GMO-keskustelu on julkisuudessa käytyä väittelyä geenitekniikasta ja geenimuunnelluista organismeista. Keskusteluun osallistuvat muiden muassa kuluttajat, yritykset, poliitikot ja tieteentekijät. GMO-väittelyn keskeisiä aiheita ovat tuotteiden turvallisuus ja ympäristövaikukset sekä lainsäädännölliset näkökohdat kuten tulisiko geenimuunnellut tuotteet merkitä.
On laaja tieteellinen konsensus siitä, että tarjolla olevasta GM-peräisestä ruoasta ei koidu suurempaa vaaraa kuin perinteisestä.[1][2][3][4][5][6] Ei ole todisteita siitä, että markkinoille hyväksytyn GM-ruoan kuluttamisesta olisi haittoja terveydelle.[7][8][9] Geenimuuntelun on katsottu olevan yksi mututiedolle alttiista ja herkistä tieteenaloista.[10] Alan tutkimusta on kuitenkin haitannut se, ettei tutkimus ollut vuoteen 2010 asti mahdollista kuin siementuottajien hyväksynnällä, mikä voi aiheuttaa kysymyksiä tutkimuksen puolueettomuudesta.[11] Geenimuunteltujen viljelykasvien turvallisuudesta ja ympäristövaikutuksista oli jo vuonna 2013 yli 2000 tutkimusta, joista peräti 1000 oli riippumattomien tutkijoiden riippumattomasti tekemiä.[12][13]
Plos One -lehdessä julkaistun tutkimuskirjallisuuden meta-analyysin (2014) mukaan GM-viljely on vähentänyt kasvinsuojeluaineiden käyttöä 37 % sekä lisännyt satoja 22 % ja viljelijöiden voittoja 68 %, kehitysmaissa vieläkin enemmän.[14]
Geenimuunnelluilta elintarvikkeilta vaaditaan merkinnät useissa maissa, mutta ei Yhdysvalloissa tai Kanadassa. Ympäristö- ja kansalaisjärjestöt kuten Greenpeace ja Maan vapautusrintama vastustavat geenimuuntelua.
American Society for Cell Biologyn mukaan "Geenitekniikalla on useita etuja perinteiseen nähden: se on nopeampaa ja tarkempaa ja voi räätälöidä geenejä tuottamaan hyödyllisiä ominaisuuksia."[15] Perinteisellä jalostuksella monia kasvisukupolvia ja vuosia kestänyt jalostusohjelma voidaan geenitekniikalla toteuttaa usein yhden kasvisukupolven kuluessa. Geenitekniikkaan perustuvan jalostuksen avulla voidaan siirtää vain halutun ominaisuuden tuottava geeni, kun perinteisessä risteytysjalostuksessa siirtyy kerralla yleensä kymmeniä tuhansia geenejä, joista joidenkin vaikutukset saattavat olla jalostuksen tavoitteiden kannalta kielteisiä.[16]
WHO:n mukaan GM-ruuilta vaaditaan yleensä hyvin tarkat tutkimukset mutta perinteisesti jalostetuilta ruoilta jäävät huolelliset riskinkartoitukset tekemättä.[17] Nature Biotechnology -lehden päätoimittajien mukaan on epäolennaista, onko elintarvike tuotettu geenimuuntelulla, ja sen sijaan pitäisi tutkia yksittäisten tuotteiden ominaisuuksia, olivat ne GM-tuotteita tai eivät.[18][19] Myös American Phytopathological Societyn mukaan bioteknisiin kasveihin yhdistetyt huolet liittyvät myös perinteisempiin kasveihin ja ne pitää rinnastaa jälkimmäisiin huoliin.[20]
National Academies of Science (NAS) varoitti vuosina 1989 ja 2004 siitä, että on tieteellisesti perusteetonta säännellä GMO:ita kun mutaatiojalostettuja tuotteita ei säännellä. Professori Kevin Folta arvioi, että kasvitieteilijät ovat tästä yksimielisiä, koska mutaatiojalostus on ennustamattomampaa. Siinä sadat tai tuhannet geenit poistetaan tai uudelleenjärjestetään satunnaisesti, mikä voi aiheuttaa terveyshaittoja. Tosin sekin riski on erittäin pieni verrattuna esim. salmonellan ja muiden ruokien levittämien tautien tuottamaan riskiin. NAS:n jälkimmäisen GMO-raportin osakirjoittaja Alan McHughen (UCLA) totesi, että jokainen GMO on turvallisempi kuin mikään tarkastamaton tuote. Vain Kanada sääntelee mutaatiojalostusta. GMO-sääntelyn vuoksi moni jalostaja turvautuu mutaatiojalostukseen. [21]
Säteilytyksellä tuotetulla mutaatiolla kasveja on jalostettu 75 vuotta, ja tällaiseen GMO-vastustus ei kohdistu, koska menetelmä on "vanha". Toimittaja Ismo Heinisuo ihmettelee sitä, että näin tuotettua Europlan-perunaa pidetään "luonnollisena", mutta kun sama geeninsammutus tehtiin 29 vuotta vanhalla geenitekniikkamenetelmällä helposti, kyseistä Amflora-perunaa pidetään "luonnonvastaisena", vaikka näissä samaan aikaan kehitetyistä perunalajikkeissa ei ole mitään eroa. Tämä johti Amflora-koeviljelmien vandalisointiin ja siihen, että lupahakemuksen käsittely kesti EU:lta 14 vuotta, jolloin markkinat oli jo menetetty Europlanille. Syynä Heinisuo pitää sitä, että 75 vuotta sitten ei vielä ollut vihreää liikettä. BASF-yhtiö joutui siirtämään tutkimustyönsä muihin maanosiin ja luopumaan myös saman hakemuksen rutonkestävästä perunasta. Siksi rutontorjuntaruiskutuksia tarvitaan yhä.[22]
GM-viljelyä kritisoidaan myös riskeistä, jotka ovat samoja kuin tavallisessa intensiivisessä, runsaaseen torjunta-aineiden käyttöön perustuvassa maataloudessa. Monessa mielessä muuntogeeninen ja tavanomainen intensiivinen viljely kuitenkin muistuttavat toisiaan enemmän kuin tavanomainen ja luomuviljely. Eräs tavanomaisen ja GM-viljelyn yhteisistä ongelmista on, että torjunta-aineiden tarjoamat ratkaisut ovat katoavaisia.[23]
Geenimuuntelun sääntely on saanut jalostajat käyttämään sen sijaan entistä enemmän gamma- ja röntgensäteilyä ja kemikaaleja tuottaakseen kasveihin geenimutaatioita. Tällöin ei tarvitse tuottaa todisteita uuden lajikkeen turvallisuudesta, mikä maksaisi 150 - 200 miljoonaa dollaria. National Academies of Science (NAS) sanoi jo vuonna 1989, että on tieteellisesti perusteetonta vaatia geenimuuntelulta sääntelyä, jota ei vaadita mutaatiojalostukselta. Professori, molekyyligeneetikko Kevin M. Folta arvioi, että kaikki kasvitieteilijät ovat tästä yksimielisiä, mutaatiojalostus on kaikkein ennustamattominta. [21]
Mutaatiojalostuksessa tuhotaan ja järjestetään uudelleen satoja tai tuhansia geenejä satunnaisesti. Tämä jäljittelee sitä, mitä auringon säteily tekee kasvien ja eläinten geeneillä vuosituhansien kuluessa. NASin mukaan se tuottaa ihmiselle vahingollisia mutaatioita todennäköisemmin kuin Monsanton käyttämä geenimuuntelu. [21]
Esimerkiksi suurin osa maailman vehnästä, ohrasta ja riisistä on mutanttilajikkeista.[21] Pelkästään YK:n ruoan ja maanviljelyn ydinsäteilytysohjelma on tuottanut yli 3000 mutanttilajiketta.[21] Mutaatiojalostus on tehnyt Vietnamin riisiomavaraiseksi.[21]
Vuonna 2012 saksalainen BASF siirsi kasvitiedeosastonsa Saksasta Yhdysvaltoihin. Monsantokin veti hakemuksensa pois EU:sta, koska EU oli hyväksynyt vain yhden GM-lajikkeen 20 vuodessa. Professori Wayne Parrott varoittaa, että EU:n nykyinen sääntely ajaa käyttämään mutaatiojalostusta, vaikka siinä tuotetaan paljon tuntemattomia muutoksia kasvien geeneihin. Vanhoilla jalostustavoilla on kuitenkin tuotettu terveyshaittoja. Toisaalta Parrott myöntää, että jopa mutaatiojalostuksessa terveysriskit ovat hyvin pieniä verrattuna salmonellan kaltaisiin normaaleihin ruokariskeihin. [21][24]
Tiedetoimittaja Hank Campbellin mukaan GMO:t kehitettiin siksi, että mutaatiojalostus vaihdettaisiin turvallisempaan tekniikkaan, mutta GMO-vastustus on estänyt tämän ja jättänyt vuoden 1936 teknologian käyttöön.[25]
OECD:n turvallisuustyöryhmässä 2000–2009 toimineen kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisolan mukaan tiedeyhteisö aiemmin korosti sitä, miten kasvilajikkeen hyödyt ja haitat riippuvat jalostetuista ominaisuuksista eikä jalostusmenetelmistä, mutta nykyään geenimuuntelu on muita selvästi turvallisempaa, koska 2000-luvulla se on kehittynyt jopa miljardeja kertoja perinteistä mutaatiojalostusta tarkemmaksi. Vastaavasti jalostettaessa risteytyksillä kasvilajikkeeseen tulee villikasvista hyötygeenin ohella tuhansia tuntemattomia ja usein haitallisia geenejä. Ne aiheuttavat tuhansia kertoja enemmän tuntemattomia yhteisvaikutuksia kuin geenimuuntelu, jossa vain se haluttu hyötygeeni tuodaan. [26]
Etiikan ja yhteiskuntafilosofian dosentti Veikko Launis on pitänyt kummallisena sitä, että ”kun GM-kasveja vastustetaan, tavalliset viljelykasvit nähdään usein ’puhtaina’ ja ’luonnollisina’”.[23] Professori Maxine F. Singerin mukaan tavallinen ruokavaliomme ei ole ”luonnollinen”, koska siihen on päädytty vuosituhantisen jalostuksen tuloksena.[27] Esimerkiksi sertifioidut luomutuotteet voivat olla mutaatiojalostettuja Yhdysvalloissa.[21]
Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (YTK) julkaisi syyskuussa 2008 tutkimusselvityksen muuntogeenisten elintarvikkeiden terveysvaikutuksista. Tutkimukseen osallistuivat myös Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ja kahdenkymmenen kansainvälisen asiantuntijan paneeli.[28] Tutkimusselvityksen johtopäätös oli, että asiantuntijat katsoivat tämänhetkisistä ruoan turvallisuusasioista olevan riittävästi tietoa, jonka mukaan nykyisten GM-tuotteiden turvallisuus voidaan arvioida. Tutkimuskeskuksen mukaan niiden ei ole todettu aiheuttavan haittavaikutuksia ihmisen terveydelle.[29] Tutkimuskeskus on todennut, että GM-tuotteiden turvallisuusasioiden arvioiminen ei ole erilaista kuin muidenkaan uuselintarvikkeiden. Siitä huolimatta, että GM-tuotteiden ei ole osoitettu aiheuttavan minkäänlaisia haitallisia terveysvaikutuksia ihmiselle, täydellistä riskittömyyttä ei ole olemassakaan, tai ainakaan tiede ei voi koskaan todistaa sitä. Tämän vuoksi tuotteille suoritetaan vertaileva riskianalyysi. Tutkimuskeskuksen mukaan minkä tahansa ruoan mahdollisista pitkäaikaisista terveysvaikutuksista tiedetään kuitenkin vain vähän, mikä koskee myös muuntogeenisiä tuotteita ja muita uuselintarvikkeita.[29]
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan yksittäiset GM-tuotteet pitää arvioida tapauskohtaisesti, eikä ole mahdollista antaa kaikkien tuotteiden turvallisuutta koskevia yleispäteviä lausuntoja. Tällä hetkellä kansainvälisillä markkinoilla olevat GM-ruoat ovat läpäisseet riskiarvioinnit ja ne eivät todennäköisesti aiheuta riskiä ihmisten terveydelle. Tämän lisäksi terveysvaikutuksia ihmisiin ei ole osoittautunut kulutuksen seurauksena niissä maissa, joissa ne on hyväksytty käyttöön.[30]
Saksan tiedeakatemioiden liiton (UDAW) mukaan tarjolla olevat GM-peräiset elintarvikkeet eivät ole perinteisiä vaarallisempia vaan päinvastoin toisinaan paljon terveellisempiä.[31]
16 vuoden ja lähes miljardin hehtaarin GMO-tuotannosta huolimatta ei ole löytynyt yhtään todistettua terveys- tai ympäristöhaittaa mukaan lukien allergiat.[32] Myös WHO vahvistaa, ettei terveyshaittoja ole löytynyt.[17]
Sadat miljoonat ihmiset ovat syöneet GMO-ruokia 1990-luvun alusta asti, mutta ainuttakaan haittaa ei ole löydetty eikä oikeustapauksia terveyteen liittyen, vaikka hyvin suuri osa GMO-kuluttajista on kaikkein oikeustapausherkimmistä maista kuten Yhdysvalloista.[33]
AAAS, Euroopan komission raportti ja WHO ovat todenneet, että mitään terveyshaittoja ei ole osoitettu.[18] Helmikuussa 2013 Journal of Agricultural and Food Chemistry julkaisi kirjallisuusyhteenvedon 20 vuoden turvallisuustutkimuksista.[18] "Ylivertainen todistusaineisto" osoitti, että kasvien geenimuuntelu "häiritsee kasvin koostumusta vähemmän kuin perinteinen jalostus, jolla silläkin on mahtava turvallisuushistoria."[18]
Syyskuussa 2013 Nature Biotechnology -lehdessä julkaistun katsauksen mukaan jopa geenimuunneltujen organismien vastustajat myöntävät, että tähän mennessä GM-ruoat eivät ole tuottaneet mitään terveyshaittoja.[18][34]
Critical Reviews in Biotechnology julkaisi syyskuussa 2013 italialaisen tutkimusryhmän yhteenvedon 1783 tutkimuksesta geeniteknisistä tuotteista vuosilta 2002-2012. Tutkijat eivät löytäneet yhtään uskottavaa todistetta siitä, että geenimuuntelu tuottaisi mitään haittoja ihmisille tai eläimille. Tutkimuksen tekijät valittavat, että eräiden maiden GMO-rajoitusten sekä epätieteellisen retoriikan vuoksi GMO-huolia on liioiteltu.[12][13]
GM-kriittisen Kansalaisten bioturvayhdistyksen mukaan pitkän aikavälin tutkimuksia muuntogeenisten elintarvikkeiden terveysvaikutuksista ei ole tehty. Yhdistys sanoo myös, että muuntogeenisten elintarvikkeiden on silti todettu aiheuttaneen allergisia reaktioita, myrkytystiloja ja jopa kuolemantapauksia.[35] Vuoteen 1994 mennessä ainut tunnettu myrkytys- ja kuolemantapauksia aiheuttanut GM-tuote oli 1980-luvulla Yhdysvalloissa valmistettu L-tryptofaani -ravintolisä, johon bioturvayhdistyskin tekstissään viittaa. US Food and Drug Administration totesi L-tryptofaanin tappaneen 37 ihmistä.[36] Myrkytysoireiden aiheuttajaa tai sen syytä ei saatu selville, vaikka myöhemmissä tutkimuksissa osasyylliseksi epäiltiin puutteita tuotteen liikaa yksinkertaistetussa puhdistusprotokollassa.[37] Myöhemmin on myös esitetty epäilyjä siitä, että myrkytystapausten taustalla olisi yksinkertaisesti ollut aineen liikakäyttö, jonka seurauksena tryptofaanin aineenvaihduntatuotteet olisivat häirinneet elimistön histamiinitasapainoa. Tällöin oireet olisivat aiheutuneet elimistön liian korkeasta histamiinipitoisuudesta, eikä geenimuuntelulla olisi mitään tekemistä oireyhtymän kanssa.[38]
WHO:n mukaan kansanterveys voi hyötyä paljon bioteknologian mahdollisuuksista, esimerkiksi allergeenisuuden vähenemisestä.[17] International Council for Sciencen mukaan GM-kasvit mahdollistavat allergeenien poistamisen tietyistä elintarvikkeista (esim. maapähkinät).[39][40][41] Yhtään todistettua allergiatapausta tai muuta terveys- tai ympäristöhaittaa ei geenimuuntelusta ole koitunut huolimatta lähes miljardin hehtaarin GMO-tuotannosta.[32]
DNA:ta ihminen saa päivittäin 0,1 - 1 grammaa sekä GM- että ei-GM-ruoasta, eikä lähes 2000 tutkimuksen yhteenvedossa löytynyt mitään todisteita siitä, että sitä päätyisi ihmissoluihin, vaikka GM-vastustajat tällaista yleisesti väittävät.[12][13]
Federation of Animal Science Societes (FASS) kirjoittaa, että bioteknisesti ruokittujen eläinten liha, maito ja munat ovat turvallisia. Edes eläinten ruoan proteiineja ei ole löytynyt lihasta, maidosta ja munista. FASSin mukaan biotekniset kasvit ja eläinruoat auttavat maailman väestön ravitsemusta ja hyvinvointia, etenkin kehitysmaiden lasten.[42]
Vuonna 2014 Journal of Animal Science -lehdessä julkaistu Kalifornian yliopiston tutkimusyhteenveto aiemmasta tutkimuksesta kattoi sadan miljardin eläimen ruokintaa vuosilta 1983 - 2011. Tutkimuskirjallisuuden mukaan GM-ruokitut eläimet olivat yhtä terveitä ja hyvinravittuja kuin muutkin. [43][44]
Muuntogeenisiä kasveja on kritisoitu siitä, että keinotekoisesti lisätyt geenit saattavat siirtyä muuntelemattomiin kasveihin ja jopa eläimet voivat altistua niille.[45] Kuitenkin International Council for Sciencen mukaan GM-kasvien tai niiden yksittäisten geenien riski levitä luontoon on samankaltainen kuin ei-GM-kasvienkin.[39]
Aiemmin tutkijat kuten Mae-Wan Ho ovat esittäneet huolensa myös muuntogeenien leviämisestä sukua olemattomiin lajeihin horisontaalisen geeninsiirron kautta.[46] Muunneltuja geenejä voisi siis siirtyä vaikkapa viljelyskasvista luonnonvaraisiin eläimiin.[47] Kaupallisessa levityksessä olevissa muuntogeenisissä viljelyskasveissa on käytetty kasviin siirrettävänä promoottorina kukkakaalimosaiikkiviruksen (CaMV) promoottoria. CaMV:n 35S-promoottorista on luotu useita erilaisia yhdistelmiä geeninsiirtoon käytettäviksi. Ho ym. (1999) arvelivat mielipidekirjoituksessaan, että eri ominaisuuksiensa takia CaMV:n promoottori osallistuu hyvin todennäköisesti horisontaaliseen geeninsiirtoon. Ho:n mukaan CaMV:n promoottori voisi herättää ”nukkuvan” viruksen tai luoda uuden viruksen missä tahansa GMO:ssa.[46] Lukuisat merkittävät tutkijat kritisoivat voimakkaasti artikkelia.[48] John Innes Instituten (Norwich, Iso-Britannia) tutkijan Roger Hullin mukaan noin 10 % tavallisista kaupassa myytävistä kukkakaaleista ja kaaleista ovat CaMV:n infektoimia. Ihmiset ovat siten syöneet historiansa aikana CaMV:n 35S-promoottoria yli 10 000 kertaa suurempina annoksina kuin niitä esiintyy tavallisissa muuntogeenisissä kasveissa.[48]
Vuonna 2000 Saksassa Hans-Hinrich Kaatzin ja Stefan Wölflin tutkimusryhmä havaitsi, että rapsiin usein lisätty geeni siirtyi joissakin tapauksissa yli eri lajien rajojen, ja kyseistä rapsiin lisättyä geeniä löytyi mehiläisten sisäelimissä eläneistä mikro-organismeista.[47]
Myöhemmin kuitenkin osoitettiin, että geenejä siirtyy myös ei-GM-villikasveista toisiin myös aivan eri lajien välillä.[49]
Nature Biotechnology -lehden päätoimittajat kirjoittivat vuonna 2013, että vain häviävän pienessä osassa geenimuuntelua koskevista tutkimuksista on väitteitä terveysvaaroista, mutta kritiikitön, sensaatiohakuinen lehdistö on kohissut näistä, vaikka tutkimukset olisivat miten virheellisiä tahansa. Yleensä ei myöskään ole mielekästä tutkia geenimuuntelun turvallisuutta, koska yksittäisen lajikkeen turvallisuus riippuu ensisijaisesti muusta kuin siitä, onko se tuotettu geenimuuntelulla vai perinteisemmillä jalostuskeinoilla.[19]
Brittiläinen geneetikko Árpád Pusztai julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan rotille syötetty muuntogeeninen peruna aiheutti vakavia vaurioita rottien immuunijärjestelmälle ja vähensi elinten kasvua.[47] Tiedeyhteisö Royal Society of London piti tutkimusta vakavasti puutteellisena ja epäuskottavana Nature-lehdessä vuonna 1999 julkaistussa vastineessaan.[50][51] Heidän mukaansa tutkimuksen suunnittelu, toteutus ja analyysi olivat monin tavoin virheellisiä eikä siitä voinut tehdä mitään johtopäätöksiä. Esimerkiksi koeryhmissä oli liian vähän rottia, jotta niistä olisi voitu saada mielekästä, tilastollisesti merkitsevää dataa.[33] Silti vuonna 2005 400-jäseninen Federation of German Scientists (FGS) myönsi Pusztaille Whistleblowers-palkinnon, joka myönnetään yhteiskuntaa uhkaavan vakavan vaaran esilletuomisesta.[52] Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSAn eläinruokintakokeiden GMO-paneeli teki vuonna 2008 GMO-tuotteiden eläinkokeista yhteenvedon: GM-ruokintakokeet jyrsijöillä osoittavat, että edes ihmisen päivittäistä saantoa sata kertaa suuremmilla annoksilla jyrsijöillä ei havaittu haittavaikutuksia. Koe-eläinten ja vertailuryhmän välille ei koitunut mitään biologisesti olennaisia eroja.[53]
Gilles-Éric Séralinin tutkimusryhmä Caenin yliopistossa Ranskassa on New Scientist -lehden mukaan pitkään vastustanut geenimuuntelua. Muut tutkijat ovat pitäneet ala-arvoisina ryhmän tutkimuksia muun muassa Roundup-torjunta-aineen ja maissin haitallisuudesta terveydelle.[54][55][56]
Riippumattomat tiedejärjestöt ovat tyrmänneet Séralinin kohutun tutkimuksen, muun muassa Euroopan elintarvikevirasto (EFSA),[57] Ranskan HCB ja kansallinen ruokaturvallisuusvirasto, Flanderin biotekniikkainstituutti,[58] Tanskan tekninen yliopisto, Australian ja Uuden-Seelannin ruokavirasto.[59][60]
Federico Infascellin Napolin yliopistossa johtaman laboratorion tutkimuksia siteerattiin laajalti GM-vastaisilla verkkosivuilla. Tutkimuksissa väitettiin, että kun vuohikutuille syötettiin GM-soijaa, siirtogeenin fragmentteja päätyisi kutun maitoon. Nature raportoi, että tutkimus herätti epäilyjä dataväärennöksestä. Esimerkiksi elektroforeesigeelikuvat näyttävät siltä, että niistä olisi poistettu osia, ja eri tutkimuksissa näyttää olevan saman kuvan kopioita, vaikka kuvatekstien mukaan kyse on eri tutkimuksista. Biolääketieteellisen palvelun analyysi näytti vahvistavan kuvien manipulaation ja uudelleenkäytön. Napolin yliopisto käynnisti asiasta selvityksen, ja selvitysryhmän vetäjä kertoi ryhmän löytäneen tutkimuksista tahallista datan vääristelyä. Infascelli väitti oman asiantuntijansa olevan päinvastaista mieltä muttei suostunut Naturen haastatteluun asiasta.[61]
Biolääketieteellisen palvelun johtaja Enrico Bucci julkaisi 14.1.2016 tutkimuksensa, joka kattoi myös neljä muuta Infascellin GM-ruokintatutkimusta ja hänen laboratorionsa väitöskirjan. Analyysissä todisteita kuvamanipulaatiosta löytyi kaikista kahdeksasta tutkimuksesta. Infascellin laboratorion papereita on aiemminkin syytetty kuvamanipulaatiosta.[61]
Satokasveja voidaan mahdollisesti muunnella geneettisesti niin, että niistä saadaan suurempia satoja kehitysmaiden heikoissa olosuhteissa.[62] Italiassa vuonna 2005 tehdyssä viljelykokeessa Bt-maissilajikkeista toisen sato oli 28 ja toisen jopa 43 prosenttia suurempi kuin geenimuuntelemattoman vertailuviljelmän. Koe tehtiin alueella, jossa maissikoisa on yleinen tuholainen. Espanjassa vastaavassa kokeessa geenimaissin sato oli seitsemän prosenttia suurempi kuin muuntelemattoman viljelmän.[63]
Plos One -lehdessä julkaistun tutkimuskirjallisuuden meta-analyysin (2014) mukaan GM-viljely on vähentänyt kasvinsuojeluaineiden käyttöä 37 % sekä lisännyt satoja 22 % ja viljelijöiden voittoja 68 %, kehitysmaissa vieläkin enemmän.[14] Tuhohyönteisiä kestävät GM-kasvit ovat vähentäneet suojeluaineiden käyttöä ja lisänneet satoja vieläkin enemmän kuin rikkakasveja kestävät GM-kasvit.[14] Tutkimus oli suurin tähänastisista.[64]
Jos viljelyskasvin geenejä muunnellaan, niin että se saa paremman vastustuskyvyn tuholaisia vastaan, säästetään tuholaismyrkkyjen ruiskutuksissa. Tämä johtaa energian säästämiseen, sillä ruiskutusten vähentyessä myös polttoaineen kulutus vähenee.[16] Myrkyille vastustuskykyisten GM-kasvien osalta hyötyyn tai haittaan vaikuttaa maanviljelijän asenne: mikäli ominaisuutta käytetään tekosyynä ruiskuttaa myrkkyä ylen määrin, ympäristövaikutukset voivat olla haitallisia, kun taas järkevästi käytettynä ne voivat olla positiivisia.[65] PG Economicsin vuonna 2010 julkaiseman raportin[66] mukaan GM-tekniikat johtivat rikkakasvien torjunta-aineiden käytön vähenemiseen 182 miljoonalla kilogrammalla vuosien 1996 ja 2006 välillä. Bt-puuvillan käyttöönotto vähensi hyönteismyrkkyjen käyttöä 170 miljoonaa kilogrammaa.[65] Säästöjä aiheutuu myös siitä, että maata ei välttämättä tarvitse kyntää, vaan on mahdollista suorittaa kevytmuokkaus ja suorakylvö, koska torjunta-aine tehoaa myös talvehtineisiin rikkakasveihin. Kun maata ei kynnetä, eroosio vähenee voimakkaasti. Lisäksi maahan sitoutuu enemmän hiiltä, jota vapautuu kyntämisen yhteydessä. Vuonna 2005 hiilidioksidipäästöt vähenivät tästä syystä kahdeksan miljoona tonnia.[67] International Council for Sciencen mukaan GM-kasveilla voidaan vähentää altistumista tuholaismyrkyille ja niiden jäämiä ruoissa.[39]
EASAC arvostelee sitä, että EU rajoittaa geenimuuntelua niin paljon, että sen mahdollisuuksia vähentää kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttöä ei hyödynnetä riittävästi.[68]
Nature-lehdessä julkaistu 20 vuotta ja 2 miljoonaa neliökilometriä kattanut tutkimus osoitti, että geenimuunnellut kasvilajikkeet tuottavat suuria ympäristöhyötyjä, jotka kattavat myös ympäröiviä ei-GM-viljelmiä. Vuonna 2011 viljeltiin 66 miljoonalla hehtaarilla kasveja, jotka tuottavat ihmisille vaarattomia mutta tuholaisille haitallisia toksiineja. Vuonna 1997 käyttöön tullut Bt-puuvilla on puolittanut tuholaismyrkkyjen käytön. Tämä myös lisää tuholaisten luontaisten vihollisten määrää. Southamptonin yliopiston ekologian professori Guy Poppy katsoo, että tutkimuksen valtava mittakaava lopettaa keskustelun aiheesta. Aiemmin tieteilijöitä oli epäilty ja väitetty, että muut tuholaiset voisivat lisääntyä. Nyt ensi kerran osoitettiin myös ympäröivien ei-GM-peltojen hyötyvän.[69][70]
Kalaöljyjen hyöty ihmisen terveydelle on luonut kovan paineen kalakantojen riittävyydelle, minkä vuoksi on haluttu löytää vaihtoehtoisia EPA- ja DHA-öljyjen lähteitä. Marraskuussa 2013 julkaistiin The Plant Journalissa ympäristön kannalta kestäviin ratkaisuihin tähtäävän Rothamsted Researchin tutkimus: kitupellava saatiin geenisiirrolla tuottamaan EPA- ja DHA-öljyjä. Professori Johnathan Napier sanoo kasvin voivan parantaa sekä ympäristöä että ihmisten terveyttä.[71][72]
Viljelyskasviin siirretty geeni voi siirtyä luonnossa villeinä kasvaviin kasvikantoihin. Aina pölytyksen tapahtuessa geenejä kulkeutuu viljelyskasveista rikkakasveihin, mutta jos rikkakasvi ei ole viljelyskasvilajille läheistä sukua, geenit eivät ehkä periydy sen jälkeläisiin. Eräät tutkijat, kuten kasviekologi Allison Snow, uskovat silti, että lopulta jotkin rikkakasvit saavat muuntogeenisistä kasveista edullisia geenejä, niin että niistä kehittyy "superrikkaruohoja".[62] Petter Portinin mukaan vaaraa on yliarvioitu. Jos muuntogeenejä siirtyisikin rikkaruohoihin, ne eivät saisi niistä välttämättä etua, koska "kasvin tietyssä ympäristössä toimiva kilpailustrategia ei välttämättä toimi jossain toisessa ympäristössä".[67]
Vuonna 2005 Yhdistyneessä kuningaskunnassa havaittiin herbisidiresistenssigeenin siirtyneen GM-rapsilta etäistä sukua olevalle luonnonvaraiselle rikkasinapille (Sinapis arvensis) koeviljelmänä käytetyllä pellolla.[73] Superrikkaruohot pystyisivät mahdollisesti leviämään paljon tavallisia rikkaruohoja nopeammin,[62] mutta edellä mainittu rikkasinappi ei liene ollut lisääntymiskykyinen.[73] Koska peltoalat ovat suuria ja yksikin superrikkaruoho-yksilö voi lisääntyä nopeasti, superrikkaruohon syntyminen olisi vakava riski, vaikka geenien siirtymisen todennäköisyys olisi hyvin pieni.[73][62]
Muuntogeeninen kasvi voi itsessäänkin olla rikkakasvi: jos eri rikkakasvimyrkyille resistenteiksi muunnellut kasvilajikkeet risteytyvät, voi syntyä useille eri torjunta-aineille resistentti lajike, jota on vaikea saada hävitettyä muita kasvilajeja kasvavilta pelloilta.[74] Esimerkiksi Kanadassa jotkut maanviljelijät ovat ryhtyneet jälleen kyntämään peltojaan päästäkseen eroon peltokarkulaisesta rapsista, joka on manipuloitu vastustuskykyiseksi rikkakasvimyrkylle.[75]
Toisaalta jos viljelyskasvi saadaan geenimuuntelun avulla tuottamaan jatkuvasti Bt-myrkkyä, tuhohyönteiset voivat helpommin kehittyä sille resistentiksi, jolloin niiden torjunta vaikeutuu.[62] Muuntogeenisen maissin Bt-toksiinien on myös todettu vaikuttavan haitallisesti vesiekosysteemien hyönteisiin.[76]
Resistenssiongelma ei koske vain muuntogeenisten kasvien viljelyä vaan kaikkea torjunta-aineiden käyttöä maataloudessa: osa rikkaruohoista tulee ajan mittaan vastustuskykyisiksi sekä tavallisille torjunta-aineille että glyfosaatille ja muille GM-viljelyssä käytetyille torjunta-aineille.[23] Myös tuhohyönteisistä voi kehittyä vastustuskykyisiä tavanomaisen viljelyn torjunta-aineille.[27] Rikkakasvien ja tuhohyönteisten vastustuskyvyn kehittymistä on mahdollista hidastaa esimerkiksi muuntelemalla viljelykasvit kestämään useita torjunta-aineita, joita voidaan vaihdella peräkkäisinä vuosina.[67] Torjunta-aineiden vuorotteleminen on keino ehkäistä vastustuskyvyn kehittymistä myös tavanomaisessa viljelyssä.[77]
Kesällä 2010 Pohjois-Dakotassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin GM-rapsin karanneen laajalti tienvarsille, ja tutkijat katsoivat huolen GM-kasvien leviämisestä luontoon olevan aiheellinen.[78] Arkansasin yliopiston professori Cynthia L. Sagers sanoi, että satokasveista on tulossa rikkakasveja. Monsanto huomautti lausunnossaan, että tavanomaistakin rapsia oli levinnyt tienvarsille jo ennen GM-lajikkeiden tuloa. Resistentillä rapsilla ei ole kilpailuetua tienvarressa, jollei tienvarsia käsitellä sillä myrkyllä, jolle se on vastustuskykyinen.[75] Petter Portin on kirjoittanut, että viljelykasvit eivät ole kilpailukykyisiä pellon ulkopuolella, koska tuhansia vuosia kestänyt jalostus on tehnyt ne riippuvaisiksi viljelyolosuhteista.[67] Tämä pitääkin paikkansa etenkin GM-soijalle ja -maissille, jotka eivät ole levinneet luontoon.[75]
Muunneltu perimä voi levitä muuntelematonta kasvia kasvavalle pellolle. Kontaminaatiossa muunneltu geeni sekoittuu muuntelemattomiin kasveihin tai siemeniin esimerkiksi pölytyksessä tapahtuvan risteytymisen takia.
Vuonna 2000 Saksassa havaittiin, että muuntogeeninen rapsi sekoittui lähistöllä olleisiin muuntelemattomiin rapseihin.[47] Vuonna 2001 tehdyn tutkimuksen mukaan 800 metrin välimatka muuntogeenistä ja tavallista rapsia kasvavan pellon välillä ei riitä estämään muunneltujen geenien leviämistä.[74]
Eräät kanadalaiset luomuviljelijät ovat menettäneet oikeuden myydä tuotteitaan luomuna viljelmille levinneiden muuntogeenisten lajikkeiden takia.[74]
Vuonna 2006 kerrottiin, että Yhdysvalloissa yli 30 % riisiviljelmistä oli kontaminoitunut Bayer CropSciencen geenimuunnellulla Liberty Link -riisillä, jota ei oltu hyväksytty ihmisravinnoksi.[79] Maatalousministeriö ilmoitti tuolloin, ettei riisilajikkeesta koitunut terveys- tai ympäristöriskiä. Japani ja EU kielsivät riisin tuonnin Yhdysvalloista. Bayer CropScience tuomittiin maksamaan korvauksia viljelijöille.[80] Vuonna 2010 Euroopan komissio salli jälleen pitkäjyväisen riisin tuonnin, kun otettiin käyttöön toimia geenimuunnellun lajikkeen pois seulomiseksi.[81]
Vuonna 2013 GMO-soijan osuus soijanviljelyalasta oli Yhdysvalloissa jo 93 % ja GMO-maissin 90 %, molemmat nopeassa nousussa.[82]
Etelä-Euroopassa viljellään muuntogeenistä maissia, mutta GM-kasvien kehitys Euroopassa vähentyy, koska yhtiöt ovat huomanneet, ettei EU hyväksy uusia lajikkeita. Pohjois-Amerikassa hyväksytään ja Etelä-Amerikassa uusia GM-lajikkeita tulee nopeasti viljelyyn.[83] Eurooppa on geenimuunnellun viljan suurimpia ostajia vuosituonnin ollessa yli 30 miljoonaa tonnia lähinnä eläinten rehuksi.[84]
Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Munneltujen kasvilajikkeiden patenttien "kaupallisista" vaikutuksista pitää kertoa enemmän. |
Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen dosentti, tohtori Jussi Tammisola kirjoittaa, että kasveja on voinut patentoida USA:ssa[85] jo vuodesta 1930 ja Louis Pasteur patentoi hiivan jo vuonna 1873.[86] Tammisolan mukaan kasvien patentointi auttaa saattamaan geenitekniikassakin uuden tiedon kaikkien saataville, mutta patenttisuoja ei saa olla liian laaja.[86][87] Yleensä suoja-aika jääkin lyhyeksi, koska 20 vuoden suoja-ajasta kuluu 10–15 vuotta geenin löytämisestä lajikkeen kehittämiseen.[86]
Helsingin Yliopiston Ruralia-instituutin erikoissuunnittelija, luomuviljelijä[88] Jukka Rajala on Voima-lehdessä väittänyt geenimuuntelupatenttien aiheuttavan ongelmia. Myös muilla tavoin jalostettuja kasveja voi patentoida, joten mahdollinen ongelma ei ole niinkään geenimuuntelussa vaan patenttilainsäädännössä. Tosin Euroopassa kasvilajikkeita ei edes voi patentoida.
GMO:n kaupallinen potentiaali perustuu suurelta osin patenttien pohjalta myytyihin lisensseihin ja niiden käytön valvontaan.[89] Sopimusehdot voivat määritellä esimerkiksi, että siemeniä ei saa vanhan tottumuksen mukaisesti kierrättää,[90] vaan jokaista kylvöä varten on ostettava uudet. Tämän uuden välikäden ilmaantuminen tuotantoketjuihin on aiheuttanut voimakkaita vastareaktioita esimerkiksi Intiassa.[91] Toisaalta ilman patentoitavuutta ja lisenssimaksuja GMO-tutkimus ja -tuotekehitys ei välttämättä kannattaisi kaupallisesti. Tuotteistettuun muuntogeeniseen lajikkeeseen voidaan siirtää myös terminaattorigeeni, mikä estää lajiketta tuottamasta toista sukupolvea omista siemenistään.[92]
Andrew Pollack väittää, että patenttijärjestelmä vaikeuttaa geenimuunneltujen organismien riippumatonta tutkimusta, koska kaikkeen tutkimukseen on saatava patentinhaltijan lupa, ja joskus patentinhaltija pidättää oikeuden valmistuneiden tutkimustulosten julkaisuun.[93][94] Toisaalta geenimuunneltujen kasvien turvallisuudesta on satoja riippumattomia tutkimuksia. [95]
Rapsia viljellyt kanadalainen Percy Schmeiser tuomittiin oikeudessa Monsanto-yrityksen kehittämän muuntogeenisen rapsin (Roundup Ready) patentin loukkaamisesta. Ne olivat ilmeisesti levinneet Schmeiserin satoon viereiseltä pellolta tai ohiajaneesta ajoneuvosta. Oikeuden päätöksen mukaan vastuu oli Schmeiserin, koska hän ei pystynyt selittämään, miksi hän eristi pellolle levinneet kasvit Roundupilla, otti niistä siemenet talteen ja kylvi ne seuraavana vuonna siten, että hänellä oli pellollaan 1030 eekkeriä 95–98 % Roundup Ready -rapsia, joka olisi muutoin maksanut hänelle 15 000 dollaria.[62][96]
Monsanton ensimmäiset GMO-patentit raukeavat jo vuonna 2014.
UNDP:n inhimillisen kehityksen raportin mukaan "Biotekniikka tarjoaa ainoan tai parhaan työkalun marginaalisille ekologisille alueille, joilla asuu yli puolet maailman köyhimmistä ihmisistä. Raportin mukaan nykyinen keskustelu GM-kasveista Euroopassa ja Yhdysvalloissa jättää huomiotta kehitysmaiden huolet ja tarpeet kehitysmaissa, joissa kasvien säännelty viljely voisi vähentää aliravitsemusta ja nälänhätää.[97]
Kolmannen maailman tiedeakatemiat vaativat geenitekniikan käyttämistä, koska sillä voidaan lisätä ruoantuotantoa, parantaa tuotannon tehokkuutta, tehdä entistä ravitsevampia, säilyvämpiä ja terveyttä edistävämpiä ruokia, vähentää maatalouden ympäristörasitetta ja auttaa ihmisiä tuottamaan ruokansa.[98][99]
Toisaalta jotkut kehitysmaiden GM-vastustajat väittävät geenimuunneltujen kasvien aiheuttavan homoseksuaalisuutta, impotenssia, AIDSia ja kaljuutta. Äänekkäimpiä vastustajista on Vandana Shiva, joka väittää GM-tekniikan olevan testaamatonta, todistamatonta ja vaarallista, vaikka kaikki tämä on todistettavasti epätotta, kirjoittaa Stanfordin yliopiston tutkija Henry I. Miller. Shiva ei vain vastusta geenitekniikkaa vaan väittää jopa 1900-luvun "vihreän vallankumouksen" vahingoittaneen ympäristöä.[100]
Federation of Animal Science Societes (FASS) katsoo, että biotekniset kasvit ja eläinruoat auttavat etenkin kehitysmaiden lasten ravitsemusta ja hyvinvointia.[42][101]
Kriitikot, muiden[102][103][104] muassa Greenpeace-järjestö, näkevät rikkakasvimyrkyille vastustuskykyiset lajikkeet bioteknologia-alan yritysten keinona tehdä viljelijät riippuvaisiksi tuotteistaan. Kun muuntogeeninen kasvi on vastustuskykyinen juuri tietyn yrityksen markkinoimalle torjunta-aineelle, viljelijän on pakko käyttää juuri kyseistä torjunta-ainetta hyödyntääkseen muuntogeenistä tuotetta.[105]
Tutkimus osoitti v. 2009, että jotkin japanilaiset ja eteläkorealaiset yritykset raaka-aineen korkean hinnan vuoksi toivat geenimanipuloitua raaka-ainetta käytettäviksi korkeasti prosessoiduissa tuotteissa, joista tuo GM-aines ei erotu testeissä ja jotka GM-tuotteet sen tähden voivat välttää geenimuuntelusta kertovat pakkausmerkinnät. [Biosafety Decisions and Perceived Commercial Risks: The Role of GM-Free Private Standards - By Guillaume Gruère, Debdatta Sengupta, sivu 24, kpl 4][2].
GM-tutkimuksen keskittyminen suurelta osin suuryrityksille johtuu professori Teemu Teerin mukaan EU:n vaatimista kalliista riskianalyyseistä. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla muuntogeeniset kasvit olivat suosittu tutkimusaihe. Riskianalyysien kalleuden vuoksi suuryritystenkään ei kannata tutkia kuin muutamaa kasvia kuten maissi, soija, puuvilla ja rapsi. Kuitenkin geenitekniikkaa voisi soveltaa kaikkiin yleisiin viljelykasveihin ja muilla aloilla samaa geenitekniikkaa käytetään jo laajasti, esimerkiksi rokotteiden ja teollisten entsyymien valmistuksessa. Myös Pohjois-Amerikassa vaatimukset ovat tiukkoja, mutta siellä uusia GM-lajikkeita hyväksytään, Euroopassa ei. Teerin ja professori Paula Elomaan mukaan koevaatimusten pitäisi olla samat GM- ja muille lajikkeille.[83]
Euroopan unioni keskeytti lupien myöntämisen muuntogeenisille tuotteille vuonna 1998.[106] EU päätti alkaa hyväksyä uusia muuntogeenisiä viljelyskasveja vuonna 2004.[107]
Euroopan unionissa säädettiin vuonna 2001 direktiivi geenimuunneltujen organismien levittämisestä (2001/18/EY). Sen mukaisesti on EU:ssa lokakuun 2002 ja lokakuun 2005 välisenä aikana hyväksytty markkinoille seuraavat GMO:t: kolme Monsanto Europe S.A. -yhtiön muuntogeenistä maissilajiketta, yksi Monsanton rapsi ja yksi Pioneer Hi-Bred International Inc. - ja Mycogen Seeds -yhtiöiden maissi. Muihin tarkoituksiin kuin markkinoille (esimerkiksi tutkimukseen) on EU:ssa hyväksytty 191 GMO-levittämishakemusta.[108]
Euroopan maista muuntogeenisiä kasveja (maissia) on viljelty vähän Portugalissa, Ranskassa ja Saksassa. Espanjassa muuntogeenistä maissia istutetaan noin sata tuhatta hehtaaria vuodessa eläinten rehuksi.[73] Puolassa geeniruokaa kasvatettiin ISAAA:n (International Service for the Acquisition of Agri-biotech Applications) tilaston mukaan 3 000 hehtaarin alalla vuonna 2008; siellä ei ollut lainsäädäntöä muuntogeenisten viljelmien valvomiseksi.[109] GM Freeze -kampanjan mukaan ISAAA:n tiedot ovat liioiteltuja ja poikkeavat Monsanton luvuista; ISAAA:n edustaja vakuutti, että sen tiedot ovat tarkkoja.[110]
Bioteknologia.info-sivuston[111] mukaan "[muuntogeenisiä elintarvikkeita] ei –– tiettävästi ole vielä ollut myynnissä Suomessa".[112] Suomen Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan Suomeen tuodaan erittäin vähän muuntogeenisiä ainesosia sisältäviä tuotteita. Vuoden 2007 alkuun mennessä muuntogeenisiä osia on löytynyt Suomessa vain joistakin pohjoisamerikkalaisista proteiinijauhevalmisteista.[113][114] Sen sijaan esimerkiksi Englannissa, Ranskassa ja Saksassa on kiinalaista muuntogeenistä riisiä päätynyt elintarvikkeisiinkin asti.[115]
Euroopan unionin säännösten mukaan geenimuunneltuja organismeja sisältävien tuotteiden pakkauksissa ja mainoksissa on luettava: ”tämä tuote sisältää geneettisesti muunnettuja organismeja”.[116][117] Merkintä vaaditaan muuntogeenisestä eliöstä tehtyyn elintarvikkeeseen, vaikka siitä ei voisi löytää muunnettua DNA:ta tai proteiinia. Merkintää ei tarvitse olla tuotteessa, joka sisältää satunnaisesti tai teknisesti välttämättömistä syistä alle 0,9 % muuntogeenisiä ainesosia.[118]
WHO, FDA, USDA, AMA ja AAAS ovat ilmoittaneet, että GMO-merkinnöille ei ole tieteellisiä perusteluja.[119]
FDA:n politiikka on vaatia ruokiin merkintöjä asioista, jotka voivat aiheuttaa terveys- tai ympäristöriskejä. Geenimuuntelun merkitsemiselle ei siksi AAAS:n mukaan ole perusteita, vaan se voi ainoastaan johtaa kuluttajia harhaan.[120]
AAAS:n mukaan GMO-merkinnät olisivat vaarallisia. Tieteen perusteella geenimuuntelu on turvallista, ja merkintöjä vaativien motiivina ovatkin pelko "luonnottomuudesta" ja halu saada kilpailuetua siitä, että merkinnät pelottaisivat kuluttajia.[1]
American Society of Cell Biology vastustaa GMO-merkintöjä ja sanoo niiden johtaneen Euroopassa valinnanvaran kapenemiseen: GMO-tuotteita haluavat eivät enää pysty ostamaan niitä.[15]
Euroopan torjuva suhtautuminen muuntogeenisiin elintarvikkeisiin on ollut yksi syistä siihen, että jotkin Afrikan maat ovat suhtautuneet kielteisesti muuntogeeniseen ruoka-apuun. Sambia ei ottanut vuonna 2002 vastaan Yhdysvaltain tarjoamaa maissia, josta osa oli muuntogeenistä. Tärkeimmiksi kieltäytymisen syiksi ilmoitettiin epävarmuus tuotteiden turvallisuudesta ihmisravinnoksi sekä pelko kontaminaatiosta, joka olisi väitetysti saattanut johtaa siihen, että EY-maat olisivat torjuneet tuontielintarvikkeet Sambiasta. Samana vuonna Zimbabwe hyväksyi muuntogeenisen maissin vastaanottamisen sillä ehdolla, että se jauhettaisiin heti kontaminaation välttämiseksi. Toisaalta 15 Afrikan maata on syyttänyt Maailman ruokaohjelmaa ja USAID:ia Sudanin ja Angolan painostuksesta, joka on johtunut siitä, että maat ovat torjuneet muuntogeenisen ruoka-avun. Maailman ruokaohjelman mukaan muuntogeenisten elintarvikkeiden rajaaminen ruoka-avun ulkopuolelle aiheuttaisi viivästyksiä.[121]
Elokuussa 2003 Yhdysvallat, Kanada ja Argentiina valittivat EU:n säännöksistä Maailman kauppajärjestölle. Ne katsoivat de facto -keskeytyksen GM-tuotteiden hyväksymisessä jatkuneen edelleen. Ne pitivät myös eräiden yksittäisten jäsenmaiden (Itävalta, Ranska, Saksa, Kreikka, Italia, Luxemburg ja Yhdistynyt kuningaskunta) asettamia rajoituksia Maailman kauppajärjestön sääntöjen vastaisena. Vastatoimia halusivat myös monet amerikkalaiset yritykset, jotka pitivät EU:n uusia säännöksiä tuotteiden jäljitettävyydestä rasitteena liiketoiminnalleen: Euroopan-markkinoille myyneet tuottajat valitsivat mieluummin GM-vapaasta Pohjois-Brasiliasta kuin Yhdysvalloista peräisin olevia soijapapuja raaka-aineekseen.[121] Maailman kauppajärjestö asettui Yhdysvaltain kannan puolelle päätöksessään toukokuussa 2006.[107]
Vuonna 2003 Ylä-Itävalta halusi julistautua geenimuunnelluista organismeista vapaaksi alueeksi suojellakseen viljelyskasveja ja luonnonvaraisia eliöitä kontaminaatiolta. Euroopan komissio teki päätöksen, jonka mukaan Ylä-Itävalta ei voi poiketa EU:n säännöistä ja kieltää GMO-viljelyä. Komissio huomautti, ettei Itävalta ollut tuonut esiin uutta tutkimusta, joka tukisi sellaista päätöstä.[106] Myös Puolan GMO-vastaisen hallituksen oli sallittava viljely EU:n päätöksellä.[109] Lisäksi esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on haluttu julistaa alueita GMO-vapaiksi.[106]
Alankomaat teki vuonna 2009 aloitteen, jonka mukaan jäsenmaiden pitäisi itse saada päättää GMO-vapaiden alueiden perustamisesta.[122] Suomen pääministeri Matti Vanhanen sanoi Suomen kannattavan jäsenmaiden omaa päätäntävaltaa, ja hän myös vihjasi Suomesta tulevan kansallisella päätöksellä muuntogeenisestä viljelystä vapaa maa, jos aloite menisi läpi.[123]
Eviran kotisivujen ilmoituksen mukaan Suomen markkinoilla ei ole muuntogeenisiä ainesosia sisältäviä elintarvikkeita (2011).[124] Tosiasiassa muuntogeenisiä elintarvikkeita Suomessa kuitenkin syödään, vaikkakin suurimmassa osassa tutkituista GM-elintarvikkeista Suomessa GM-aineksen osuus on alle ehdottoman merkintärajan 0,9 %.[125] Tullilaboratorion vuonna 2004 ottamissa valvontanäytteissä sadasta soijan ja maissin jatkojalosteesta kolmasosasta löytyi geenimanipulaatiota. Näistä viidessä pitoisuus ylitti myös 1 %:n merkintävelvollisuuden.[126]
Suomen laki ei velvoita kertomaan muuntogeenistä raaka-ainetta, mikäli tuote ei sisällä jälkiä geenimuuntelusta, eli esimerkiksi GM-rehua syöneen lehmän maidon tai jauhelihan pakkausselosteessa ei geenimuuntelusta tarvitse kertoa.[127] Jotkin lihatuotteiksi jalostettavat teuraseläimet ruokitaankin Suomessa jo GM-rehulla.[128] Suuret suomalaiset teurastamot ovat esimerkiksi ilmoittaneet toimittavansa kaikille sopimussikaloille muuntogeenistä soijaa sisältävää rehua, ja vähitellen myös pienten valmistajien sianlihatuotteiksi teurastetut siat saatetaan kasvattaa vastaavalla rehulla.[129] Uuteenkaupunkiin rakenteilla oleva Euroopan suurin soijanjalostamo pyrkii tarjotamaan geenimuuntelematonta rehua Suomen karjataloudelle v. 2013 ja v. 2016 lähtien.[130]
Tuottaja voi halutessaan lisätä ”gm-vapaa”- tai ”tuotettu ilman geenitekniikkaa” -merkinnän muuntelemattomaan elintarvikkeeseen. Lihatuotteeseen sen voi lisätä, jos eläintä ei ole ruokittu geenimuunnellulla rehulla. Merkintää ei Eviran mukaan saa käyttää tuotteissa, jotka eivät edes voisi sisältää geenimuunneltuja ainesosia.[131][132]
Suomessa on tutkittu muun muassa Pito-perunalajikkeen geenimuuntelua perunaruton kestäväksi. Ruton torjuntaan käytetään nykyisin paljon kasvinsuojeluaineita, ja mikäli hankkeessa onnistutaan, voitaisiin torjunta-aineiden käyttöä vähentää merkittävästi.[16]
Suomessa on kehitetty myös runsaasti tärkkelystä tuottavaa perunaa paperiteollisuuden valkaisuaineen raaka-aineeksi. Euroopan unionilta haetaan lupaa tämän lajikkeen viljelyyn. Hallitus valmistelee sen viljelemistä varten myös lakiesitystä. Aikomuksena on perustaa rekisteri, josta kuka tahansa näkee, missä muuntogeenistä perunaa viljellään.[133]
Yli 100 riippumatonta tiedejärjestöä on todennut, että GMO-ruoat ovat yhtä terveellisiä tai terveellisempiä kuin perinteiset tai luomuruoat.[60]
Yhdysvaltain tieteenedistämisjärjestö AAAS toteaa, että GMO-vastustukselle ei ole tieteellistä perustaa, vaan vastustus johtuu "luonnottomuus"-ominaisuudesta. "WHO, American Medical Association, U. S. National Academy of Sciences, British Royal Society ja kaikki muutkin arvostetut järjestöt, jotka ovat samaa todistusaineistoa tutkineet, ovat todenneet GM-kasveista saadun ruoan yhtä turvalliseksi kuin perinteisesti jalostetun." [120] Järjestön mukaan geenejä on muunneltu jalostuksessa aina, 1900-luvulla tätä on kiihdytetty kemikaaleilla ja säteilyllä ja nyt niin sanotulla geenimuuntelutekniikoilla. GM-kasvit ovat kaikkein testatuimpia, eikä yksikään väite niiden haitoista ole kestänyt tieteellistä tarkastelua.[120]
Nature Biotechnology -lehden päätoimittajien mukaan on yllin kyllin todisteita GM-elintarvikkeiden turvallisuudesta, ja WHO, Euroopan komissio, US National Academy of Sciences ja American Medical Association ovat voimakkaasti puolustaneet niiden terveellisyyttä.[19]
Vuonna 2004 Euroopan komissio teetti ENTRANSFOOD-tutkimuksen selvittääkseen bioteknisten tuotteiden hyväksymisen edellytykset.[134] Tulos oli, että olemassa olevien koemenetelmien yhdistelmä tuottaa pätevät arviot GM-lajikkeiden turvallisuudesta.[135] Vuonna 2010 Euroopan komission tutkimus- ja innovaatiodirektoraatti totesi: "yli 500 riippumattoman tutkimusryhmän yli 130 tutkimusprojektia yli 25 vuodelta osoittavat, että biotekniikka, etenkin geenimuuntelu, ei ole sen vaarallisempaa kuin esimerkiksi perinteiset jalostustekniikat."[2]
Geenimuuntelua puoltavaa tutkimusta on kuitenkin kritisoitu siitä, että tutkimus on vuoteen 2010 asti ollut mahdollista vain siementuottajien hyväksynnällä johtuen siementen patenteista, mikä aiheuttaa kysymyksiä tutkimuksen puolueettomuudesta [11] Geenimuunteltujen viljelykasvien turvallisuudesta ja ympäristövaikutuksista oli jo vuonna 2013 yli 2000 tutkimusta, joista peräti 1000 oli riippumattomien tutkijoiden riippumattomasti tekemiä.[12][13]
12 suomalaisten yliopistojen rehtoria, 146 professoria, 215 dosenttia ja 325 tohtoria allekirjoittivat vetoomuksen geenikieltoa vastaan Suomessa.[152][153] Vetoomuksen mukaan hallituksen esitys vaikeuttaisi kohtuuttomasti muuntogeenisten tuotteiden tutkimusta ja elinkeinonharjoittamista.[153]
Toimittaja Keith Kloorin mukaan GM-vastustus johtuu siitä, että monen ihmisen maailmankuva vaatii GM-kasvien olevan vaarallisia, ja siksi he eivät kykene ottamaan vastaan tieteellisiä tosiasioita aiheesta.[155] Tunnettu vihreä ilmastoaktivisti Mark Lynas sanoi löytäneensä tieteen ja pyysi anteeksi aikaisempaa GM-vastustustaan. Hän sanoi olleensa "täysin väärässä" ja myönsi vandalisoineensa GMO-koeviljelmiä sekä kirjoittaneensa The Guardianiin, New Statesmaniin ja muihin lehtiin GM-vastaisia artikkeleita lukematta kai yhtäkään tieteellistä artikkelia aiheesta. Lynas myös arvosteli Greenpeacea ja muita aiempia järjestöjään siitä, että nämä sivuuttivat täysin tieteelliset tosiasiat organismien turvallisuudesta.[156][157][158][159]
Nature Biotechnology -lehden päätoimittajien mukaan todisteet GM-elintarvikkeiden turvallisuudesta eivät riitä, koska aina joskus jossain julkaistaan virheellinen tutkimus geenimuuntelun "haitoista" ja tällöin aktivistit ja kritiikittömän sensaatiohakuinen media rummuttuvat sitä. Lisäksi keskustelussa keskitytään geenitekniikkaan, vaikka jalostusmenetelmän sijasta yksittäisten lajikkeiden ominaisuudet ovat olennaisia. Siksi geenitekniikka saavuttaa laajan hyväksynnän ehkä vasta vähitellen, kun yhä useampi GM-tuote osoittautuu tarpeelliseksi. Esimerkiksi papaija olisi luultavasti jo kadonnut Havaijilta ilman geenitekniikkaa, koska sitä vaivasi virus.[19] Moni vastustaa geenimuunneltuja organismeja siksi, että niiden ajatellaan olevan jotain uutta, jota suuryritykset "lisäävät salaa ruokiimme".[18]
GMO-ruoan vastustajilla on hatarimmat tiedot geenimuuntelusta, mutta luulevat tietävänsä siitä eniten.[160]
Euroopassa (erityisesti Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä ja Britanniassa) 80 akateemisten tai valtiollisten tutkimusinstituuttien lähinnä GM-lajikkeiden turvallisuutta tutkivaa koeviljelmää on tuhottu. Joissain tapauksissa on myös käytetty väkivaltaa ihmisiä tai muuta omaisuutta vastaan sekä uhkailtu. Eräälle tuhotulle viljelmälle jätettiin tieteenvastainen juliste: "Riisutaan tutkijoiden naamiot, tyhjennetään laboratoriot."[161]
Maan vapautusrintama, Greenpeace ja muut ovat vandalisoineet GMO-tutkimusta ympäri maailmaa.[162][163][164][165][166]
Joulukuussa 1999 geenimuuntelun vastustajat polttivat Michiganin valtionyliopiston biotekniikkalaboratorion. Tämä tuhosi vuosien työn ja 400 000 euron arvosta kiinteistöjä.[167]
Vuonna 2011 Greenpeace maksoi korvaukset, kun sen jäsenet murtautuivat australialaisen tiedejärjestön tiloihin ja tuhosivat matalaglykokeenisen vehnäviljelmän, jonka oli tarkoitus auttaa diabeteksesta kärsiviä ihmisiä.[162] Tuomari Hilary Penfold syytti Greenpeacea tuoreiden jäsentensä käyttämisestä ehdottomien vankeusrangaistuksen välttämiseksi.[168][169]
Vuonna 2013 vandalisoitiin kansainvälisen riisintutkimusinstituutin kultaisen riisin koeviljelmä juuri ennen kuin kokeen piti valmistua.[170] Tutkijat valittivat tästä naisille ja lapsille koituvaa hirvittävää kärsimystä.[170] Kultainen riisi voisi estää A-vitamiinin puutetta, joka Helen Keller Internationalin mukaan tappaa ja sokeuttaa satojatuhansia lapsia joka vuosi.[170]
Entinen GMO-vastustaja Mark Lynas raportoi Slate-lehdessä, että mielenosoituksesta karkasi äärivasemmistolaisen KMP-ryhmän johtama aktivistijoukko tuhoamaan viljelmiä toisten mielenosoittajien tyrmistykseksi.[171]
Greenpeacen perustaja ja ex-puheenjohtaja tri Patrick Moore syyttää Greenpeacea rikoksista ihmisyyttä vastaan, koska sen ja muiden geenimuunteluvastustus on johtanut 8 miljoonan lapsen sokeutumiseen ja kuolemaan A-vitamiinin puutteessa, vaikka tämä olisi voitu estää. Greenpeacen johtaja puolustautui todistamattomalla väitteellä geenimuuntelun vaaroista.[172] Kultainen riisi on alun perin saksalaisten yliopistotutkijoiden hanke kehitysmaiden lasten pelastamiseksi.[170] Se on paljon pillereitä kustannustehokkaampi tapa parantaa A-vitamiinin saantia.[173] Suuryritykset ovat lahjoittaneet ilmaiseksi lisenssit menetelmille, joita hanke tarvitsee.
Osmo Soininvaara kertoo, että hänen ministerikautensa ainoa tilanne, johon piti hankkia turvamiehet paikalle, oli hänen järjestämänsä avoin seminaari geenimuuntelusta. Soininvaaran mukaan tämä kuvaa kysymyksen tulehtuneisuutta.[174]