Ranskassa kansanäänestys tapahtuu tasavallan presidentin päätöksellä, mutta sitä voivat esittää sekä Ranskan hallitus sekä kansalliskokous ja senaatti.
Vuoden 2003 perustuslain muutos, jonka tavoitteena on lisätä vallan hajaantumista Ranskassa, mahdollistaa myös alueelliset ja paikalliset neuvoa antavat kansanäänestykset.
Kansanäänestys perustuu suoraan kansan suvereniteettiin ja Viidennen tasavallan perustuslaki määrittelee kansanäänestyksen;
Tässä perustuslain artiklassa sekoittuvat sekä suora demokratia ja edustuksellinen demokratia, joiden välityksellä kansa käyttää valtaansa.
Ranskassa kansanäänestys, jonka perustuslain 3. artikla tekee yhdeksi kansakunnan tavaksi käyttää suvereenia valtaansa, on tapa konsultoida suoraan kansalaisten mielipidettä tietystä kysymyksestä tai tekstistä, jota ei voida toteuttaa ilman äänestäjien enemmistön kannatusta.
Ranskan Viidennen tasavallan perustuslaki vuodelta 1958 luettelee neljä erilaista mahdollista kansanäänestystä. Näistä kolme on kansallisen tason kansanäänestystä; tavallisen lain hyväksymiseksi, valtiosopimuksen ratifioimiseksi (artikla 11.) sekä perustuslain muuttamiseksi (artikla 89.). Neljäs mahdollisuus koskee paikallista tasoa ja perustuslain 72 artikla ja sen 1 momentti mahdollistavat paikallisten yhteisöjen konsultoinnin asioissa, jotka ovat paikallisessa kompetenssissa. Pitää kuitenkin huomioida, että kansanäänestyskin on pois suljettu mahdollisuus jos on kyse tasavaltalaisen valtiomuodon olemassaolosta (artikla 89.).
Vuodesta 1793 lähtien Ranskassa on suoritettu seuraava kansanäänestykset:
Aika | Äänestyksen aihe | Tulos |
---|---|---|
Heinäkuu 1793 | Vuoden I perustuslaki | Hyväksytty, ei koskaan toteutettu |
Syyskuu 1795 | Vuoden III perustuslaki | Hyväksytty |
Syyskuu 1795 | Asetuksesta, jolla määriteltiin edustusjärjestelmän jäsenyyksiä | Hyväksytty |
Tammikuu 1800 | Vuoden VIII perustuslaki | Hyväksytty |
Kesäkuu 1802 | Napoléon Bonaparten konsulikauden jatkosta | Hyväksytty |
Marraskuu 1804 | Vuoden XII perustuslaki | Hyväksytty |
Huhtikuu 1815 | Sadan päivän keisarikunnan perustuslakilisäys | Hyväksytty |
21. joulukuuta 1851 | Charles Louis Napoléon Bonaparten valtaoikeuksista | Hyväksytty (laillistetty vallankaappaus) |
21. marraskuuta 1852 | Keisarillisen vallan palauttaminen Ranskaan (Toinen keisarikunta) | Hyväksytty |
8. toukokuuta 1870 | 20. huhtikuuta 1870 hyväksytty perustuslaki | Hyväksytty, mutta perustuslakia toteutettiin vain kuukausi, sillä heinäkuussa syttyi sota |
21. lokakuuta 1945 | Kolmannen tasavallan palauttaminen | Hylätty |
21. lokakuuta 1945 | Väliaikainen perustuslaki | Hyväksytty, laki tuli voimaan 2. marraskuuta |
5. toukokuuta 1946 | Ensimmäinen perustuslaki 19. huhtikuuta 1946 | Hylätty |
13. lokakuuta 1946 | Toinen perustuslaki, jolla perustettiin IV tasavalta | Hyväksytty |
28. syyskuuta 1958 | Viidennen tasavallan perustuslaki | Hyväksytty |
8. tammikuuta 1961 | Algerian itsehallintolaki | Hyväksytty |
8. huhtikuuta 1962 | Évianin sopimuksen hyväksyminen | Hyväksytty |
28. lokakuuta 1962 | Tasavallan presidentin vaali suoralla kansanvaalilla | Hyväksytty |
27. huhtikuuta 1969 | Senaatin ja aluehallinnon uudistaminen | Hylätty (Kenraali Charles de Gaullen ero) |
23. huhtikuuta 1972 | Euroopan yhteisöjen (EY) laajentuminen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Irlantiin, Tanskaan ja Norjaan | Hyväksytty (Norja ei liittynyt kansanäänestyksensä jälkeen) |
6. marraskuuta 1988 | Uuden-Kaledonian itsehallintolaki | Hyväksytty |
20. syyskuuta 1992 | Maastrichtin sopimuksen ratifiointi | Hyväksytty |
24. syyskuuta 2000 | Tasavallan presidentin toimikauden lyhentäminen seitsemästä viiteen vuoteen | Hyväksytty |
29. toukokuuta 2005 | Euroopan perustuslain luonteisen sopimuksen hyväksyminen | Hylätty |