina.

Outlawsiin liittyivät 1970-luvun alussa kitaristit Billy Jones ja Henry Paul. Frank Guidrysta ja Herb Pinosta luovuttiin. Outlaws nauhoitti cover-version The Doorsin kappaleesta "Five to One" ja yritti etsiä tuloksetta sen avulla levytyssopimusta. Manageri Deutekomin ja yhtyeen tiet lopulta erosivat, ja Outlaws jäi tauolle vuonna 1971. Seuraavana vuonna Henry Paul muutti Tampasta New Yorkiin ja perusti country-yhtye Siennan Monte Yohon ja Frank O'Keefen kanssa. Hughie Thomasson vieraili pian New Yorkissa säestämässä folk-laulaja Milton Carrollia. Hän liittyi kitaristiksi Siennaan, mutta päätti pian perustaa The Outlawsin uudelleen Siennan jäsenten voimin. Thomassonin, Jonesin, Paulin, O'Keefen ja Yohon muodostamasta miehistöstä tuli Outlawsin ensimmäinen levyttänyt ja tunnetuin kokoonpano.

Hughie Thomasson ja Billy Jones esiintymässä 1970-luvulla

Charlie Brusco ryhtyi The Outlawsin manageriksi vuonna 1974. Capricorn Records-levy-yhtiön perustaja Phil Waldenin veli Alan Walden kertoi Outlawsista Lynyrd Skynyrdin laulajalle Ronnie Van Zantille, joka ryhtyi toiseksi manageriksi Bruscon rinnalle. Outlawsia kaavailtiin Arista Recordsin artistiksi. Aristan johtaja Clive Davis tuli seuraamaan Outlawsin konserttia Columbuksessa, jossa yhtye lämmitteli Lynyrd Skynyrdiä. Juuri ennen konserttia Van Zant sanoi Davisille: "Jos et allekirjoita Outlawsia, olet typerin henkilö musiikkialalta jonka olen koskaan tavannut — ja tiedän ettet sinä ole".[1] Outlaws allekirjoitti konserttinsa jälkeen levytyssopimuksen Arista Recordsin kanssa.

The Outlawsin debyyttialbumi ilmestyi vuonna 1975. Sillä olivat yhtyeen ensimmäiset hittikappaleet "There Goes Another Love Song" ja "Green Grass ja High Tides". Vuonna 1980 ilmestyneen Ghost Riders-albumin kappale "(Ghost) Riders in the Sky" oli yhtyeen suurin kaupallinen menestys, sillä se saavutti 31. sijan Billboardin "Pop Singles" -listalla.[2] 1970-luvun jälkimmäistä puoliskoa pidetään muutenkin Outlawsin kulta-aikana. Yhtyeen sinä aikana levyttämiä albumeita pidetään sen parhaina.

Hughie Thomasson ja Billy Jones toimivat The Outlawsin keulahahmoina useita vuosia. Konsertissa yhtye esitti usein jopa 20-minuuttisiksi venyneinä versioita kappaleistaan. Outlawsin musiikista tekee tunnistettavan edellä mainittujen kitaristien loistavat soittotaidot ja heidän jatkuvat taitojensa esittelyt. Outlaws eroaa kuitenkin muista southern rock -yhtyeistä. He sekoittivat southern rock- ja country -elementtejä omanlaiseksi kokonaisuudekseen ja ottivat lauluharmonioihinsa vaikutteita Buffalo Springfieldilta, The Byrdsiltä, Eaglesiltä, New Riders of the Purple Sagelta ja Pocolta. Outlaws keikkaili runsaasti. Vuonna 1976 yhtye teki onnistuneen kiertueen The Whon kanssa. Silloiset konserttipromoottorit halusivat lähettää yhteisille kiertueelle eri genreä edustaneita yhtyeitä. Outlaws nousi tällaisten kiertueiden avulla suosioon.

Outlawsin kokoonpano muuttui kolmen albumin jälkeen. Debyyttialbumia olivat seuranneet Lady in Waiting (1976) ja Hurry Sundown (1977), joita pidetään yhtyeen parhaina. Basisti Frank O'Keefe jätti yhtyeen Lady in Waitingin jälkeen ja tuli korvatuksi vasenkätisellä Harvey Dalton Arnoldilla. Henry Paul lähti kolmannen albumin jälkeen ja perusti oman yhtyeensä The Henry Paul Bandin, mutta palasi takaisin vuonna 1983 vielä muutamaksi vuodeksi.

Jatkuvat jäsenvaihdokset ja suosion lasku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1980 Ghost Riders-albumin jälkeen The Outlawsin musiikki alkoi muuttua raskaammaksi ja kuulostaa yhä vähemmän ensimmäisiltä albumeilta. Ghost Riders oli samalla Outlawsin viimeinen suuri menestys. Outlawsin albumit eivät saaneet enää yhtä paljon huomiota. Billy Jones ja Monte Yoho lähtivät yhtyeestä 1980-luvun alussa, jolloin Hughie Thomasson jäi sen viimeiseksi alkuperäisjäseneksi. Ennen kuolemaansa Thomasson oli ollut ainoa Outlawsin jäsen, joka oli ollut mukana sen jokaisessa kokoonpanossa. Häntä kutsuttiin usein tämän johdosta leikillisesti nimillä "Mr. Outlaw" tai "The Lone Outlaw". Muut jäsenet alkoivat vaihtua tiuhan tahtiin.

The Outlaws menetti levytyssopimuksensa Arista Recordsilta ja alkoi julkaista albumeiltaan pienempien levy-yhtiöiden kautta. Diablo Canyon-albumilla (1994) vierailivat Lynyrd Skynyrd-muusikot Gary Rossington ja Billy Powell. Tässä vaiheessa Outlaws oli siirtynyt esiintymään pienempiin klubeihin.

Thomassonin ura lähti uuteen nousuun vuonna 1996, jolloin hän siirtyi kitaristiksi Lynyrd Skynyrdiin. Hän ei pystynyt työskentelemään yhtä aikaa molemmissa yhtyeissä, joten The Outlaws lopetti toimintansa. Outlawsin nimellä julkaistiin So Low-albumi vuonna 2000. Sitä pidetään enemmän Thomassonin sooloalbumina kuin Outlawsin tuotoksena.

Yhtyeen paluu ja keulakuvan vaihtuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2005 Hughie Thomasson jätti Lynyrd Skynyrdin ja perusti Outlawsin uudelleen. Vanhoista jäsenistä mukana olivat hänen lisäkseen rumpalit Monte Yoho ja David Dix sekä kitaristi Henry Paul. Paul kuitenkin jätti jälleen yhtyeen jo ennen vuoden 2005 päättymistä. Paul oli laulanut 1990-luvulla BlackHawk -country-yhtyeessään ja toi siitä uusiksi Outlaws-jäseniksi basisti Randy Threetin ja kitaristi Chris Andersonin. Anderson oli soittanut myös aiemmin Outlawsissa 1980-luvun lopussa. Kitaristi Billy Jones ja basisti Frank O'Keefe eivät olleet mukana, sillä molemmat olivat kuolleet helmikuussa 1995. Jones teki itsemurhan ja O'Keefe menehtyi muutaman viikon päästä huumeiden yliannostukseen.

The Outlaws jatkoi tuttuun tapaansa ahkeraa keikkailua ja nauhoitti paluualbumiaan Once an Outlaw, joka piti julkaista vuonna 2007. Hughie Thomasson kuitenkin kuoli yllättäen kuluttavien elämäntapojensa aiheuttamaan sydänkohtaukseen syyskuussa 2007, eikä albumi koskaan valmistunut. Thomassonin viimeisenä kesänä Outlaws oli ollut mukana merkittävällä Charlie Daniels Volunteer Jam -kiertueella. Yhtyeen kappale "Green Grass and High Tides" pääsi mukaan loppuvuonna 2007 julkaistuun Rock Band-videopeliin soitettaviksi kappaleiksi.

The Outlawsin luultiin lopettavan kokonaan Thomassonin kuoleman jälkeen, mutta yllättäen pari entistä jäsentä tuli apuun ja yhteen toiminta jatkui. Henry Paul palasi tammikuussa 2008 Outlawsiin ja otti Thomassonin paikan yhtyeen laulajana ja keulakuvana. Paul lisäsi yhtyeeseen kitaristi Billy Crainin ja kosketinsoittaja Jon Colemanin. Chris Anderson, Monte Yoho ja Randy Threet pysyivät kokoonpanossa. Tämä oli ensimmäinen Outlawsin kokoonpano, jossa Thomasson ei ole enää mukana. Kaikki yhtyeen ihailijat eivät enää pidä nykyistä Outlawsia aitona Thomassonin puuttumisen vuoksi.[3]

The Outlaws keikkaili uudella miehityksellään vuosina 2008 ja 2009 sekä toimi Lynyrd Skynyrdin kiertueen joidenkin konserttien lämmittelijänä vuonna 2010. Hughie Thomassonin leski Mary Thomasson haastoi Henry Paulin oikeuteen vuonna 2010 väittäen tämän käyttävän Outlaws -nimeä ilman lupaa ja syyllistyvän tavaramerkkirikkomuksiin. Paul voitti oikeustaiston huhtikuussa 2011.[4]

Heinäkuussa 2012 The Outlaws ilmoitti julkaisevansa ensimmäisen paluun jälkeisen albuminsa. It's About Pride ilmestyi 25. syyskuuta 2012. Se sisältää musiiki-CD:n ja lisä-DVD:n, jolla on dokumentti albumin tekemisestä. It's About Pride on saanut hyviä arvioita. Kosketinsoittajaksi paria vuotta ennen albumia oli vaihtunut Dave Robbins.

Vuonna 2013 kitaristi Billy Crain vaihtui Steve Grishamiin, joka oli aiemmin mukana Outlawsissa jo 1980-luvulla.

Vuonna 2016 Outlawsilta ilmestyi kahden CD:n livealbumi Legacy Live.

Vuoden 2018 alussa Paulin toisessa yhtyeessä BlackHawkista soittanut Dale Oliver korvasi Chris Andersonin.

Myöhemmin vuonna 2018 rumpali Monte Yoho joutui pitämään tauon terveysongelmien vuoksi. Rumpali Jaran Sorenson liittyi hänen sijaiseksi. Yoho palasi vuonna 2019 ja samalla Sorenson jatkoi yhtyeessä. Outlawsissa on ollut jälleen kaksi rumpalia vuodesta 2019. Yoho on ollut tauolla jälleen vuodesta 2021 ja yhtye jatkaa keikkailua Sorensonin kanssa.

Outlawsin uusi albumi Dixie Highway ilmestyi vuonna 2020.

Steve Grisham jäi eläkkeelle kesäkuussa 2021 ja tuli korvatuksi Jeff Aulichilla. Dale Oliver on ollut sivussa terveysongelmien takia syksystä 2021 alkaen. Kitaristi Jimmy Dormire liittyi Outlawsin kiertuekokoonpanoon.

Yhtyeen jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Outlawsin kokoonpanot
Alkuperäinen
1967
19671968
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Frank Guidry – laulu, kitara
  • Herb Pino – laulu, kitara
  • Frank O'Keefe – basso
  • David Dix – rummut
1968
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Herb Pino – laulu, kitara
  • Frank O'Keefe – basso
  • Ronny Elliot – basso
  • Tommy Angarano – koskettimet, laulu
  • David Dix – rummut
19681969
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Herb Pino – laulu, kitara
  • Frank O'Keefe – basso
  • David Dix – rummut
1969
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Herb Pino – laulu, kitara
  • Frank O'Keefe – basso
  • Monte Yoho – rummut
19691970
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Herb Pino – laulu, kitara
  • Frank O'Keefe – basso
1970
19701971
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Frank O'Keefe – basso
  • Monte Yoho – rummut
1971
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Herb Pino – laulu, kitara
  • Billy Jones – kitara, laulu
  • Frank O'Keefe – basso
  • Monte Yoho – rummut
19721973
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Jones – kitara, laulu
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Frank O'Keefe – basso
  • Monte Yoho – rummut
19731974
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Jones – kitara, laulu
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Buzzy Meekins – basso
  • Monte Yoho – rummut
1974
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Jones – kitara, laulu
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Rick Birkbeck – basso
  • Monte Yoho – rummut
19741976
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Jones – kitara, laulu
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Frank O'Keefe – basso
  • Monte Yoho – rummut
19761977
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Jones – kitara, laulu
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Harvey Dalton Arnold – basso, laulu
  • Monte Yoho – rummut
19771979
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Jones – kitara, laulu
  • Freddie Salem – kitara, laulu
  • Harvey Dalton Arnold – basso, laulu
  • Monte Yoho – rummut
  • David Dix – rummut
19791980
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Jones – kitara, laulu
  • Freddie Salem – kitara, laulu
  • Harvey Dalton Arnold – basso, laulu
  • David Dix – rummut
19801981
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Jones – kitara, laulu
  • Freddie Salem – kitara, laulu
  • Rick Cua – basso, laulu
  • Mike Duke – koskettimet, laulu
  • David Dix – rummut
19811983
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Freddie Salem – kitara, laulu
  • Rick Cua – basso, laulu
  • David Dix – rummut
1983
19831986
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Steve Grisham – kitara, laulu
  • Chuck Glass – basso, laulu
  • David Dix – rummut
19861987
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara, laulu
  • Chuck Glass – basso, laulu
  • David Dix – rummut
1987
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara, laulu
  • Roy McDonald – basso
  • David Dix – rummut
1987
19871988
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
1988
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara, laulu
  • Steve Kaye – basso
  • Barry "B. B." Borden – rummut
1988
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara, laulu
  • Rich Parks – kitara, laulu
  • Ean Evans – basso, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
19881989
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara, laulu
  • Ean Evans – basso, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
1989
19891990
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Yates – kitara, laulu
  • Anthony "Nino" Catanzaro – basso, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
1990
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Yates – kitara, laulu
  • Billy Greer – basso, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
19901991
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Yates – kitara, laulu
  • Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu
  • Rob Carroll – basso, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
1991
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu
  • Rich Parks – kitara, laulu
  • Rob Carroll – basso, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
19911992
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu
  • Timothy Cabe – kitara, laulu
  • Rob Carroll – basso, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
1992
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu
  • Timothy Cabe – kitara, laulu
  • Eric Wynne – basso
  • Barry "B. B." Borden – rummut
1992
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu
  • Timothy Cabe – kitara, laulu
  • Ean Evans – basso, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
19921993
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu
  • Timothy Cabe – kitara, laulu
  • Anthony "Nino" Catanzaro – basso, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
1993
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu
  • Timothy Cabe – kitara, laulu
  • Jeff Howell – basso, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
19931994
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu
  • Billy Davis – kitara, laulu
  • Jeff Howell – basso, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
19941995
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu
  • Jeff Howell – basso, laulu
  • Barry "B. B." Borden – rummut
1995
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu
  • Jeff Howell – basso, laulu
  • Frank Thomas – rummut
19951996
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu
  • Jeff Howell – basso, laulu
  • Kevin Neal – rummut
1996
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu
  • Steven Elliot – kitara
  • Jeff Howell – basso, laulu
  • Kevin Neal – rummut
20052006
2006
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara, laulu
  • Randy Threet – basso, laulu
  • Monte Yoho – rummut
  • David Dix – rummut
2006
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara, laulu
  • Ric Toole – kitara
  • Randy Threet – basso, laulu
  • Monte Yoho – rummut
  • David Dix – rummut
20062007
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara, laulu
  • Randy Threet – basso, laulu
  • Monte Yoho – rummut
  • David Dix – rummut
2008
20082010
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara, laulu
  • Billy Crain – kitara, laulu
  • Randy Threet – basso, laulu
  • Jon Coleman – koskettimet, laulu
  • Monte Yoho – rummut
20102013
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara, laulu
  • Billy Crain – kitara, laulu
  • Randy Threet – basso, laulu
  • Dave Robbins – koskettimet, laulu
  • Monte Yoho – rummut
20132018
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara, laulu
  • Steve Grisham – kitara, laulu
  • Randy Threet – basso, laulu
  • Dave Robbins – koskettimet, laulu
  • Monte Yoho – rummut
20182019
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Dale Oliver – kitara, laulu
  • Steve Grisham – kitara, laulu
  • Randy Threet – basso, laulu
  • Dave Robbins – koskettimet, laulu
  • Monte Yoho – rummut
20192021
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Dale Oliver – kitara, laulu
  • Steve Grisham – kitara, laulu
  • Randy Threet – basso, laulu
  • Dave Robbins – koskettimet, laulu
  • Monte Yoho – rummut
  • Jaran Sorenson – rummut
Nykyinen
2021
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Dale Oliver – kitara, laulu
  • Jeff Aulich – kitara
  • Jimmy Dormire – kitara
  • Randy Threet – basso, laulu
  • Dave Robbins – koskettimet, laulu
  • Monte Yoho – rummut
  • Jaran Sorenson – rummut

Nykyiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Hughie Thomasson obituary Times Online. 2.10.2007. Times Online. Arkistoitu 8.5.2009. Viitattu 15.12.2016.
  2. Outlaws Chart & Awards Billboard Singles Allmusic.com Viitattu = 15.12.2016.
  3. A Rock and Roll Tragedy 14.10.2012. Wordpress. Viitattu 15.12.2016.
  4. Kevin Wimberly: Outlaws Case - RIP 12.04.2011. Florida Ip Trends. Viitattu 15.12.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]