Pontus Jäntti (s. 20. joulukuuta 1968 Helsinki) on suomalainen sulkapalloilija. Aktiiviurallaan Jäntti voitti Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa, joista seitsemän peräkkäin vuosina 1987–1993. Viimeinen mestaruus tuli vuonna 1998.
Pontus Jäntti on myös yksi 35:stä Suomen Sulkapalloliiton kultaisen pelaajamerkin saaneista urheilijoista.
Jäntin uran korkein ranking-sijoitus oli 18. 22. joulukuuta 1992 päivätyllä listalla. Tämän ranking-huipun takana oli saman vuoden marraskuussa saavutettu Skotlannin avoimen GP-kisan voitto. Jäntti voitti saman kilpailun myös vuonna 1998.
Jäntin aktiiviuran paras saavutus oli junioreiden EM-kultamitali Helsingissä vuonna 1987.
Jäntti edusti Suomea kahdesti olympiakisoissa. Barcelonassa 1992 Jäntti voitti ensimmäisessä ottelussaan Bulgarian Yassen Borissovin suoraan kahdessa erässä antaen vastustajalle yhteensäkin vain seitsemän pistettä. Toisella kierroksella vastaan tuli kiinalainen Liu Jun, jota vastaan Jäntti taisteli hyvin ensimmäisen erän häviten sen pistein 15–13. Toisessa erässä kiinalainen Jun takoi tauluun voittopisteet 15–7. Atlantan kisoissa 1996 Jäntti pääsi suoraan toiselle kierrokselle, mutta arpa heitti vastaan maailman senhetkisen ykköspelaajan Indonesian Joko Suprianton, joka ei tarvinnut kuin 28 minuuttia Jäntin lyömiseen suoraan kahdessa erässä pistein 15–1 ja 15–5.
Vuonna 1990 Moskovassa pelatuissa EM-kisoissa Jäntti karsiutui välieristä, joten hänen lopullinen sijoituksensa oli 5.–8. Kaksi vuotta myöhemmin Skotlannin Glasgow'ssa pelatussa EM-turnauksessa molemmat suomalaiset, Jäntti ja Robert Liljequist jäivät myös sijoille 5.–8.
Viimeisin saavutus uralla on ikämiesten yli 35-vuotiaiden sarjan maailmanmestaruus vuodelta 2004 Malesian Kuala Lumpurissa järjestetystä turnauksesta. Kaikkiaan hänellä on virallisia maaotteluita takanaan 55 kappaletta, jolla määrällä hän on miesten kaikkien aikojen listalla kolmantena Lasse Lindelöfin ja Tony Tuomisen jälkeen.