Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
TVR Engineering Ltd | |
---|---|
Yritysmuoto | Osakeyhtiö |
Perustettu | 1947, Trevor Wilkinson |
Toimitusjohtaja | Nikolai Smolenski, Chairman of the Executive Board |
Kotipaikka | Blackpool, Iso-Britannia |
Toimiala | Autoteollisuus |
Tuotteet | Autot |
Kotisivu | tvr.co.uk |
TVR on brittiläinen Blackpoolissa toimiva urheiluautoja pieninä sarjoina valmistava yritys. Esimerkiksi vuonna 1987 kaikkien mallien yhteenlaskettu tuotantomäärä oli vain 550 autoa.
TVR-autoja yhdistävä piirre on kevyt lujitemuovinen korirakenne ja tehokkaat moottorit. Pääsäätöisesti TVR on käyttänyt autojensa voimanlähteinä Fordin V6 ja Roverin V8 moottoreita. Myös monet pisteosat ovat lainattu suuremmilta valmistajilta.
Trevor Wilkinson perusti yhtiön vuonna 1947 nimellä Trevcar Motors Ltd.[1] Vuodesta 1954 toiminnan laajetessa yhtiö sai nykyisen nimensä. Ensimmäisen autonsa Trevcar Motors valmisti vuonna 1949 ja vuodesta 1953 alkaen autojen rakenne on noudatellut nykyistä konseptia jossa putkirungon ympärille on rakennettu lasikuitukori.
Monet ensimmäisten vuosien autoista myytiin rakennussarjoina, koska näin ostaja välttyi maksamasta autostaan veroa. Tämä veronkiertomahdollisuus kuitenkin tukittiin 1970-luvulla, jonka jälkeen kaikki autot on myyty valmiiksi rakennettuina. 1950-luvun autoissa oli kaikissa voimanlähteenä nelisylinterinen moottori, joka oli peräisin joko Fordilta, BMC:ltä tai Coventry Climaxilta. Joissakin malleissa moottorin kylkeen pultattiin myös Shorrockin valmistetta ollut mekaaninen ahdin. Samoin kuin monissa muissakin aikakauden englantilaisissa urheiluautoissa, moottorin koko oli hieman alle kaksi litraa ja se tuotti alle 100 hevosvoimaa.
1960-luvulla amerikkalainen moottoridiileri Jack Griffith päätti asentaa 4,7-litraisen V8-moottorin TVR Granturaan samaan tapaan kuin Carroll Shelby oli toiminut AC Cobran kanssa. Kilparadoillakin mainetta niittänyt V8-moottorinen TVR nimettiin Jack Griffithin mukaan TVR Griffithiksi.
1960-luvun lopulla TVR palasi takaisin Fordin koneisiin. Uuden TVR Tuscanin voimanlähteeksi valittiin 2994-kuutionen Zodiac V6, joka tuotti 95 kW:n tehon. Tämän turvin TVR Tuscan kiihtyi nollasta 60 mailin tuntinopeuteen 8,3 sekunnissa, joka oli tuon ajan mittapuun mukaan varsin hyvä tulos.
1970-luvulla TVR:n autoissa käytettiin useita erilaisia moottoreita. Yleisimmät niistä olivat Ford Essex V6, Triumphin 2500-kuutioinen suora kutonen, sekä Ford Cortinan 1600 kuution OHC nelonen.
1980-luvulla Peter Wheelerin ostettua TVR:n V8-moottorit tulivat jälleen mukaan kuvioihin. Moottorit pohjautuivat Roverin 3,5-litraiseen V8-moottoriin, joka TVR:n käytössä suurennettiin 4,0-, 4,3-, 4,5- ja jopa 5,0-litraisiksi.
1990-luvulla TVR perusti erillisen tytäryhtiön vastaamaan nimenomaisesti moottorien kehittämisestä ja sen myötä yhtiö modifioi useita Roverin V8-moottoreita omiin tarkoituksiinsa. Yhtiön oma alumiinilohkoinen AJP8 V8-moottori kehitettiin alun perin Griffith ja Chimaera -mallien moottoriksi, mutta kehitystyön viedessä oletettua kauemmin se tuli lopulta valikoimaan vasta Cerbera ja Tuscan -kilpa-autojen voimanlähteenä.
AJP8:n pohjalta edelleen kehitettiin suora kuusisylinterinen moottori, joka tunnetaan nimellä Speed6. Kuusisylinterinen moottori oli paitsi halvempi valmistaa myös ylläpitää. Tämä moottori toimii kaikkien nykyisten TVR-mallien voimanlähteenä.
Heinäkuussa 2004 venäläinen 24-vuotias Nikolai Smolenski osti TVR:n noin 15 miljoonan punnan hinnalla Peter Wheeleriltä. TVR:n valmistus päättyi 2006. Vuonna 2013 TVR myytiin takaisin Britanniaan.[2]
Vuonna 2016 kerrottiin aikeista valmistaa uusia autoja hiilikuitua käyttävällä menetelmällä. Uuden auton suunnittelija on Gordon Murray ja se käyttää Cosworthin V8-moottoria.[3]
Yhtiö esitteli uuden toisen sukupolven TVR Griffithin, jonka eteneminen tuotantoon on lykkääntynyt vuodelle 2023.[4] Yhtiö on kertonut aikeista sähköauton ja katumaasturin valmistuksesta.[5]